perjantai 21. huhtikuuta 2017

Uudet perheenjäsenet

Kanaloimistauko jäi alle puoleen vuoteen ja kanalassa asustaa maatiaisparvi. Neljä kanaa on piikkiön kantaa olevia maatiaisia ja mustin kana on sekuli. Ihania tyttöjä. Alkoivat munia jo toisena päivänä.









torstai 20. huhtikuuta 2017

Pyöriteltiin huonejärjestystä

Vietimme lähes perinteisesti pääsiäisen suvilalla. Siellä leijaili lunta useaan kertaan, oli todella kylmää.  Juuri ennen kotiinlähtöä intouduimme vaihtamaan huoneita. Me olemme miehen kanssa nukkuneet yläkerrassa isossa makkarissa (koska nukuttiin tosi pitkään koko perhe samassa huoneessa ja me jäimme sinne, kun lapset vihdoin siirtyivät omaan huoneeseen) ja lapset kerrossängyissä pikkuhuoneessa. Lapset leikkivät omassa huoneessaan aika paljon, joten todettiin, että ehkä on parempi vaihtaa päittäin. Isoin siirrettävä asia oli meidän parisänky, joka oli pakko taas kerran purkaa siirtoa varten. Sänky on Ikean Oslo, jonka olen hankkinut joskus viime vuosituhannen lopussa. Se oli välillä yksillä kavereillakin ja sitten ostin sen takaisin. Muuten se on hyvä, mutta se ei meinaa enää kestää purkamista ja kokoamista.

Suvilallahan me ei juuri olla koordinoitu mitään sisustuksia, vaan siellä on satunnainen kokoelma satunnaista tavaraa.


Isot nukkuvat yhä kerrossängyissä. Pienet majoittuivat huoneen reunaan, joka on ennen ollut ullakkokomeroa, mutta avasimme sen remontin yhteydessä. (Listat ovat olleet jo vuosia puoliksi asennetut ja maalaamatta.) Oranssi-musta matto on ollut minun huoneessani lapsena, välillä minun mummolassani ja nyt suvilalla. Keskellä kuvaa on antiikkinen pelipöytä, joka on päällystetty vihreällä veralla.


Etuoikealle teimme sohvan yhdestä ylimääräisestä sängystä. Siinä voi tarvittaessa yöpyä joku kaveri.


Tapetti on Designers Guildia. Pohjaväri on mudanharmaa ja kukat oransseja. Tykkään tapetista yhä.


Kaksi sänkyä mahtuivat reunaan juuri ja juuri. Lupasin lapsille vielä verhot tuohon eteen.


Sohva.


Tämä on aikuisten makkari. Tapetti on aitoa 30-lukua. Se on ainoa huone, jossa emme ole koskeneet tapettiin. 


Sängyn mahtuminen teki tiukkaa, jäimme ilman yöpöytiä. Huoneessa oli aiemmin 140 cm leveä sänky.


Keltainen lipasto on päältä ootrattu ja se on tullut suvilan mukana.


Tuntuu, että huoneessa kaikki värit ovat auringon tasaisesti haalistamia.


Miehen yöpöytä pääsi peilin alle. Sen päällä on lapseni kummitädin tekemä aakkosristipistotaulu. Oranssi-kukalliset tuolit ovat olleet vanhempieni häälahja, oikeasti noin 100-vuotiaat ja minä päällystin ja maalasin ne tuollaisiksi 90-luvulla huonekalujen entisöintikurssilla.


Rauha.

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Uusi työpöytä


Vaihdettiin ystävän kanssa tavaroita. Sain seisomakorkuiseksi työpödäkseni tällaisen kirjapainokastikaapin. Se on ihanan rähjäinen ja hieno! Ei ihan perussettiä.

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Työhuone alkaa valmistua

Ollaan tapetoitu, maalattu listat ja tänään aloitettiin operaatio kirjahyllyt. Kirjojen järjestämiseen menee vielä aikaa.

Huoneessa on hyvä väri ja hyvä tunnelma.








lauantai 14. tammikuuta 2017

Junibacken

Olemme käyneet perheenä Junibackenilla Tukholmassa varmaan kolme-neljä kertaa. Vaikka isoin lapsi on jo 11, kaikki viihtyivät siellä tosi hyvin. Kukaan ei enää pelännyt satujunassa. Ja lapset jaksoivat leikkiä piilosta Pepin kotona tosi pitkään.

Minulla on uudehko kännykkä ja täytyy kyllä sanoa, että kuvanlaatu on loistava. Olen nyt ottanut blogin kaikkien viimeisten postausten kuvat kännykällä. Valo riitti ihan mainiosti myös satujunan hämärissä. Täytyy sanoa, että tällaiselle vanhan talon asukkaalle ja romunkerääjälle Junibacken on ihana kohde. Myös ihan aikuisseurassa. Suurin osa meistä on varttunut Astrid Lindgrenin tarinoiden parissa.





Näistä ensimmäisestä en ole ihan varma olivatko kaikki samasta talosta. Ainakin osa Viirulta ja Pesoselta.


Marikki katolla.


Pidot Vaahteramäessä ja Iida lipputangossa.


Eemelin verstashuone


Siellä lentää maailman paras Kattokassinen


Maailman parhaan kukkomaalarin kodissa


Korpun ja Joonatanin kotona palaa


Korppu ja Joonatan Nagnijalassa


Huvikumpu


Huvikummun keittiössä


Huvikummun yläkerrasta voi tulla liukumäkeä alas.



perjantai 13. tammikuuta 2017

Bullet journal

Mä olen ollut vähän kahden vaiheilla tarvitsenko fyysistä kalenteria vai en. Mutta toisaalta olen aina ollut muistikirjaihminen ja pyrkinyt välttelemään keltaisia lappuja. Törmäsin FB:ssä kaverin linkittämään NYT-liitteen artikkeliin Bullet Journalista. Artikkeli antoi siitä nyt jälkikäteen katsoen aika ankean kuvan, mutta kuitenkin riittävän kiinnostavan, jotta kaivoin Pinterestistä inspiraatiokuvia ja liityin aiheen FB-ryhmään. Nyt minulla on ikioma BuJo!




Minunkin BuJoni on Leuchtturm1917, se on näissä "piireissä" yleisin valinta.


Minun muistikirjassani ei ole apupisteitä, en kertakaikkiaan kykene pilkkuihin, viivoihin tai ruutuihin. Etusivun kuvan olen piirtänyt Pinterest-inspiraatiota matkien.


Tyttäreni sai syntymäpäivälahjaksi tämän ihanan penaalin, mutta ei ole löytänyt sille käyttöä. Minä sain sen lainaan.


Minä kävin kirjakaupassa ostamassa itselleni omia kyniä!


Ja omat tussit.


Voin kertoa, että pelkään, että minulta jää välillä viikkoja tai kuukausia päivittämättä kalenteriin. Tein nyt tammikuun valmiiksi ja aloitin helmikuuta. En ole tyyliin täysin tyytyväinen, joten aion tilata itselleni vielä sabloonan tai kaksi. Mutta näinä päätelaitteiden aikoina, käsillätekeminen on yllättävän mukavaa.

torstai 12. tammikuuta 2017

Ja valkeus tuli!

Luulin oikeasti kirjoittaneeni sähkömiehestä! Naapuri vähän niinkuin lähetti meille sähkömiehen. Ja meille tuli lastenhuoneisiin, eteiseen ja vessaan valot, sekä vessoihin lattialämmitykset. Lisäksi sähkäri korjasi kaksi keittiössä pitkään temppuillutta valaisinta.

Lisäksi se toinen sähköputkimies, joka on ollut meillä aiemminkin, palautti uudelleensähköistettyinä kaksi suvilalta pelastettua vanhaa valaisinta (joita inhosin silloin ennen). Nyt ne valaisevat ihanasti! Ja kuinka pieni yksityiskohta tuokaan tunnelmaa.


Valaisin, johon kuuluu pikkupöytä tuli meille suvilan mukana. Minusta se oli äärettömän ruma ja se oli oikeasti matkalla roskalavalle, mutta unohtui matkalla varastoon. Onneksi. Punaisen tuolin löysin joko torista tai FB-kirppikseltä. Se on kuin uusi.



Tästä tuolista on tullut lempipaikkani.



Eteisessä on torista löydetty teollisuusvalaisin. Poikien huoneissa ja vessassa on samanlaiset.


Vessa on siis superkorkea. Ja listat puuttuvat yhä. Saa nähdä minä vuonna. Valaistus on kuitenkin todella merkittävä parannus.


Neitihenkilön Tingelstiina ja Tangelstiina -valaisimet ovat Ikeasta.


Ne antavat tunnelmallista valoa, mutta eivät valaise kovin kirkkaasti.



Tokaluokkalaisen huoneen keltainen valaisin lienee joku oikein merkkivalaisin. Ostin sen aika päivää sitten FB-kirppikseltä. Sopii yhteen tuon keltaisen Billy-kaapin kanssa.


Tämä on toinen niistä suvilan uudelleensähköistyksistä.