keskiviikko 10. elokuuta 2016

Pinkopahvikurssi

Yhtenä kesälauantaina olin Suunnittelutoimisto Kruunun järjestämällä pinkopahvikurssilla opettamassa. Etukäteen vähän jännitti, mutta päivä meni ainakin omasta mielestä ihan hyvin. Käytiin aamulla vähän teoriaa, harjoiteltiin pinkopahvin kostuttamista, ja suirujen leikkaamista. Pinkopahvitettiin yksi pitempi levyseinä ja lisäksi pieniä paloja hirsiseinää. Omana tavoitteenani kurssilla oli saada pinkopahvittaminen kuulostamaan suht vaivattomalta ja poistaa mahdollinen pelko pinkopahvitusta kohtaan. Se on kuitenkin helppo ja nopea menetelmä saada siistiä seinäpintaa, jonka voi maalata ja tapetoida.

Tässä muutama kuva kurssilta.



Tässä seinä on vielä kostea. Kuprut katosivat kun seinä kuivui.





maanantai 8. elokuuta 2016

Pinaattilettuja Suvilalla

Mies on ollut tosi paljon töissä tänä kesänä, joten minä olen suviloinut lasten kanssa ilman miestä. Viimeksi pidettiin pinaattilettukestit, tehtiin Kodin kuvalehden ohjeella lohilasagnea (suosittelen) ja käytiin Turussa Vartiovuoren kesäteatterissa katsomassa Eemeli (ihan hauska). Ja tietenkin uitiin, poimittiin mustikoita ja iso kasa kanttarelleja.


Kiehautettiin pinaatit nopeasti ja ne olivat sattumina letuissa, ei silppuna.


Kun mies ei ollut paikalla, esikoinen selkeästi otti vastuuta erilaisista mökkipuuhista. Myös grillin sytyttämisestä.



sunnuntai 7. elokuuta 2016

Suolakaivos

Mies on vihdoin oikeasti lomalla. Se sai loman aluksi viimeisteltyä suolakaivoksen eli kaivettua betonilattiallisesta huoneesta kaikki hiekat. Ja vuokrasi jonkun superporan ja teki huoneeseen kissanluukun. Nyt siellä rakentuu jo uusi lattia. Mutta tässä muutama kuva suolakaivokselta.


Uusi kissanluukku.


Seinässä on joskus muinoin korvattu yksi hirsi kreosoottipalkilla. Se jää paikoilleen rossipohjaosaan.


Toisen reunan hirret olivat ihan ehjät hiekasta, betonista ja kosteudesta huolimatta.


Tässä on se lastenhuoneen remontissa vaihdettu alin hirsipari.


Tämä koko tila oli siis täynnä hiekkaa!


Olen ottanut kuvan ovelta, vastapäisessä seinässä on myös ollut alunperin ikkunan sijaan oviaukko.


Uuni kökötti aika huteralla tiilijalustalla (täällä on ollut varmaankin ennen pönttiksiä kaakeliuunit). Mies muurasi vähän lisää tiiliä uunin alle,






Alapohjan kannatinpalkit.




lauantai 6. elokuuta 2016

Amurin työläiskotimuseo Tampereella

Oltiin perheen kanssa yhden yön lomalla Nokian Edenissä ja vietimme päivän Tampereella. Tampere on leikkipuistoineen ja suklaapuoteineen muutenkin mukava kaupunki (jopa perheelle, joka jättää Särkänniemen väliin). Minun suurin nautintoni oli Amurin museoalue. Lapsillakin oli kivaa, bongailivat sieltä asioita, joita meilläkin on. Museossa on työläiskoteja vuodesta 1880 vuoteen 1973.


Monissa asunnoissa oli seinässä ihan ruskea paperi tai pinkopahvi.



Tässä vähän hienompi sali.


Useassa huoneessa tapetti oli siten, että seinän yläosasta noin 60-70 cm oli valkoisella pinkopahvilla tai paperitapetilla ja tapetti alkoi vasta ikkunan yläreunan paikkeilta. Yläreuna oli siistitty boordilla.



Portaikossa näkyi monta tapettikerrosta.


Lähes jokaisessa huoneessa asui 3-6 henkilöä. Sängyt työnnettiin päivän ajaksi mahdollisimman lyhyiksi ja sängyssä taisi olla keossa kaikkien asukkaiden petivaatteet.



Aivan ihana tämä vanha kaupan hyllykkö. Tällainen olisi kiva kotona.




Minun lapsuudenkodissani oli muuten tuollaisia pöydällä näkyviä värinokkosia.


Ryijyt ovat tällä hetkellä niin pois muodista kuin voi olla ja niitä löytyy kirppiksiltä muutamalla kympillä. Tässä ryijy on päiväpeittona. Itse voisin kuvitella ryijyn myös sohvan päälle tai matoksi.



Paperitapetti on liimattu suoraan hirteen.


Patjassa on olkea.


Monessa huoneessa oli myös tehty näin, eli yksi seinä oli yksiväinen (tehosteseinä?) ja muut seinät kuviotapettia.


Aamulehdellä oli tapetoitu suoraan hirteen.


Yläreunassa oli kaunis boordi.



Pinkopahvi repeää useimmin oven tai ikkunan yläkulman kohdasta.




Ennen oli tapana pinkopahvittaa katto ja lisäksi paperoida kattolistojen yli. Siihen on varmaan ollut ainakin kaksi syytä: ettei katosta tipu puruja ja ehkä jopa vielä tärkeämpänä pitää luteet loitolla.


Ihana pyykkipoikaketju (meillä on aina pyykkinarulla).


Tässä taidetaan olla jo 70-luvun vaihteessa.


Jotenkin liikuttavaa, että radion päällä on silitetty pöytäliina ja kukka.


Aamulehtisalusiini


Ihana ruskea seinäpaperi.


lauantai 9. heinäkuuta 2016

Meillä on nyt kanala!

Kanalaa on rakennettu kuin iisakin kirkkoa. Mies on tehnyt töissä pitkää päivää ja reissannut, kanala jäi juuri kriittisellä hetkellä kesken. Lopulta mies tuli kotiin ja teki puuttuvat osat eli aitauksen yläosan ja katon. Minä rakensin munintapesät, hommasin ruokintavälineet ja maalasin ulkohuussin, joka muuttui kanakopiksi, kalkkimaalilla. Lasten kanssa askarreltiin jälkijunassa portaita kanoille.

Haimme kanat lopettavasta luomukanalasta keskiviikkoiltana. Meillä on nyt neljä hy-linea. Torstaina saatiin jo kaksi ensimmäistä munaa. Jännittävää, erilaista, hellyyttävää, hauskaa. Kanoja on kiinnostavaa tarkkailla. Niillä on selkeästi omanlaisensa luonne kullakin.


Ennen. Piharakennuksen päädyssä on kolme ulkohuussia. Keskimmäiseen tuli kanala.


Edellisellä (tai sitä edellisellä) asukkaalla oli ollut autokorjaamon kaltaista toimintaa huussissa. Jouduimme laittamaan lattialle levyt, koska siellä oli jotain.




Tässä on valmis aitaus. Verkkoja sain kahvipaketilla ja suklaalevyllä eri paikoista.


Ulko-orret.


Sisäpuoli






Sadepäiväkään ei lannistanut lasten intoa päästä hoitamaan kanoja.


Kanat orrella







Ensimmäinen muna.


Hups, miten toisen munan kävi?