torstai 29. maaliskuuta 2012

Ulkovessa


Tässä on toinen meidän piharakennuksista. Päädyssä on kolme ulkovessaa vierekkäin ja kyljessä varasto ja puuvaja. Yhtä ovea ei olla saatu auki, kun sama avain ei sovi kaikkiin oviin. Keskimmäisessä vessassa on jonkun naapurin (emme tiedä kenen) autonhuoltorepertuaaria. On jotenkin hassua, että ihmiset tuntuvat käyttäneen meidän kotia (piharakennuksia) kuin omaansa.

Uudessa asemakaavaehdotuksessa tämän suojellun piharakennuksenkin päälle (ympärille?) on piirretty asuinrakennus... Joudumme tekemään muistutuksen asemakaavaluonnoksesta.

Eilen jäin miettimään, että missäköhän toinen jääkaappipakastin luuraa, ei ole näkynyt. Mutta siinä taisi olla 6 vkon toimitusaika.

Ei tässä muuta tällä viikolla. Arki pitää kiireisenä.

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Vapaa viikonloppu

Nimittäin lapsivapaa, joka on meillä todella harvinaista. Ja minä sorruinkin remontoinnin sijaan lukemaan kaksi jännäriä. Mutta ehdin sentään tänään tehdä jotain hyödyllistä. Eilen aamulla haravoin pihaa ja tänä aamuna oli lumi peittänyt haravoinnin jäljet.

Eilen porailtiin seiniin lisävalaistusta. Mies purkaa aina kun ehtii. Olemme aloittaneet talon perimmäisestä nurkasta. Sinne tulee vierashuone ja sinne pikkukylppäri. Seinät on levytetty vanerilevyillä todella tiukkaan, niitten irrottaminen käy työstä. Myös lattioissa on muovimaton alla vanerilevyt. Alkaa vaikuttaa siltä, että missään päin taloa (paitsi ullakolla) ei ole oikeaa leveälankkuista lautalattiaa. Sellainen vaikutelma kurkistuksista on toistaiseksi tullut.

Talo sijaitsee alueella, joka oli Neuvostoliitolle vuokrattuna 1956 saakka, mutta varsinaisia jälkiä siitäkään ajanjaksosta emme ole nähneet, lukuunottamatta muutamaa ryssänsinistä (anteeksi epäkorrekti sanavalinta) värivalintaa.

Tänään raivattiin ylimääräiset roinat lasiverannalta, minä siivosin vähän ja levitin lattialle Salosta viime kesänä muutamalla eurolla löytyneet räsymatot. Mies kokosi ulkokaluston. Se oli kaunis ja valkoinen, mutta viisi vuotta ulkoilmaelämää ovat tuoneet pintaan pysyvän harmauden ja vähän levän kaltaista sammaloitumista sekä jokasyksyinen purkaminen ja taas keväinen kasaaminen ovat käyneet kaluston voimille. Pelkkä maalaus ei sitä enää pelasta.

Veranta on sen verran viileä ja kosteakin, etten vielä uskaltanut somistaa tekstiileillä. Vähitellen. Mutta kyllä siinä sopii kahvitella aina kun aurinko pilkistää.


Verannan portaisiin joku on tehnyt kaiteen vanhasta sängynpäädystä.


Naapurit pyörähtivät lauantaina teellä murehtimassa kanssamme asemakaava-asioita ja toivat pääsiäiskukan.


Vanha lyhty sopii ympäristöön kuin nenä päähän.


Räsymatot olivat 2-3 euroa kappale ja todella hyvässä kunnossa.


Lapset kylvivät lastenhoitajan kanssa rairuohon.


Ja maalasivat ihania pinkkejä pääsiäismunia.


Meillä on tätä Ikean valaisinta monessa paikassa sekä kotona että suvilalla. Yksinkertainen muoto miellyttää minun silmääni.


Lastenhuoneeseen saatiin järjestystä hyllyillä ja magneettitaululla. Ja nyt on työvalotkin kohdillaan.

PS Kadonneet alusvaatteetkin löytyivät vihdoin. En ollutkaan pakannut niitä laatikkoon vaan jätesäkkiin, joka oli jäänyt kaiken taakse...

torstai 22. maaliskuuta 2012

Vain muutos on pysyvää

Kodin muuton lisäksi työpaikka on muutettu. Aika tarkalleen kuukauden välein. Oli jopa yksi sama muuttomies muuttamassa molempia. Tänään eka aamu uudessa työpaikassa.

Mies purkaa kodissa joka päivä jotain. Ollaan lämitetty taloa purkuosilla. Ja siis sitä on turha kauhistella, ei ole tarkoitus polttaa mitään oikeasti vanhoja listoja, lattialautoja tms. Lähinnä 80-luvun keittiön polttamiskelpoisia osia.

Hesarissa osui silmään taas yksi kiinnostava artikkeli vanhan talon korjaamisesta.

Eteisessä on pieni pätkä paljasta tiilimuuria. Kun sitä on vähän, se on kaunista.



Talo viime syksynä.


Osa väliovista on tällaisia, en muista nähneeni tällaisia koskaan ennen.


Piharakennuksen seinän sisäpuolella on oman aikansa graffiteja.

Vähän pitää myös valittaa Soneran nettitikusta. Kun tietoa on siirretty 3 Gt, se muuttuu järjettömän hitaaksi, vaikka maksettua kuukautta on kyllä jäljellä, varmaan viikko. Ärsytys. Pitänee perehtyä oikeisiin nettiyhteyksiin.

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Bompani

Tänään tuli ensimmäinen Bompani. Nippa nappa mahtui keittiön ovesta sisään, mutta siinä se nyt törröttää. Sisältä se on Smegiä tilavampi. Ja aika tyhjä, kun ollaan totuttu ostamaan vähän ruokaa, kun lasiverannan säilytyslämpötilasta ei ole ollut takeita.

Mies sai töistä asiakkaan kiitoslahjana Stockan herkkukorin. Juuri oikeana päivänä.

Toinen Bompani tulee joskus merkittävästi myöhemmin. Mutta kyllä me näinkin pärjätään.


Tässä se nyt on, toistaiseksi puuhellan kupeessa.


Herkkukorin saalista.

Mies on taas purkamassa talon toisessa päässä. Minä kuuntelen nukkuvatko lapset. Pitäisi oikeasti katsella niitä asemakaava- ja osayleiskaavaluonnoksia ja muodostaa lopullista mielipidettä ja huomenna täytynee soittaa neuvoa. Täällä on vatuloitu kaavamuutoskuvioiden kanssa varmaan vuosikymmeniä ja nyt kommentointiaikaa on parisen viikkoa. Olisi ollut mukavaa ehtiä oppia tuntemaan ympäristöään ennen kuin on hahmotettava asioiden vaikutus toisiin.



Keksipurkista räppäsin kuvan muuten vaan, se on asettunut uuninpankolle.


Katselen myös nimi- ja numerokylttejä. Tämä on Rakennusapteekista. Numeroita on peruskivoja, nimikylttejä vähän heikommin. Saa siis suositella!

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Kaappi

Muuttaessamme taloon, se oli putsattu todella tyhjäksi. Tänne ei oltu jätetty oikeastaan mitään sellaista, jota vanhoissa taloissa yleensä ostohetkellä on. Täällä oli suorastaan liian siistiä. Mutta eteisessä seisoi turkoosi kaappi, jolla on yksi tekojalka, ovi lenkallaan ja se oli sisäpuolelta hävyttömän likainen. Harmaapilkullinen. (En nyt halua ajatella sanaa home tässä kohtaa, ja sitäpaitsi ne pilkut oikeasti puhdistuivat, kun jaksoin jynssätä.)

Mutta omaan nopeaan tyyliini tartuin heti pesun jälkeen maalipensseliin. Mitäpä ei valkoinen maali siistisi. Tosin "note to self", pitää varmaan sävyttää sellaista vaaleanharmaata kalustemaalia varastoon, koska vanhojen huonekalujen valkoinen ei koskaan ole sellainen valkaistujen hampaiden vitivalkoinen, vaan kaunista vaaleaa helmenharmaata.

Projekti seisoi yli viikon, koska mies ei ehtinyt laittaa sisäpuolelle hyllynkannakerimoja ja uusia hyllyä (tai siis kahvilan puolelta revityn keittiön vanhoja hyllyjä, mehän kierrätetään aina kun voidaan). Oveen nappasin vetonupit työmatkalla Ikeasta, kun tiesin etten ehdi Rakennusapteekin kaltaiseen paikkaan hetkeen.

Tänään tapetoin ovet sisäpuolelta. Olisin halunnut laittaa turkoosi- tai vaaleansinipohjaista tapettia, mutta kumpaakaan ei ollut kylliksi. Eli vaaleanpunaista sitten tapetoin. Kahta eri tapettia, kun toinen oli ihan avaamattomasta rullasta. Ajattelin säästellä sitä, jos vaikka johonkin ihan oikeasti vielä tarvitsen. Nyt on romanttinen kaappi. Eikö tämän tyylin nimi ole huutiksessa rappioromantiikka?


Turkoosit ovet halusin säilyttää sellaisinaan.


Janin numeron maalasin piiloon. Vaikka ei sitä tiedä olisiko vielä saattanut tulla Janille asiaa.


Uskalsin maalata myös treeniaikataulun piiloon. Veikkaan, että tälläkään metodilla en saa itseäni liikkeelle.


Kaapissa oli pienet ylähyllyt ja yksi tanko, ei muuta.


Tässä näkee jotenkuten eron pestyn ja pesemättömän rajamaastossa.


Ovien vetiminä toimi naulasta väännetyt koukut.


Toisesta alalaatikosta puuttui vedin (siihen on tulossa Ikean kuppivedin, mutta vasta formuloiden jälkeen, ellen itse poraa).


Pip Studion tapettia siitä iskemättömästä rullasta.


Ja jämäpala.


Uudet hyllyt. Joo ne kannattimet ja ehkä hyllytkin pitäisi maalata, mutta inspiraatio meni jo...


Ehjä alalaatikko.


Ikean nupit.


Ja vielä ulkopuoli ja sisäpuoli yhtä aikaa.

Viikonloppu meni juhliessa kaksia synttäreitä. Enempää ei ehditty.

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Elämässäni on ruuhkaa

Vaatii vähän harjoittelua tämä uusi elämä. Töissä on kiirettä. Lastenhoitaja, joka on meillä maaliskuun loppuun, pitää päästää töistä aiempaa aiemmin. Työmatka on pitkä ja vielä iltaisin pitäisi tehdä kodissa jotain  hyödyllistä. Ja siihen lisätään kaupassakäynnit ja pyykinpesu ja ihan vaan perheen kesken vietetty aika. Ja missä ovat sosiaaliset suhteet?

Mutta iloisin uutinen ensin. Toinen jääkaapeista tulee maanantaina. Meidän verrannalla lämpötila on korkeimmillaan ollut +9, joka tarkoittaa sitä, että lihaa ei voi enää säilyttää kuin tunteja. (Suosittelen muuten jääkaapin sisälämpötilan seuraamista mittarilla. Me ollaan nyt harjoitettu sitä muutamassa jääkaapissa, lämpötila nousee tosi helposti sen viiden yli. Nyt pitää miettiä minne jääkaappi laitetaan. Mä melkein ehdotan, että puuhellan viereen, eri seinälle. Alkaa olla sen verran lämmin, että puuhellaa ei ole pakko lämmittää enää kovin usein. Ja tämähän on väliaikaisratkaisu.

Mies on purkanut tulevasta keittiö-olohuoneesta pari seinää. Tila avartuu hetki hetkeltä.

Yksi mun kaveri tulee ensi viikolla käymään. Se tekee sisustuksia ihan aktiivisesti työkseen, eikä vain harrastele. Katsotaan yhdessä kylppärin tilankäyttöä. Totuushan on, että jo puolet tilasta riittäisi hyvänkokoiseksi kylppäriksi. Mutta toisaalta, suvilalla meillä on aika iso kylppäri, mutta se silti saisi olla vielä isompi, kun olemme siellä usein koko perhe yhtä aikaa. Muutenkin varmaan katsotaan kaverin kanssa, että olen oikeasti miettinyt järkevästi tilojen uudet elämät.

Olen viimeaikoina pyörinyt paljon Pinterestissä inspiroitumassa. Tässä ihana keittiö, jonka bongasin:


Vanha uuni. Meidän tulevassa keittiössä on kaksi. Keittiö on todella samaa tyyliä kuin meidän kaksi edellistä, jotka ovat olleet Kvikin Manoja ja massiivipuutaso. Kun näin tämän kuvan, sanoin miehelle, että pitääkö ottaa Mano vielä kolmannen kerran?


Tässä edellisen kodin keittiötä.

Nyt pitää alkaa hommiin, tänään vietetään kaksia synttäreitä. Mies jo kolistelee siihen malliin, että taitaa olla aloittamassa kakun täyttämistä.

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Lumi sulaa

Kevät lähenee hurjaa vauhtia. Nämä kuvat ovat sunnuntailta.


Porraspielessä oli jo muutama vihreä lehti.



Pihavarastosta löytyi melkoinen kokoelma kauniita vanhoja ovia. Ja lienee ollut joskus kirppiskin tässä jossain nurkilla.


Nämä ovet ovat samaa sarjaa kuin sisällä on nytkin.



Tällaisia string-hyllyn sukulaisiakin löytyi.


Vajan katolla on lumipeitteen alla upea sammalpeite.


Vajan avain.


Olisiko tämä ehkä limonadipuu? Tai puumajapuu? Vai aivan liian laho? No, kevät kertonee paremmin.


Eteläpuolen kinokset ovat kadonneet jo seinänvierustalta.


Ja pulleat silmut kurkottavat kevääseen.

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Eteinen

Sunnuntaina mies purki yhden kevyen seinän ja lapset purkivat yhden kaapin. Kuusivuotias kokosi Ikean kenkäkaapin melkein kokonaan itse, seurasi ohjeita huolellisesti ja käytti ruuvinväännintä kuin vanha tekijä. Mihin sitä enää Legoja tai Meccanoja tarvitsee? Loppusuoralla vähän into herpaantui ja minä viimeistelin homman kolmiveen avustuksella. Kyllä se ruuvinväännin jo pienenkin pojan kädessä pysyy.

Toisen kenkäkaapin kokosi neljävee (no, tänään jo viisivee), iskän avustamana. Minä laitoin osia oikeille paikoille, neljävee käytti ruuvinväännintä ja mies auttoi sen suorassapitämisessä.

Pitäisi ruveta miettimään pohjapiirrosta sekä sähkö- ja LVI-suunnitelmaa, jotta päästäisiin haaveista tekoihin. Ja saataisiin haettua niitä muutoslupia.


Kahdesta kenkäkaapista riittää jokaiselle perheenjäsenelle oma lokero. Ihan perussiisti viritys.


Talot ja valokuvakehykset ovat Hollannista, eri keikoilta. Kyltti on Metsänkylän navetasta, kotoisin muistaakseni Porista. Enkelinsiipien alkuperää en muista.


Avainkaappi on Indiskasta.


Koukut taisivat tarttua mukaan isovanhempieni kodista kun sitä tyhjennettiin.

Talossa on aika paljon paljasta hirttä. Ei ole minun tyyliäni ainakaan näin runsaana. Ostajan näkökulmasta se oli hyvä, että rakenteet olivat esillä. En ole myöskään sitä koulukuntaa, että maalaisin hirttä valkoiseksi, vaikka se kaunista onkin.

Kuulin muuten, että kylillä, vielä tosi lähellä meitä, on sunnuntaisin ILMAISTA joogaa. On varmaan ihan pakko mennä.

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Siemenluettelo

Eilen oli postilaatikossa kevään ensimmäinen siemenluettelo. Meidän puutarha on aika pieni. Siellä on vanhoja jalopuita, jotain pensaspöheikköä ja heinittynyttä nurmea. Marjapensaista en oikein ole varma. Kunhan lumi sulaa, olemme viisaampia.

Siemenluettelosta tuli puutarhakuume.

Näissä olen notkunut:
Isoäidin kasvit
Suomen niittysiemen
Viherpeukalot

Ja puutarhakirjatkin pitäisi yrittää löytää jostain, mutta juuri nyt se on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Kaikki kirjat ovat nimittäin laatikoissa, jossa lukee kirjoja... Ja laatikoita on tosi monta.





Pioneita tietenkin.


Jättipoimulehtiä samoin.


Jaloleinikkejä.


Suklaakosmos kuulostaa kiintoisalta.


Entäs ananasmansikka? En ole ennen  kuullutkaan.


Tai keltavadelma?

(Kuvat kaikki Viherpeukaloilta)