maanantai 28. marraskuuta 2016

Viimeisessä huoneessa

Mies sai purettua huoneen alaslasketun katon. Huoneen muoto ja tunnelma muuttuivat. Lisäksi sieltä on purettu kahdesta seinästä lastulevyt ja eilen revin reikäiset ensopahvit pois. Nyt huoneesta tulee ilman remonttia olohuone. Illalla saatiin homma alkuun.



Ensopahveissa oli paljon reikiä ja niitä oli maalattu useamman värisellä lateksilla. Taisi olla rasvaa ja ehkä tupakkaakin.


Sähköjohtoja oli jos jonkinlaisia, ja seinän koolauksia, ja nauloja.


Katon keskuskoristeesta puuttuu pieni pala. Muuten katto on hyvässä kunnossa.


Katto on kaunis.


Muovimaton ja lastulevyn alla on lautalattia. Mutta tämäkin taitaa olla 1956 eikä siis alkuperäinen.


Hirsiseinä on kyllä komea, vähän kuprulla ulospäin.



Sisustuksen alku. Perintökaluja ja halpa sohva torista.


Vihreässä astiassa ovat viimeiset omenat. Huone on toistaiseksi viileä, piipussa on sitkeä naakanpesä.

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Seuraava tapetti

Pohdiskelen mikä voisi olla seuraava tapetti. Kaikki ideakuvat ovat Tapettitehtaan nettisivuilta. (Tajusin, että Tapettitehtaan sivuilla on enemmän vaihtoehtoja kuin Tapettitalon sivuilla. Vähän kummallista, samoja tapetteja kun ovat.)


Ruususeinä


Punaviini


Paratiisi
  

Ilo


Daalia


Punapaula


Onni


Suosikkejani taitavat olla Punaviini ja Ilo. Mutta siis kyseiseen huoneeseen varmaankin Ilo.

perjantai 11. marraskuuta 2016

Lunta!

Ollaan asuttu tässä kodissa kohta VIISI vuotta. Mihin se aika on livahtanut? Remontti piti saada tehtyä 5 vuodessa. Kyllä nyt sanon, että kuusi taitaa mennä. Meillä on kaksi keskeneräistä tilaa, joiden loppuunrutistamisessa ei mene kauaa. Sen lisäksi meillä on yksi iso huone ja yksi pieni huone ja iso kylppäri. Siinä on sisäpuoli. (Listat ja sähköt tietenkin.)

Ulkopuolesta on osa maalamatta, sitten vielä katto ja rännit. Sitten ollaan aika hyvässä mallissa.

Mutta siis piti kirjoittaa lumesta. Koko sinä aikana kun ollaan asuttu täällä ei ole ollut kunnon talvea. Ekana talvena oli lunta, mutta silloin muutettiin helmikuun lopussa eli melkein kevätpuolella. Sittemmin talvet ovat olleet enemmän tai vähemmän mustia. Mutta nyt on lunta! Ja juuri sopiva pikkupakkanen koko ajan, eli -5 asteen molemmin puolin. Ihanaa! Kaksi lapsista käyttää huopatöppösiä koko ajan, niille on ihan täydellinen keli. Koiranpoika ei vieroksu lunta, vaan nauttii peuhaamisesta ja puputkin ulkoilevat lähes koko ajan sisätilassa notkumisen sijaan.










maanantai 7. marraskuuta 2016

Omenatarha

Mainostan vielä tätä ihanuutta. Omistamme siis muutaman omenatarhaosakkeen. Tarhan omistaja hoitaa ja kasvattaa omenat, me saamme käydä korjaamassa sadon. Myös kasvukaudella on tapahtumia omenatarhalla. Ihanaa, helppoa, vaivatonta ja syksyllä makoisia omenia. Meillä on vieläkin kasa syömäomenoita jäljellä, vaikka ollaan mehustettu ja hillottu ja leivottu ja ihan vain syöty.

Tämä ei ole maksettu mainos, vaan ihan aitoa hehkutusta. Yritin ehdottaa paikalliselle maissitarhalle samaa toimintamallia. Tänä vuonna en ehtinyt hakea kuin kerran maissia ennen kuin satokausi jo oli ohi.

Tästä pääset tutustumaan omenatarhaosakkeisiin.





lauantai 5. marraskuuta 2016

Mitäs meillä on hommailtu?

En ole kadonnut mihinkään. Koiravauvanpallero vie aika paljon aikaa ja syksyt ovat kiireisiä. Auto oli viime keväänä seitsemän viikkoa korjaamolla. Nyt on ollut kaksi viikkoa. Voin kertoa, että ison perheen elämä monimutkaistuu kummasti ilman autoa.



Koiravauvanpallerosta on tullut sohvaperuna.

Remonttirintamalla mies siis lapioi kesällä aikuisten tulevan työhuoneen lattian alta kaiken hiekan pois ja rakensi uuden lattian ja asensi huoneeseen naapureilta saadun oven.


Naapureilta saatu ovi, mutta kuten kuvasta näkyy, ympäristölle ei ole tapahtunut mitään.


Aikuisten työhuoneen katto on purkamatta, siis koolaukset lähtevät. Pinkopahvi saattaa jäädä.


"Vikassa huoneessa", joka on siis maalien ja avaamattomien muuttolaatikoiden huone, olemme yritäneet saada roskaa ja turhaa tavaraa ulos talosta. Mies rakensi keittiöön maalikaapin. Miksi keittiöön, no siksi kun maalien pitää olla lämpimässä eli ei voida säilyttää missään ulkona. Maalikaappi on väliaikaisratkaisu, katsotaan mihin nurkka käytetään myöhemmin. Mies on purkanut vikan huoneen katon lähes kokonaan ja ulkoseinän lastulevyt. Meillä on ajatuksena, että siivotaan huone nyt sellaisenaan, remontoidaan sitten joskus ja siitä tulee jo tänä talvena meidän TV-huone, muovimattoineen ja osittaisine lastulevyineen.


Vikan huoneen kattokoolauksista on enää puolet purkamatta.


Maalikaappi keittiön nurkassa. Ovi on siis meidän makkarin kaapiston ovien sisko, siitä puuttui yläkaapin ovi ja me sitten tylysti katkaistiin karmi pelkäksi alakaapiksi. Ovi on kaunis ja keittiössä oli vähän hukkanurkka.


Meillä on noita maaleja aika paljon. Ulkomaalit muunmuassa.



Ensi viikolla meille tulee sähkömies! Lapset saavat vihdoin valoa, ja saadaan vessaan ja vierashuoneen kylppäriin lattialämmitys.

Mies on myös remppaillut ulkona, pari pientä mutta tärkeää asiaa eli molempien ulkorakennusten katonreunat olivat alkaneet repsottaa, ei repsota enää! Ja mies sai naapurista sylillisen kattotiiliä, joten saadaan korvattua pudonneet.

Eilen tuli 12 heittomotin puukuormasta eka puolikas eli arvaatte mihin iltapäivä meni. Tänään tulee loput. Sitten on taas millä lämmittää. Kyllä 9 uunia melkoisen määrän puuta nieleekin. Tosin yhä lämmitämme vain noin viittä aktiivisesti. Kuudes tulee mukaan, kun päästään vikaan huoneeseen. Nyt siellä on KYLMÄ.


Pinottiin puita muurin ja jääkaapin väliseen koloseen.


Meillä on monenlaisia puulaatikoita, tässä miehen valitsema metallilaatikko.


Muistaakseni kirjottelin täällä, että keväällä tein uhkarohkean kokeilun ja siirsin kaikki santpauliani yhteen laakeaan astiaan. Jännitin onko siirto kuolemaksi, mutta hyvin ovat viihtyneet ja pörhistyneet. Kukkiminen on ollut vähän ehkä niukkaa, mutta nyt taas muutamassa on kukkia.


Kaupan vitriini siirtyi uuteen paikkaan, kun piano piti saada käyttöön. Avaamattomasta muuttolaatikosta löytyi myös maalaamani ikoni. Se on maalattu munatemperalla, jolla voi siis maalata pinkopahvia. Sitä haluan kokeilla. Mm. Kymin Palokärjen sivuilta löytyy ohje.


Ebba Masalin -kalenterin kukkataulut pääsivät keittiön seinälle neljän vuoden odotuksen jälkeen. Samaten kierrätyskeskusvitriini, jonka olin edellisessä kodissa ajatellut maalata. Nyt en maalannutkaan. Siellä asuvat peltilelut.







tiistai 13. syyskuuta 2016

Koiravauvanpallerosta pitkäjalaksi neljässä viikossa

Meidän vauva on kaksinkertaistanut kokonsa. Se ei ole enää ihan sylivauva, se painaa jo yli 12 kg. Kuusivee ei jaksa enää kanniskella koiraa, no ei enää usein tarvitsekaan, kun koira jaksaa jo paremmin kulkea itse. Se osaa joitain käskyjä hyvin, toisia huonommin. Kulkee melkein nätimmin vierellä vapaana kuin hihnassa.

Hampaita se käyttää meihin kaikkiin, yritetään keksiä muuta mielekästä tekemistä, ettei mene koko elämä puremisen kieltämiseen. Viime yönä nukuin pisimmän yön tähän mennessä, yhdeksän tuntia. Tai  koira nukkui, minä valvoin siellä iltapuolessa.










perjantai 9. syyskuuta 2016

Habitare-terveiset

Kävin Habitaressa heti keskiviikkoaamuna. Aamupäivä on varattu ammattilaisille, bloggaajille ja toimittajille. Olin varsin yllättynyt siitä, että moni osasto oli pahastikin kesken. Toinen aika raju yllätys oli, että vaikka messut ovat Suomen ehkä merkittävin sisustustapahtuma, monella osastolla oli puutteellinen valaistus. Valaistuksen puute pilasi muuten hienot osastot. Kokonaisuuden tarkasteleminen olisi todella tärkeää!

Tänä vuonna Habitaressa oli paljon modernisti käytettyä kotimaista puuta, puuterisia pastelleja, eri sävyisiä marjapuuronpunaisia ja lisäksi syksyisiä sävyjä munakoisosta mustaan. Petrooli ja sinappi näkyivät siellä täällä.

Minulla on aina korkeat odotukset sekä asuntomessuista että Habitaresta. Minusta molempien messujen tärkein rooli olisi tuoda jotain uutta, katsoa eteenpäin enemmän kuin vuosi. Tarkastella muotoilua, trendejä, ihmisten arjen helpottamista ja innovaatioita vähintään viiden vuoden säteellä. Sellaista tuntuu olevan aika vähän. Habitarea voisi muokata ehkä vielä enemmän asumismuotoilumessuiksi.  Osastoille voisi yhdistää kasveja ja ruokaa vielä enemmän kuin nyt on tehty.

Messukierros alkoi Hakolan osastolta. Hakolaan kannattaa tutustua, se on jurvalainen huonekalutehdas, joka on osannut kääntää suuntansa nykyaikaan ja hyödyntää silti perinteisen pohjalaisen puusepänteollisuusperinteen. Osasto oli kiinnostava, inspiroiva, kaunis ja harmoninen. Ja kierros päättyi Papershopiin, jolla oli puuterinen ja kaunis osasto, värimaailma ihan samankaltainen kuin Hakolallakin. Molemmat olivat Sisustustoimittajien parhaiden osastojen listalla, Hakola kolmen kärjessä ja Papershop kunniamaininnalla!


Hakolan osastolla oli puuta ja puuterisia pinkkejä. Ote oli todella moderni ja raikas.



Esite oli samaa tyyliä ja värimaailmaa.






Inspiraatiota sain tästä rehevyydestä, värikkyydestä, kukista ja antiikista.


Tämän kuvan otin siksi, että tässä oli onnistunut valaistus kaikkien pimeiden osastojen  jälkeen. Käytävä oli lähes pimeä, mutta osastolla valaistuksen kohdennus oli onnistunut.


Tämän kuvasin muistiin, että saunan lauteiden materiaalia voi ajatella tosi monella tavalla. 


Paola Suhosen suihkusermi.



Nämä puuteriset sävyt toistuivat monessa paikassa (vähän niinkuin meidän makkarissa...)







Antiikkipuolella minua puhuttelivat enemmän nämä romukaupat kuin varsinainen antiikki.








Lopuksi Papershop, jossa oli ihana lattia.