lauantai 30. kesäkuuta 2012

Operaatio lastenhuone

Juhannusssunnuntain sadepäivänä meille iski inspiraatio. Todettiin, että saattaisi olla kivaa, että syksyn ekaluokkalainen saisi oman huoneen. Joten tyhjensimme salamana lastenhuoneen ja roudattiin tavarat ja lapset uuteen huoneeseen ja aloitettiin vanhan lastenhuoneen purkuhommat. Huonetta ei ollut tarkoitus rempata vielä, mutta päätimme tehdä sen jo nyt. Sitten jaamme huoneen kahtia ja ekaluokkalainen saa oman puoliskonsa ja kolme muuta asuvat toista puoliskoa, kunnes väliaikainenkin lastenhuone jaetaan kahtia ja kaikilla lapsilla on omat huoneet.




Kolme ylintä kuvaa on lastenhuonetta eri suunnista ennen kuin alettiin siirtää kamoja pois. Me emme ole repineet levyjä ja pinkopahveja sisäseiniltä, vaan edelliset asukkaat ovat. Joku on myös joskus spraymaalannut pönttöuunin. Ja vähemmän kauniisti.





Huone tyhjänä. Ikävin yllätys oli lattia. Sen alla ei ole minkäänlaista lattialautaa! Edelliset asukkaat ovat repineet muovimaton pois ja sen alla on siis tämä lastulevy (tjsp) ja sen alla vain lasivillaa. Avattiin pieni kohta ja lattian alta tulevat tuoksu ei ollut ihana. Nyt pitää siis taikoa jostain lattialaudat lastenhuoneeseen. Katsoin Metsänkylän navetan käytettyjä lattialankkuja ja Fiskarsin laatupuun uusia ja neliöhinta on suunnilleen sama. Jos joku osaa vinkata paikan Etelä-Suomessa, josta saisi vanhoja lattialankkuja alle 40 eur/m2 hintaan (tai jopa purkutalosta ilmaiseksi), olisimme todella kiinnostuneita!


Huoneen ilmanvaihtoventtiili oli tyynen rauhallisesti peitetty lasivillalla ja lastulevyllä. Niiden välissä oli paperi, jossa oli toisella puolella muovipinta. Tämä remontti on tehty käsittääksemme 70-luvun jommalla kummalla puolella. Ilmanvaihtoventtiilin kohta näkyy kuvassa mustana läikkänä seinän yläosassa.


Ilmanvaihtoventtiilin sisällä oli mm. tällainen asujaimisto.


Seinän alaosassa oli pari tällaista sienikasvustoläikkää, mutta kumpikaan ei ollut onneksi pehmeä.


Pinkopahvien kertoma tapettihistoria oli poikkeuksellisen epäkiinnostavaa.


Ikkunan alapuolella näytti ensin pelottavan mustalta, mutta ei sitten lopulta kuitenkaan yhtä pahalta, kun  avasimme levyt ja laudat kokonaan.


Ikkunan alapuolella oleva hirsi on harmaa, toisin kuin muut. Mutta ihan kuiva.


Kuvan siniseen myttyyn loppuvat vanhat sähköjohdot. Täälläkin on ennen pistorasiat olleet viisaasti ikkunan alareunan tasolla. Jäävät mukavasti piiloon verhojen taakse.


Ikkunanpokien kiinnitys hirsiseinään.



keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Verhot

Indiskan löytölaarista kaappasin kivat verhot meidän makkariin. Pituus on suunnilleen oikea ja ne peittävät sopivasti, muttei liikaa. Intian lapset vaan olivat ommelleet kahteen verhoon eri pituiset ripustuslenkit eli verhoja ei voi laittaa ihan kiinni, koska brodyyrit eivät ole samalla tasolla...






maanantai 18. kesäkuuta 2012

Mitä lattiamaalia?

Tällä kertaa olen melko varma, että kaikki lautalattiat maalataan. Suvilalla meillä on yksi lattia, joka on kuultovahattu valkoiseksi. Minusta se Osmon läpikuultavampi valkoinen vaha peittää liian vähän. Haluan jossain kohtaa tehdä sille lattialle jotain, mutta onhan se jo puoli vuosikymmentä palvellut sellaisenaan.

Suvilalla olemme käyttäneet Permoa ja Betoluxia lautalattian maaleina. Molemmista tulee kiiltävä pinta. Nyt näin naapurissa Uulan lattiamaalilla maalatun lattian, jossa oli ihan mattapinta. Se oli kuin vahaa tai jotain. Se ei varmaan ole yhtä liukas kuin kiiltäväpintainen puulattia. Nyt joutuukin miettimään mitä valitsee. Mutta lähes valkoista sen pitää olla.

Meidän pitää ensin päättää sekin, että yritämmekö haalia jostain vanhoja lattialankkuja vai ostetaanko uutta... Näistä nykyisistä lattioista ei taida olla juuri mihinkään, kun irroitamme vanerit, jotka on juntattu niihin 50-luvun kapeisiin lattialautoihin todella lujasti.

Tässä taas Pinterest-kokoelmistani kivoja lattioita.



Kiiltävää valkoista kahdessa ekassa kuvassa.


Vahaa varmaankin tässä kuvassa.


Valkoinen koti väripilkuilla.


Valkoista.


Entäs musta? Sekin näyttää hienolta!


Lisää mustaa.


Harmaa lattia.


Tai entä tällainen linnunmunanvärinen, aavistuksen vihertävän harmaa?


lauantai 16. kesäkuuta 2012

Tapettia vai valkoista?

Olen tässä järjestellyt kuvia Pinterestissä ja mietiskellyt miltä haluan kotini näyttävän. Värikästä vai valkoista aksenteilla? Valoisuuden takia haluan varmaankin aika paljon valkoista. Luulen, että tähän kotiin tulee valkoiset (tai varmaan käytännössä vaaleanharmaat) lattiat lähes joka paikkaan. Se on asia, josta haaveilin jo edellisessä kodissa. Seiniä varmaankin tapetoidaan, mutta haluan myös maalattuja pintoja.

Uusi värikiinnostukseni on syreeninlila, sellainen vaalea. Sitä, valkoista ja harmaata. Tai turkoosia ja valkoista. Tai keltaista ja oranssia ja valkoista.

Minusta kodin suunnittelu on oikeasti vaikeaa, kun kukaan ei määrää mitään rajoja, missä pitäisi pysytellä. Maailmassa on niin paljon kaikkea kivaa, joita olisi kivaa toteuttaa yhdessä kodissa. Täällä seinä- ja lattiapinnat ovat sen verran isoja, että olisi kivaa osua suunnilleen oikeaan kerralla, ettei tarvitse koko ajan muutella ja suunnitella toisin.

Tässä muutama tapetti-ideakuva. Merkitsen lähteet niihin, joista tiedän ja muistan mistä kuvat ovat. Minulle saa myös suositella paperitapettien ostopaikkoja. Tapettitalossa on vain muutama malli, joita voin kuvitella omaan kotiini.

Kiurujen yö (Tapettitalo) on Helmen talo -nimisestä blogista. Kiurujen yöstä en tykkää minkään muun värisenä.


Krista Keltasen kuvaama koti Kotivinkistä.


Decor8-blogista Thompsonien koti.




torstai 14. kesäkuuta 2012

10 tikkua laudalla

Hiekkalaatikon hiekka tulikin jo tiistai-iltapäivänä. Setä oli hakenut meille varta vasten pari kuutiota. Hiekka ei maksanut paljoakaan, mutta rekkakuljetus maksoi enemmän kuin hiekka. Setä sompaili rekalla hienosti puutarhaan tuhoamatta mitään merkittävää ja sai kipattua hiekat suoraan laatikkoon. Mikä riemu lapsilla oli tarhapäivän jälkeen.

Samana iltapäivänä opetin lapsia leikkimään 10 tikkua laudalla. Se oli kyllä kivaa!

Maakuntamuseon asiantuntija tulee ensi viikolla kurkkimaan pihaa. Tänään yritän soitella, jos löytäisin paikan josta saan pihan alkuperäisen suunnitelman. Lukkosepistä kaksi on lähettänyt tarjouksen, kolmas ei, taidan soittaa perään. Ovat kaikki kirjoittaneet tarjouksensa lukkosepäksi eikä suomeksi. Lisäksi se paikallisin tarjosi ihan muuta kuin sitä mitä puhelimessa puhuttiin.

Ulkona alkaa näyttää ihan oikealta kesältä. On kyllä ihanaa, että meillä on kiva puutarha, jossa on lapsille tekemistä ja aikuisille lojupaikkoja. Puutarha jatkaa kotia ihanasti. Jos vaan ei olisi yhtään hyttystä.


Hiekkalaatikko on suunnilleen 190x190. Mies otti ohjelappusen jostain rautakaupasta ja rakensi sitä soveltaen.





10 tikkua laudalla.

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Suutarit

Eilen oli monen puhelun päivä. Ehdin vihdoin soittaa tarjouksia lukkosepiltä, jotta päästään parantamaan lukitusta. Hälytysjärjestelmä meillä on ollut jo ennen muuttoa.

Soittelin maakuntamuseoon siitä, että mitä sr1-merkitylle kulttuurimaisemalle eli omalle pihallemme saa tehdä. Meillä on pihalla maakumpu, joka kovasti näyttää vanhalta maakellarilta, mutta siinä ei ole oviaukkoa missään. Maakuntamuseo on vaikeasti tavoiteltava, joten odottelen, että he palaavat asiaan. Soitin samaisesta kummusta myös Puolustusvoimille, joka ohjasi minut poliisin puheille. Miksikö? Tämä tontti on ollut Neuvostoliitolle luovutetulla alueella ja muutenkin kumpu on niin epämääräinen, että halusin selvitellä kannattaako olla huolissaan siitä, että jos pääsemme kumpua maisemoimaan, osuuko ensimmäiseen kauhalliseen joku sodanaikainen/-jälkeinen räjähde. Poliisi sanoi ohjeeksi, että on syytä varovaisuuteen, mutta voidaan kaivaa. Ja jos jotain löytyy, niin pitää soitella hätänumeroon.

Poliisi sanoi, etten nyt ihan turhaan soitellut, sillä tällä alueella löytyy kuulemma suutareita lähes viikottain. Eniten kuulemma hylätyistä kaivoista ja ullakoilta. Poliisi vakuutteli kuitenkin, että yleensä aika on jo tehnyt tehtävänsä ja räjähteet ovat niin kostuneet, että vaaraa ei pitäisi olla. Mutta...

Nuohoojallekin soitin, sillä kahdessa piipussa on ne vanhat naakanpesät ja yhdessä, josta lensi piipunhattu kevätmyrskyssä, on uusi. Kun menee toiseen vessaan alkaa kuulua melkoinen kalkatus. Siellä taitaa olla iso poikue. Nuohooja kiertää tiettyä reittiä ja taitaa ehtiä meille vasta loppukesästä.

Hiekkalaatikkohiekkaakin kokeilin tilata. Autoilija lupasi tuoda tänään näytepussukan, koska en osannut arvioida sanallisen kuvauksen perusteella, että onko hänellä oleva hiekka sopivaa vai ei.

Ei tällaista puhelurumbaa olisi ehtinyt hoitaa työpaikalla.


Tämä kuva on edellisestä kodista. Ensiapulaatikko asuu nyt olohuoneessa. Lupiini muistuttavat, että jos jaksaisin tehdä pienen kävelylenkin, voisin käydä hakemassa lupiineja maljakkoon. Nyt on juuri oikea aika. Omalla pihalla sireenit kukkivat.

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Hiekkalaatikko ja muita puutarhasuunnitelmia

Olen ollut tosi kipeänä. Kun pahin oli oli, makoilu muuttui aika antoisaksi siinä suhteessa, että olen ehtinyt miettiä tulevaa keittiötä ja puutarhaa. Tuntuu, että asemakaavaehdotus on menossa parempaan suuntaan, muttei arvaa vielä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Mies on puhunut asemakaavapiirroksia tekevän arkkitehdin kanssa, ja vaikka k.o. henkilö ei vieläkään ole jalkautunut tänne kohteeseen, piiroksissa alkaa olla enemmän järkeä.

Keittiöön sovittelen mielessäni kodinkoneita. Luulen, että ihan oikeasti meille tulee vielä kerran Kvikin Mano -keittiö. Se olisi se säästökohde, jotta lattiaan, seiniin ja laitteisiin voi käyttää enemmän. Meillä ei ole koskaan ollut saareketta, mutta nyt voisin kuvitella, että sen voisi tehdä kierätyslokerikoista. Se toimisi mukavasti aamiaisen valmistustasona, juhlissa tarjoilutasona jne. Minun ajatuksillani vaan se iso huone, josta on tarkoitus tulla keittiö ja olohuone, täytyy luvattoman nopeasti. Ruokapöydän kohdalla on käytetty jo puolet tilasta.

Meillä oli ajatus, että pihalle ei tehdä juuri mitään tänä vuonna, mutta aita- ja yksityisyysnäkökulmasta ollaan alettu miettiä maisemointia. Huomenna soittelen sille muutaman hintalapun ja katsotaan jääkö haaveeksi. Tänä viikonloppuna mies rakensi hiekkalaatikon. Valmiista laatikosta ei ole kuvaa. Sinne pitää tilata vielä hiekkaa. Pohjalla on nyt vain sen verran, että suodatinkangas pysyy paikallaan.


Kuva ei tee oikeutta näkymälle ulko-ovesta. Ihanan vehreää.


Iirikset.


Nurmikolta löytyi poimulehtiä ja nurmitädykettä, se on ihana sininen matto.



Hiekkalaatikon kehys ennen maankaivuuta, suodatinkangasta, upotusta sekä yläosan peitelautaa eli hiekkalaatikon reunaa. Ja tietenkin hiekkaa.