keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Ennen

Tässä sitten on ennen-kuvia. Huomisaamuna lehahtaa puutarhurien iskuryhmä paikalle. Puiden kaadolle on nyt maakuntamuseon ja kunnan rakennustarkastajan siunaus. Sydäntä särkee isojen puiden kaataminen, mutta järkiratkaisuja ne kuitenkin ovat.



Puutarhan keskeltä lähtevät nämä kaksi havupuuta. Niiden juuret vievät nurmikosta kaiken voiman, ne varjostavat ja ne ovat aika keskellä nurmikkoa. Ihan huomaamatta ne ovat kasvaneet liian isoiksi.



Maakellarin rauniokasan vierestä lähtee hopeapaju (ylemmässä kuvassa taustalla näkyy naapuri). Sekä maakuntamuseon täti että puutarhuri haikailevat yhä, josko hopeapajun voisi jollain keinolla säilyttää. Niin minäkin haikailin viime kesänä meidän limonadipuuta, kunnes tajusin, että se on ihan laho ja täynnä muurahaisia.



Tästä lähtee etualan ohuempi puu. Se on puukujan linjalta sivussa ja muita puita nuorempi. Ajautunut raukka väärään paikkaan.


Loppuosa urakasta on ajan sallimissa rajoissa tätä. Eli aika moni vanha puu on varsinainen tuulenpesä ja kaipaa karsimista.

Huomisiltana sitten jälkeen-kuvia. Saa nähdä särkyykö sydän!


2 kommenttia:

  1. Minulla särkyy aina sydän kun tontilta lähtee puu, mutta pakko ne huonokuntoiset on poistaa. Ja joka kesä laitan kuitenkin uusia tilalle :)

    VastaaPoista
  2. Karsinta on luonnonkin kannalta tärkeää, eli tekee hyvää!

    VastaaPoista

Olen todella iloinen, että jätät kommentin!