maanantai 31. joulukuuta 2012

Jalkalistat

Aamu alkoi jalkalistojen maalaamisella. Sitten siirryimme katsomaan eilistä tapettikatastrofia. Nyt oli hyvä flow ja saatiin tapetoitua yli puolet huoneesta. Mies lähti lasten kanssa ruokaostoksille ja tapetointi jatkuu iltapäivällä.

Eilen sain piirrettyä pikkukylppäristä ekan version. Mun on saatava vieläkin konsultoida jotakuta asiantuntijaa Huone huoneen sisällä konseptista, että riittääkö jos suihkutila on tuulettuva, vaikka muu kylppäri ei ole? Varsinkin, kun tämä ei tule olemaan paljolla käytöllä ainakaan vakituisesti.





sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Ideoita vierashuoneen pikkukylppäriin

Mun pitäisi juuri nyt kipaista talon kylmään itäsiipeen mittaamaan vierashuoneen pikkukylppäri, jotta saan piirrettyä sen. Tila on pieni, sinne tulee pieni suihku, käsienpesuallas ja vessanpönttö. Se tulee toimimaan meidän kylppärinä kunnes saadaan THE kylppäri rakennettua. Enää pitäisi päättää MINNE se tulee ja sen jälkeen aloittaa suunnittelu.

Mutta keräsin vieläkin Pinterestistä ja vähän muualtakin ideakuvia siitä, miltä betonipinta suihkussa voisi näyttää. Jos jollain on kokemusta sisustusbetonista, kuuntelen mielelläni. Lisäksi törmäsin Tadelakt-nimiseen marokkolaiseen pintakäsittelyyn, sekin kuullostaa kiinnostavalta, tietääkö joku jotain. Tosin nettisivujen kuvauksen mukaan se on niin kovin hienostunutta, että maksaa varmaan paljon! Osassa kuvia on Tadelaktia ja osassa betonia ja osassa ehkä jotain ihan muuta, mutta hakusanana olen käyttänyt vain betonia. Haluan siis betonipinnan vain suihkuun, en sinne käsipesu-vessaosastoon. Ja varmaan valkoisen tai todella vaalean harmaan.

Valan-niminen firma tekee betonialtaita.

Sisustusbetoni tekee betonitasoja mittojen  mukaan.

Designbetonilla on märkätilabinnoite.


Tadelaktia








Tadelaktia


Tadelaktia




Tadelaktia


Tampereen asuntomessuilta Louhi, kuvat Designfreak.


Tampereen asuntomessuilta Louhi, kuvat Designfreak.

Väliraportti

Hoh-hoijaa. Viisiveen huone on lähellä valmista. Eilen juhlittiin seitsemänveesynttärit. Tänään ollaan oltu luistelemassa ja pulkkamäessä. Ja aloitettiin seitsemänveen huoneen tapetointi, mutta se tyssäsi alkuunsa.

Seuraavia asioita olen taas oppinut. Jos esiliisteröimättömässä pinkopahvissa pellavaöljymaalin alta näkyvät pinkopahvin kiinnitysliisterit, niin voin kertoa että esiliisteröidyn seinän pellavaöljymaalipinta vasta ruma onkin. Voi luoja. En edes viitsi tuhlata maalia toiseen maalikerrokseen kokeillakseni peittyisikö seinä. Me päätettiin tapetoida se, vaikka joudutaan varmaan kokoamaan tapetti paloista. Onneksi se on ikkunaseinä eli ehjää pintaa ei muutenkaan ole paljon.

Nyt ollaan tapetoimassa sitä tapettia, joka ei vanhaan taloon kuulu. Ensin laitoin liisterin normaalisti tapettiin, sitten luin, että liisteri pitäisikin laittaa seinään. Taas virhe, virhe, virhe. Iso pinkopahvipinta meni niin kuprulle, ettei tapettia saanut enää mitenkään laitettua suoraan. Nyt seinä jäi kuivumaan ja jatketaan huomenna. Liisteri laitetaan perinteisesti tapettiin.

Kyllä rassaa opetteleminen. Ja miksi yhä opetellaan johtuu siitä, että suvilalla me olemme laittaneet aina joka seinään puukuitulevyn, paperitapetoineet sen makulatuuripaperilla ensin ja sitten olemme tapetoineet oikealla tapetilla. Ja voin kertoa, että sitä pitänee harkita muissa huonessa. Pinkopahvin käsittely rassaa. Vaikka täytyy sanoa, että viisiveen huone alkaa näyttää hienolta, kun seinät ovat kuivuneet. Siellä pitää vielä asentaa ja maalata jalkalistat sekä maalata lattia. Pojat saavat muuttaa huoneisiinsa ilman kattolistoja ja ovien ja ikkunoiden vuorilautoja ellemme nyt huomenna keksi asiaan jotain ratkaisua.

Löysin myös tällaisen vanhanajan tapetintekijän, joka on minulle uusi tuttavuus: Taitotapetti. Onko jollainen kokemusta? Kokoelmassa ei äkkiseltään ollut mitään minulle, mutta jos vaikka jollekin muulle.


Lapsityövoima eli viisi- ja kuusivee maalasivat kuusiveen (nyt jo seitsemänveen) sängyn.


Tässä valmis sänky. Huoneen toiveväreinä olivat siis musta, harmaa ja sitruunankeltainen, jos muistatte. Ja äiti lisäsi aika reilulla kädellä valkoista mukaan.


Tässä vilautus viisiveen huoneesta. Innostuin rapsuttamaan Rakennusapteekin ovesta irtonaiset lateksit pois. Maali oli niin löyhässä, että koko ovi ja karmi oli rapsutettu puolessatoista tunnissa. Nyt on rapsutuskäden peukalo jumissa. Allaoleva maalipinta on niin ehjä ja kaunis, etten oikein ymmärrä miksi ovi on ylipäänsä maalattu.



Verannalla on taas jääkukkia. Ne katosivat hetkeksi suojasäällä ja palasivat uudestaan.





perjantai 28. joulukuuta 2012

Välipäiväjuttuja

Me ollaan miehen kanssa luovuttu joulurauhasta ja aloitettu tapetointi. Eilen kukonlaulun aikaan googlailin viisiveen huoneen oviaukkoon sopivia ovia ja löysin jo yhden täydellisen sopivankokoisen Wanhan Wallankumouksesta, mutta ovi olikin myyty. Teimme lähiseudun kirppis- ja remppaliikekierroksen. Rakennusapteekin varaosapankista löydettiin melkein sopiva ovi, jonka mies laittoi illalla paikoilleen. Nyt tänään olisi tarkoitus vetää aika tiukka rykäisy remppahommissa.

Meillä on eteisen ja lasiverannan välisessä ovessa saranapuolella iso aukko ja mies osti siihen eilen tiivistettä ja rupesi sitä nyt aamulla laittamaan. Aukko on tainnut olla tiedossa muutamallakin edeltävällä asukkaalla, sillä siinä oli monta monta tiivistekerrosta päällekäin sekä ovessa että karmissa. Mies repi vanhat pois ja viritti. Nyt ei päivä paista läpi. Ehkä eteinen jopa lämpenee?



Viisiveen huoneeseen löysin ihanan lepakko-myyräaiheisen koulutaulun. Poika on kiinnostunut kovasti mitä ihmisen ja eläinten sisällä on ja tietää eläimistä paljon. Taulu roikkuu nyt turvassa eteisen seinällä satunnaisessa naulassa.


Olen aina ajatellut, etten tiedä kirjasinkasteille mitään hyötykäyttöä omassa kodissani, pölyä vaan keräävät, mutta nyt joulukalenterin myötä tajusin, että näissä voi säilyttää muumeja, legoja ja kaikkia muita pikkunippeleitä, joten ostin yhden jokaisen lapsen huoneeseen.






Viisiveen uusi ovi. Päälimmäinen maalikerros varisee. Ei ehkä ehditä nyt rapsuttaa ja maalata, ehkä sitten joskus.



Viisiveelle kaikkein tärkeintä on lukko ja erityisesti AVAIN.



tiistai 25. joulukuuta 2012

Mitä opin tänään?

Maalasin viisiveen huoneen yhden seinän, sen johon ei tule tapettia. Luin monesta eri lähteestä, että pinkopahvin esiliisteröiminen ei ole välttämätöntä ennen maalia. Lisäksi Rakennusapteekissa sanottiin, että tällä pellavaöljymaalilla riittää yksi kerros. Virhe, virhe, virhe. Maali jonka piti riittää kahden huoneen seiniin (siis vain yhteen seinään kummassakin huoneessa) meni lähes kokonaan yhteen seinään. Lisäksi pinkopahvin liisteröimiskohdissa maali kiiltää eri tavalla ainakin vielä kuivumisvaiheessa. Ei näytä hyvältä. Mies siis esiliisteröi toisen huoneen maalattavan seinän, mutta nyt pitää odottaa arkea, että päästään maaliostoksille.

Nyt mies esiliisteröi tapetoitavia seiniä. Keitimme itse ensimmäistä kertaa vehnäjauholiisteriä. Luulen, että sen olisi pitänyt kiehahtaa paremmin, se jäi aika ohueksi. Mutta voimme tehdä sitten varsinaista liisteröimistä varten vähän paksumpaa tavaraa. Eli senkin opin tänään. Todellakin oppia ikä kaikki.

Huomenna on tapetoimisaika. Joulupyhät ovat hyötykäytössä.



Liisterikohta näkyy tässäkin kiiltävänä.


Tässäkin kuvassa erottuvat kiiltävät kohdat. Toivottavasti vähemmän, kun maali kuivuu. Ja toivottavasti yksi maalauskerta riittää...



sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Tuli

Puutalossa tulee mietittyä ihan eri tavalla tulenkäsittelyyn ja uunien lämmittämiseen liittyvää varovaisuutta. Meillä on sammutin, muutama sammutuspeitto, puhuvia palovaroittimia, tavallisia palovaroittimia ja toistaiseksi vasta yksi häkävaroitin. Tulitikkuja säilytetään vain yhdessä paikassa, lasten ulottumattomissa. Ekaluokkalainen ja viisivee harjoittelevat uunien sytyttämistä, mutta kumpikin tietävät, että lapset eivät saa sytyttää niitä yksin ennen kuin saavat luvan harjoiteltuaan kyllin pitkään.

Nykyään on todella kivannäköisiä palohälyttimiä, sammutuspeittoja ja palovaroittimia. Tässä muutama.


Palovaroitin chik-a-dee.

Palovaroitin Kupu, jota saa useanvärisenä.

Palovaroitin Lento, jota myös on useampaa väriä.

Kupu ja Lento ovat molemmat Jalo Helsingin.



Sammutuspeite, halvimmillaan 15,90 ja näinpä saman peitteen 49,95. Löytyy Hobby Hallista tai Suomalainen.comista.






Häkävarottimet ovat toistaiseksi aika perusmallisia, tämä oli perusmalleista kauneimpia.




Ranskalaisesta Fire Design -nettikaupasta saisi vaikkapa näin näyttäviä sammuttimia!




Vanhoista taloista ja niiden ostamisesta

Meillä on ollut suvila jo kymmenen vuotta ja tämäkin koti jo kohta vuoden. Ystävät kyselevät aina välillä minulta vanhojen talojen ostamisesta. Kirjoitin allaolevan tekstin toiseen blogiini, Hattaraan joskus keväällä 2011. 


Minulla on ystävä, joka osti vanhan talon samoihin aikoihin kuin me tämän. Sitä taloa oli remontoitu jonkin verran, mutta se oli ollut aika pitkään edeltävällä perheellä. Ystävän perhe oli todella onnellinen uudesta kodistaan, mutta kuitenkin koko ajan mukana kulki myös huoli, entä jos? Jos talo ei olekaan terve? Perhe sairasteli erilaisia hengitystiesairauksia ja saman aikaan perhe yritti selvittää onko talo varmasti kunnossa. Kaupanteon yhteydessä oli tehty kuntotarkastus, jossa talosta ei löydetty mitään merkittävää vikaa.

Lopulta ystävä oli yhteydessä asumisterveysliittoon ja sieltä kävi asiantuntija tutkimassa talon, nyt avattiin pintoja oikeasti ja otettiin näytteitä. Tuloksena oli, että talo on monesta kohtaa niin pahasti homeessa, että asiantuntija sanoi, että hänen mielestään korjaaminen tulee niin kalliiksi, että kauppa kannattaa ennemmin purkaa. Nyt ystävän perhe viettää viimeistä joulua unelmakodissaan, keväällä on edessä muutosten aika. Täytyy toivoa, ettei kaupan purku osoittaudu pitkäksi ja kiviseksi. Todella surullista.

Tämä sai minutkin miettimään, että entä jos olemme arvioineet väärin oman kotimme kunnon? Entä jos täällä onkin osa talosta merkittävästi olettamaamme huonommassa kunnossa? Mehän pelasimme upporikasta ja rutiköyhää emmekä teettäneet mitään tutkimuksia. Tiedämme (arvaamme), että sekä keittiössä että kylpyhuoneessa on ihan varmasti jotain vikaa. Myös lasten nykyisen huoneen lattiassa on laho kohta (reikä), jolle emme ymmärrä syytä. Täytynee kiiruhtaa korjauksia näiden pelottavimpien huoneiden kohdalta. Ja pitää sormet ristissä, ettei muualta löydy mitään odottamatonta, ainakaan isosti.

Alla siis vanhat tuumailuni vanhan talon ostamisesta, olen yhä suunnilleen samoilla linjoilla.

***

Epäselvyyksien välttämiseksi kerron heti, etten ole rakennusmestari tai kuntotarkastaja vaan ihan maallikko, joka on vähitellen oppinut ainakin joitain asioita, joita pitää katsoa, jos harkitsee vanhan talon ostamista. Ajattelin kuitenkin kirjoitella aiheesta jotain omia vinkkejäni, koska aina silloin tällöin joku kavereistani kysäisee mitä pitää katsoa, kun käy katsomassa vanhaa taloa. Minulle vanha talo on rakennus, joka on rakennettu ennen toista maailmansotaa eli ennen vuotta 1939 rakennettu.

Minun mielestäni ensimmäinen ja tärkein asia, on sisäänastuessa pysähtyä, sulkea silmät ja hengittää syvään. Monet kosteusvahingot nimittäin haistaa. Ainakin homeessa on ihan oma tyypillinen tuoksunsa. Minä luultavasti pyörtäisin ympäri ovelta, enkä antaisi itselleni edes mahdollisuutta ihastua taloon, jos tuntisin voimakkaan homeen tai maan ja mullan tuoksun.

Monesti vanhat talot ovat kummallisesti sisustettuja tai todella täynnä rojua. Tai ne ovat olleet melko pitkään autioina ja rapistuneita. Sen kaiken ohi pitää yrittää nähdä. Kannattaa katsoa kuinka valo kulkee huoneissa. Tunnustella miltä lattia tuntuu jalan alla. Onko muovimaton tai linoleumin alla puulattia. Mitä vähemmän talon pintoja on peitetty, se parempi. Kammoan erityisesti 80-luvulla (+- 10 vuotta) korjattuja taloja, koska niihin aikoihin käytettiin paljon "ihania" uusia materiaaleja, erilaisia muoveja, jotka eivät hengitä. Minä suhtaudun todella epäluuloisesti vanhaan taloon, jossa on pinkopahvien sijaan kaikenlaista uudehkoa levytystä ja panelointia tai parketti- tai laminaattilattia. Jos viimeinen remontti on tehty 50-luvulla tai aiemmin, olisin aika levollisin mielin. Mieluummin talo, joka on saanut siipeensä siitä, ettei sitä ole hetkeen korjattu, kuin sellainen, joka on pilattu korjaamalla väärillä (hengittämättömillä) materiaaleilla.

Kannattaa katsoa onko talon alapohjan, välipohjan sekä ullakon kattorakenteiden tuuletukset kunnossa. Kivijalassa pitää olla kissanluukut ja muualla riittävät ilmaraot. Yläkerrassa kannattaa katsoa katot, ettei näy vuotojälkiä ja jos näkyy, kannattaa selvittää koska on vuotanut ja onko korjattu ja miten. Savupiipun juuressa niitä yleensä näkyy. Itse en stressaisi kovinkaan paljon, jos ulkolaudoitus tai peltikatto pitää maalata, mutta enemmän kyllä, jos ne pitää vaihtaa. Hirsirakennuksen hirsien vaihtaminen eli talon kengittäminen onkin jo isompi juttu, ammattilaisten hommaa.

Olen alkanut suhtautumaan kaikenlaisiin kuntotutkimuksiin, joita nykyaikana on monen nimisiä (kuntotarkastus, kuntokartoitus, kuntoarvio, kosteusmittaus), melko epäilevästi. Vain jos pintoja ihan oikeasti avataan, voin luottaa edes osaan tutkimustuloksista. Aika monet kuntotutkimuksista tuntuvat olevan aistinvaraisia ja pintamittareilla tehtäviä. Niiden tuloksista huolimatta saattaa jäädä monta yllätystä huomaamatta. Tavallaan tilanne on turvallisempi kun tutkimusta ei ole tehty. Silloin tietää, että vanhoista taloista voi löytyä odottamattomia asioita. Pelottavampaa jotenkin on, kun tarkastaja on antanut talosta paperin, missä on listattu pieni määrä korjaustarpeita, mutta tavallaan talo on saanut puhtaat paperit ja sitten sieltä löytyykin joku killeri (tuttavaperheen talossa oli asbestia). Se paperi saattaa tuudittaa väärään turvallisuuteen.

Muita katsottavia asioita on tulisijat ja hormit ja niiden kunto. Vesijohto tai kaivo ja niiden kunto. Sähköliittymä ja sähköt. Rakenteet. Ikkunat ja ovet. Vanhat ikkunat ja ovet ovat kauniita ja niitä voi käyttää sata vuotta ihan kevyesti ja pitempäänkin, kunhan muistaa huoltaa ja maalata. En ikinä haluaisi vaihtaa vanhoja ikkunalaseja uusiin.

Jos taas talo on vanha, mutta vastikään korjattu todella kauniiksi, pyytäisin nähtäväksi korjaustapaselosteet ja kuvia talosta ennen ja korjauksen eri vaiheista. Toisen tekemästä ei voi olla varma, onko kerrokset oikein tehty ja hengittääkö talo yhä. Varsinkin muutama vuosikymmen sitten taloja tiivistettiin liikaa ja kissanluukkuja kivijalassa suljettiin jne. Tiiviydestä syntyy nopeasti erilaisia kosteusvaurioita.

Kunnalta kannattaa tarkistaa kaavoitusasiat ja selvitellä onko tontilla vielä rakennusoikeutta. Määrääkö kunnan rakennusviranomainen talon väristä, ulkonäöstä, lisärakennuksista, piharakennuksista jne. Onko odotettavissa kunnallistekniikka, jos sitä ei vielä ole.

Mutta kyllä viime kädessä se kodin (tai kesäpaikan) ostaminen on tunnepohjainen juttu. Jos talo tuntuu oikealta, suurin osa muista asioista on pikkuseikkoja. Home/laho/kosteusvauriot olisivat minulle kaupanteon este. Ainakin jos niitä olisi laajasti. Mutta jos ostaisin jonkinlaisen kosteusvaurioisen talon, korjauttaisin mieluummin vauriot itse kuin antaisin myyjän korjata. Kun itse tekee (teettää) tietää mitä talo on syönyt.

Tässä minun tuumailujani satunnaisessa järjestyksessä. Kysykää lisää, jos osaan vaikka kertoa. Loppukaneetiksi: Vanhasta huonokuntoisesta talosta ei kannata maksaa liikaa, remontti voi niellä enemmän kuin talon hinnan.

lauantai 22. joulukuuta 2012

Kaksi yötä jouluun

Remonttirintamalla ei mitään uutta. Joulurintamallakaan ei kovasti vielä mitään. Eilen siivottiin koti ja mies haki kuusen. Se on kaunis! Olemme sentään nyt molemmat lomalla. Mies teki mielettömän työrupeaman joulun alla.

Meillä soi joulumusiikki, lapset askartelevat omassa huoneessaan. Mies etsii ehjiä kuusen valoja ja nalkuttaa minulle, kun istun koneen ääressä. Kunhan saadaan valot kuuseen, lapset saavat koristella sen ja mies vie lapset ulos ja minä paketoin.


Olen joskus ostanut kaksi tällaista puulaatikkoa, ne ovat olleet ulkona kukkalaatikkoina, nyt niissä on polttopuita. 


Tällaista voimaa tämän viikon aamuina on tarvittu.


Joulun ensimmäinen paketti.


Jouluruusu. Mulla oli kolme pientä, mutta ne vetivät vähän nokkiinsa, mies toi eilen yhden uuden.


Nostin siiderit vintin rapusta huoneenlämpöön, kun ovat liian kylmiä. Ja en todellakaan suosittele takarivin Rekorderligiä. Se oli pahinta siideriä ikinä!


Päiväkodista, koulusta ja taidekoulusta on kotiutunut melkoinen määrä jouluaiheista taidetta.

lauantai 15. joulukuuta 2012

Yhdeksän päivää jouluun

Alkaa vaikuttaa, ettei saada poikien huoneita jouluksi valmiiksi. Mies on paljon töissä (nytkin koko viikonlopun) ja tapetoimiseen tarvitaan kaksi käsiparia. Voisin ehkä tehdä jotain esivalmisteluja tänään tai huomenna, jos ehdin. Esikoisen sänky tarvitsee uuden maalipinnan ja tarkoitus olisi maalata muutama laatikosto.

Olohuone tuntuu nyt tosi paljon isommalta, kun pyöritettiin kalusteita paikasta toiseen. Täällä tuoksuu kodikkaasti kuollut hiiri. Se taitaa olla olohuoneen ja keittiön välisen suljetun oven takana. Täytyy kokeilla, jos jaksetaan lasten kanssa siirtää mustaa kaappia sen verran, että saadaan ovi auki. Musta kaappi on Ikean kalusteeksi megapainava. Sen kantamiseen autosta kotiin tarvittiin naapuriapua, minä en jaksanut. Olohuone tuntuu muutenkin yllättävän kodikkaalta suhteessa siihen, että sitä ei ole mitenkään varsinaisesti sisustettu.

Kuvaaminen talvella pimeydessä on jotenkin tosi hankalaa. Odottelen tuoko joulupukki minulle toivomani apuvälineen eli kameran kolmijalan! Muutenkin pitäisi vähän opiskella valokuvaukseen liittyviä asioita. Minä en kuvaa taidolla vaan tuurilla.

Hyvää lauantaita.



Poikien huoneiden välinen ovi on nyt paikoillaan. Lukon kilpi puuttuu. Kahva on hieno, se löytyi kesällä Ruotsista. Se sopii tyyliltään oven rähjäisyyteen ja aikakauteenkin.




Kolmella lapsella on ollut tällaiset Mailegin joulukalenterit. Ostin ne jo silloin, kun lapsia oli vain kaksi.


Huusin huutiksesta neljännen. Tiesin, että se on rikki. Mutta kyllä se silti yllätti minut. Tässä on miehelle ja minulle iltapuhdetta, että saadaan neljäs kalenteri edes jonkinlaiseen käyttökuntoon. Minulle oli kuitenkin tärkeää, että saatiin se neljäskin. (Ja jos joku haluaa myydä minulle järkihinnalla samanlaisen ehjän, taidan olla yhä kiinnostunut!)