Sisustussuunnittelusta

Parina viime vuonna olen tehnyt freelancerina aika monta sisustussuunnittelukeikkaa. Olen keskittynyt suunnittelemaan lähinnä vanhoja taloja, mutta mukaan on mahtunut pari 1960-luvun taloa ja asuntoa sekä yksi upouusi asunto.

Viime keväänä olin kollegani ja ystäväni kanssa Sisustusakatemiassa opettamassa vanhojen talojen sisustussuunnittelua. Sitä ei Suomessa paljoa opeteta. Sisustussuunnittelussa pätevät tietyt lainalaisuudet ja säännöt, oli talo uusi tai vanha. Mutta vanhojen talojen sisustussuunnittelijan on hyvä ymmärtää kulttuurihistoriaa, arkkitehtuuria ja rakennusperinnettä. Kun ymmärtää miksi jonkin rakennuksen yksityiskohta on tehty tietyllä tavalla, on helpompi ymmärtää kuuluuko se säästettävien tai suojeltavien osien joukkoon, vai voiko sitä häikäilemättä muokata tai jopa poistaa.

Kun selailee Oikotiellä mynnissä olevia koteja, vanhoja taloja on usein remontoitu liian raskaalla kädellä ja liian moderneilla, kiiltävillä ja kaikuvilla materiaaleilla. Toinen tärkeä asia on hengittävien materiaalien käyttö. Vaatekaapissanikin on lähinnä puuvillaa, villaa ja pellavaa. Talossani on puuta, pellavaa ja paperia ja talossani voisi olla myös olkea ja savea.

Kun suunnittelen 100-vuotiaan kohteen päivitystä aloitan suunnittelun aina siitä mitä voi ja kannattaa säilyttää. On rahan tuhlausta lähteä repimään kaikkea ja samalla hukata vanhan talon tunnelma. Moni vanha asia on parempi kuin pussillinen uusia, varsinkin, jos päivityksen tekee keveällä kädellä. Talossa säilyvät tunnelma, mittasuhteet ja akustiikka.

Joku itseäni viisaampi vanhojen talojen guru sanoi talon ikkunoita sen silmiksi. Sillä on merkitystä millaiset silmät juuri sen talon mittasuhteisiin sopii, eivätkä silmät saa olla liian syvällä päässä. Kun rakennuksiin tehdään lisäosia, vaikkapa lasiveranta, kannattaa konsultoida vanhojen rakennusten asiantuntijaa, jotta mittasuhteet säilyvät.

Vuosien varrella olen opiskellut ja oppinut vanhoista taloista paljon. Minun ajatukseni on, että vanhat rakennukset ovat meillä vain lainassa sen aikaa kun saamme niissä asua, ja meidän tehtävämme on pitää ne niin hyvässä kunnossa, että talossa voi asua vielä monta sukupolvea meidän jälkeemme. Hirsitalolle 100 vuotta on vasta teini-ikä ja parhaimmillaan odotettavissa on vielä useampi sata vuotta. Toivon, että vanhojen talojen korjaajat ymmärtäisivät säästää vanhoja yksityiskohtia ja materiaaleja. Mikä on kauniimpaa kuin patinoitunut puu?

(Kuvituksen kuvat ovat tapettinäytteitä Seinäruususta, Wallpaperdirectista ja Mimousta. Osa niistä on menossa kahteen kotiin, joita parhaillaan suunnittelen.)

Habitare 2018

Olen ollut monena vuonna Habitareen jotenkin tosi pettynyt ja kyllästynyt. Tänä vuonna koukkasin ensin aamulla ID projektisisustustapahtumassa ja sitten iltapäivällä Habitaressa. Nyt jotenkin tuntui siltä, että tarjolla oli myös uusia juttuja.

Valkoisen (ja harmaan) aika alkaa olla ohi. Habitaressa oli paljon värejä ja sävyjä. Värit ovat murrettuja. Vanha roosa ja haalea turkoosi ovat olleet musta-valko-harmaassa sisustuksessa mukana jo jonkin aikaa. Nyt oli tullut laajempi sävymaailma erilaisia vihreänharmaita, harmaanturkooseja, vaaleanpetrooleja, vanhaa vihreää jne.

Toinen iso nousija, jonka on jo huomannut monista blogeista on konjakki. Lisäksi luonnonmateriaalit, terrakotta, ja tietenkin viherkasvit ja niiden myötä vihreät. Kierrätysmateriaaleja oli paljon ja jotenkin huomasin itsestäni, että piensisustus ei juuri kiinnosta. Kiinnostavaa on kestvät valinnat ja vanhojen sisustusklassikoiden uustuotanto. 

Habitaren ammattilaispuolella samaten kuin projektisisustustapahtumassa oli erilaisia kahden- tai yhdenhengen siirreltäviä työtilamoduleja. Kävin testailemassa niiden akustiikkaa tai oikeastaan tarjoavatko ne oikeasti hiljaisuutta ja rauhaa vetäytyjälle. Monessa akustointinäkökulma oli aika keskeneräinen. Minua kiinnostaa kognitiivinen ergonomia ja aistiärsyketulvan hillitseminen. Haluaisin olla kehittämässä tällaisia vetäytymistiloja.

 

OSB-levyseiniä oli monella osastolla. Osa maalaamattomina ja osa maalattuina. Tässä myös se vihertävän harmaa, viherkasvit sekä musta rauta.

 

Sametti, kierrätys, vanha roosa.

 

Tumma vihreä ja puu.

 

Sametti, kierrätys, vanha roosa ja rohkeat väriyhdistelmät.

 

Terrakottaseinä pilkottaa oikeasta reunasta. Peilit, kierrätys, rohkea tyylien yhdistely.

 

Upea seinä ja kaunis kaakelin muoto. Vanha roosa, petrooli ja kasviaiheita.

 

Marimekon osasto oli kokonaisuudessaan lähtenyt rohkeasti esille uudella värimaailmalla. Valkoinen, vaalea harmaa ja konjakki yhdistettynä terrakottaan. Jopa unikko puhutteli uudella värimaailmalla. Ei ollenkaan vanhaa roosaa tai turkoosia. Hyvä Marimekko!

Tämäkin on Marimekon osastolta. Japanilainen tyyli suomalaisittain. Terrakotta, konjakki, harmaa, valkoinen.

 

Metallisia mustia suihkuseiniä oli usealla osastolla. Se on nyt supertrendikästä. Aiemmin näitä ovia oli vaikeaa löytää Suomessa, kohta niitä on kaikilla.

Kennolaatta on aiempaa isompi ja nostettu myös seinälle. Keittiöissä ja kylpyhuoneissa näki vielä mustaa ja vähän valkoistakin. Muualla oli enimmäkseen värejä.

 

Kotimaisia valaisimia.

Kylpyhuoneen laatoissa marokkolaattojen tyyli on siirtynyt betonilaatoista tavallisiin laattoihin. Veikkaanpa kuitenkin, että trendi alkaa olla lopuillaan. Tässä mukana myös vanha roosa, musta kuviointi, joka sopisi vaikkapa mustakehyksisiin suihkutilan oviin. Lisäksi ruskeaa.

 

Ja vielä kerran kauniit laatat ja vanha roosa ja kasviaiheet tapetissa. 

 

Hakolan ruskea nahkasohva, joka tuntuu myös olevan blogisohva.

Rohkeat kasvitapetit ja vanha roosa.

 

Tatuointityyppiset tapetit ja hauskat valaisimet.

Tauluja, kuviollisia tapetteja, kuviollisia mattoja ja vintagea.

Keittiön uusi astiakaappi

Hieroin tästä apteekinkaapista kauppoja useamman kuukauden torissa. Lopulta se tuli meille. Teki tiukkaa saada se mahtumaan omaan autoomme, vaikka auto nieleekin vaikka mitä ja kaapin sai kahteen osaan.

Kodin huoltohommia

Jossain kohtaa keskikesällä minuun iski kodinhuoltovimma. Ensin kuurasin ja öljysin keittiön betonitason. Sen jälkeen vuokrasin mattopesurin ja pesin yhden päivän aikana 9 mattoa (vuokra oli 22 eur + pesuaineet). Aiemmin kesällä oltiin lasten kanssa käyty räsymattopyykillä.

Saatiin tehtyä myös isoin urakka eli maalattua keittiön kestämättömän huono Betolux Akva -lattia uusiksi tavallisella Betoluxilla. Samalla tummensimme väriä vielä reilusti. Nyt lattia on kontiaisenvärinen. Värivalinta oli todellakin hätiköity, eikä harkittu. Mutta lattia on niin paljon siistimpi ja kestävämpi kuin aiemmin, että en nyt jaksa stressata siitä menikö värivalinta oikein vai ei.

 

Betonitaso oli pesun ja öljyämisen jälkeen merkittävästi siistimpi. 

 

Matonpesu oli yllättävän helppoa, tosin vaati konttaamista. 

 

Uuden ja vanhan väriero on melkoinen.

 

Mutta uuden ja vanhan pinnan laatuero on vielä suurempi. Tikkurila voisi kertoa, onko meillä ollut jotain viallista Betolux Akva -erää, kun kunto on tuollainen muutaman vuoden (ja oli oikeasti jo muutaman viikon) käytön jälkeen. Nyt tavallisessa Betoluxissa on ihan selkeästi sellainen kiinteä pintakalvo, jonka rikkimenoa ei tarvitse jännittää. Meillä on Akvalla maalattu eteisen lattia jo lähes maaliton.

Leikkimökin make over

Suvilalla leikkimökki on aina ollut ihan valkoinen, mutta kesällä minulle tuli yhtäkkinen inspiraatio vaihtaa väriä ja hoidettiin homma neitihenkilön kanssa yhdessä päivässä. Neitihenkilö maalasi kalkkimaalilla paru tuolia ja voin kertoa, että kasiveen käsissä, auringossa, kalkkimaalista ei tule hyvää jälkeä.

Mutta värit antavat voimaa leikkimökille.

 

Ennen

 

Välivaihe

 

Jälkeen 

Vierashuone ja sen kylpyhuone

Vierashuoneesta ja ensimmäisenä valmistuneesta vierashuoneen  kylpyhuoneesta on ollut kuvia ennenkin. Mutta ihanahan se on yhä. Värimaailma hyvin epätyypillinen minulle.

 

Tapetti on Tapettitalon Lintu sininen, kakkoslaatu.

 

Makuuhuone on syreenin värinen, kylppäri turkoosi-ruskea.

 

Isoäidin maalaama maljakko ja oman pihan syreeni. 

Kanalan laajennuksen seuraus

Kanalan laajennuksen jälkiseurauksena siivottiin koko perheen voimin piharakennuksen ympäristöä varmaan kolmisen viikkoa. Maassa oli (osittain on yhä) hillittömät määrät lasinsiruja, muovia, metallia - kaikkea mahdollista roskaa. Lisäksi oksia, rakennukseen kiinnikasvaneita puita ja pensaita sekä lahopuuta. Meillä oli yksi lava, joka täyttyi risuista ja oksista. Vietiin kahdesti roinaa ongelmajätekeräykseen ja muutenkin lajiteltiin jätteet tosi tarkasti. Lisäksi meillä oli raksasäkkejä muistaakseni 3 + 2. Melkoista hommaa.

Kun homma oli valmis, heittelin niittykukkien siemeniä piharakennuksen ympärille ja lisäksi istutin muutaman pensaan. Mutta kesä olikin sitten kuuma ja kuiva, eli pensaat selvisivät nippanappa ja niittykukista ei ole toivoakaan. Katsotaan, jos joku siemen sinnittelee ensi vuoteen.

 

 

Tämä alue oli siis ihan täynnä kaikkea roinaa. En tainnut edes ottaa kuvaa pahimmasta vaiheesta.