perjantai 10. toukokuuta 2013

Helatorstai suvilalla


Aamuisen sateenripsauksen jälkeen sää oli hieno.


Pihalla odotti tällainen mielenkiintoinen kuviointi. Edellisestä kerrasta olikin jotain 7-8 vuotta.



Yhtenä ekoista syksyistä suvilalla tilasin jostain puutarhakatalogista huolella valitun kokoelman liljan sipuleita. Möyhensin maan huolella, uutta ja vanhaa multaa. istutin sipulit tasaisin välein, kastelin niitä lämpimällä vedellä pitkälle syksyyn ja haravoin niille vielä lehtikatteen. Keväällä kun poistin ylimääräiset lehdet kukkapenkin päältä, se oli kutakuinkin tämännäköinen ja upotti jalkojen alla. Myyrät olivat ilahtuneina ajatelleet, että mikä ihana kaupunkilaisrouva tänne muuttikaan, laittoi meille kivasti talvievästä, monta eri makuja ja vielä lämmitti kukkapenkkiä, etteivät eväät jäätyneet. Koko penkistä tuli yksi lilja.






Tulppaanit jäivät pääsiäisenä maljakkoon.


Sinivuokot.


Kukkapenkki on jäänyt tosi vähälle huomiolle pari kesää, kun olemme olleet joko reissussa tai on satanut tai olemme keskittyneet tähän kotiprojektiin. Nyt kaivoin koko reunakiveyksen pois, kaivettiin sen alta muurahaispesät pois. Kitkin kolmanneksen penkistä hyvin, raparperien puoleisen osuuden suht hyvin ja keskiosaa vähän. Veto loppui. Minut yllätti kesken kaiken käärme, tai oikeastaan vaskitsa, joka ei ole käärme vaan lisko. Pelästyin, yhtä kaikki.


Vaarin pyörä on omalla paikallaan, nojaa omenapuuhun. Kun lehtiä ei ole vielä, merikin näkyy.


Raparperit ovat suloisimmillaan.


Skillan kaverina on jotain sinistä kellokukkaa.


Operaatio sammal eli ei sammalen poisto vaan nurmikon muuttaminen sammaleksi, on hyvässä mallissa. Kelpaa kuljeskella paljain jaloin.

5 kommenttia:

  1. Että teillä on vielä merikin siinä noin lähellä, ryökäle (mä oon siis lievästi vihreä täällä, kateudesta)! Ja hyi hitto, vaskitsaa olisin pelästynyt minäkin kyllä niin, että olis hanskat tippunu siihen paikkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saarella ollaan. Ja toisaalta on ollut hyvä, ettei meri ole ihan omassa pihassa, kun lapset ovat olleet pieniä.

      Mä pelästyin vaskitsaa ja osaksi siksi perkasin lopun kukkapenkin paljon varovaisemmin. Tosin vaskitsat ei ole mitenkään vaarallisia.

      Poista
  2. Vaskitsat on hienoja tyyppejä. Toivottavasti tänäkin kesänä onnistun tapaamaan sellaisen meidän pihalla.

    Sammalprojekti olisi meilläkin oikein paikoillaan, mutta kun loisikin piimää maahan, niin tuli tunne, että nyt menee kyllä jotenkin pieleen. Haluaisitko tehdä siitäkin postauksen: näin teen sammalpihan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä eilen jo kirjoittelin kännykkällä vastauksen, mutta se on jossain bittiavaruudessa.

      Valitettavasti en kyllä voi kutsua itseäni sammalguruksi. Mun pihojeni sammaloituminen perustuu siihen, että molemmat talot ja erityisesti pihat ovat olleet pitkään hoitamatta. Ja nytkään mä en juuri koske niihin kohtiin, jotka ovat alkaneet sammaloitua. Ruohonleikkuri ei mene lähellekään, eikä haravakaan juuri.

      Piimäprojektista olen kuullut, että piimän sekaan pitäisi silputa sammalta ja se pitänee pitää kosteana.

      Poista
  3. Sinulle on tunnustus blogissani... :)

    VastaaPoista

Olen todella iloinen, että jätät kommentin!