sunnuntai 11. elokuuta 2013

Poikkesin Pimeellä Vintillä

Seuraan Turun lähellä sijaitsevaa Pimeetä Vinttiä Facebookissa. Kuolasin yhtä nojatuolia, mutta se ehti mennä. Olin kiinnostunut myös yhdestä keltaisesta sohvasta ja ajelin eilen  sen takia tyhjennetyllä autolla yksin Paattisiin. Sohvaa koeistuin ja katselin pitkään, mutta sinne jäi. Sen sijaan ostin yhden hyllykön ja kaikkea pientä. Hyllyköstä lisää, kunhan se pääsee paikoilleen.

Kameralla voi kuvata enää yhdeltä etäisyydeltä. Pakko se on viedä hoitoon. Mutta koska? En osaa olla ilman sitä.



Illalla kostutettiin olohuoneen pinkopahvit. Eli aamupäivän ohjelma on suunniteltu.




Siellä ne on muovin alla.

Eilen kaivelin etelänpuolen portaiden edustaa lapiolla. Kyllä sieltä vaikuttaisi löytyvän mukulakivi, kun menee parikymmentä senttiä alaspäin. Siivosin pihan yhtä rytöläjänurkkaa ja ripitin lapsia tavaroiden rikkomisesta ja nakkelin kaikkea risaa roskiin. Muovi on kyllä vihoviimeinen materiaali.

Mies alkoi ystävällisesti rapsuttaa kylppärin liian valkoista saumaa ja on melkein valmis.

Mä olen googlaillut soodapuhallusta maalinpoistotekniikkana ulkoseinään. Osa sanoo, että se on tosi jees. Osa sanoo, että soodan muodostama suojakalvo voi reagoida "tiettyjen" maalien kanssa, ja maalipinnasta ei tule hyvä. Olisiko jollain kommentteja?

Tänään pitäisi varmaan poimia viimeiset marjatkin. Ja mun pitäisi katsoa mitä niille kahdelle suvilalta tuodulle valaisimelle pitää tehdä, että ne saa siisteiksi.

Pitkän harkinnan tuloksena mun pitänee käydä ostamassa keittiön lattiaa varten nykyistä harmaampi maali. Se valkoinen ei vaan ole oikea. Mä olen suvilalla maalannut pari huonekalua valkoisiksi ja nyt tajuan, että nekin ovat liian valkoisia. Onneksi aika vähän olen sutinut. Mä luulen, että vitivalkoisen käyttö jää tässä perheessä aika vähiin. Mä katsoin viikolla Huvila&Huussi-uusinnan, jossa Anita heilui porvoolaisessa pitsihuvilassa valkoisen maalin kanssa ihan liikaa. Se oli suorastaan noloa. Siinä ohjelmassa ei kyllä ikinä noudateta mitään perinnetekniikoita.

9 kommenttia:

  1. Itse olen samaa mieltä tuon valkoisen kanssa, sitä ei saa olla liikaa eikä mielellään liian valkoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en tajuu miten mulla on kestänyt näin kauan tajuta! Jos 70-luvulla kaikki antiikki maalattiin oranssiksi ja vihreäksi, on nyt 2000-luvulla ihan yhtä paha vetää kaikki valkoiseksi. Mielikuvituksetonta. Vähän junttiakin.

      Ja en edes halua arvostella muita, suomin lähinnä itseäni. Onneksi silmät aukee edes joskus!

      Poista
  2. Olen samaa mieltä kanssasi valkoiseksi maalaamisesta. Se on menossa äärimmäisyyksiin ja tuhoaa alkuperäistä. Se on muoti-ilmiö, joka menee pian ohi.

    Meillä tehdään lankkulattialaudoista ruokapöydän kantta ja kokeilimme siihen soodapuhallusta. Toki koepalaan. Se ei toiminut. Se nakersi ikävästi pinnan rosoiseksi. Pitää kokeilla joskus johonkin muuhun, mutta nyt se on toistaiseksi käyttökiellossa meidän huushollissa, kunnes löytyy sille sopiva käyttötarkoitus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kuulla suoraan käyttäjältä soodapuhalluksesta. Mä en löytänyt mistään googlaamastani lähteestä, että se olisi pilannut pintaa.

      Poista
  3. Mielenkiintoinen tuo Pimee vintti!
    Valkoinen on minullekin ongelma. Se on AINA liian valkoinen, vaikka värikartta kertoisi muuta. Olen aina maalikaupassa salaa toivonut, että myyjä sanoisi, että tämä on hyvä valkoisen sävy, tätä kannattaa ottaa;) Mutta turha toivo;) Onhan se tietysti sama ongelma muidenkin sävyjen kanssa, opittava olisi, että värikartat ovat vain suuntaa antavia... mutta tuosta valkoisesta jotenkin ajattelee, että se nyt on niin simppeli väri, ettei voi mennä väärin...
    Olisi mielenkiintoista kuulla, miten pinkopahvitukset meni? Samaa urakkaa olisi tälläkin jossain vaiheessa edessä, kunhan ehtii...

    VastaaPoista
  4. Katsoin saman jakson Huvila&Huussista, enkä kyllä tykännyt minäkään lopputuloksesta.
    Pitääpä käydä tuolla FB sivuilla tutustumassa...:)

    VastaaPoista
  5. Jos on paljon valkoista maalia jäänyt yli, niin kannattaa kyllä kokeilla sävyttämistä itse. Bauhausissa on ainakin ollut hyvät valikoimat Uulan pigmenttejä muistaakseni ihan pienissäkin (n. 1dl) purkeissa. Kannattaa sekoittaa ensin pinessä mittakaavassa ja pistää mitat tarkkaan ylös. Pigmentit kannattaa myös muistaa hiertää hyvin, ettei jää kokkareiseksi ja sekoittuu hyvin. Toki on myös valmiita väripastoja, joilla saa sävytettyä ehkä hieman helpommin, itse olen vain jotenkin tottunut säätämään jauheitten kanssa. Voi saada valkoisestakin itselle sopivan valkoisen. Ja kun jokaisessa huoneessakin valo voi olla niin erilainen, ettei kaikki hyvät sävyt toimi joka paikassa kuitenkaan samoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvältä. Meillä ei onneksi taida olla paljoa ylijäämää.

      Vitsi musta tuntuu, että mä olen saanut jonkin herätyksen. Tähän saakka olen ollut muuten melko tarkka maalivalinnoissa, mutta lattiat olen maalannut Betoluxilla. Ja nyt yhtäkkiä Betolux tuntuu ihan moraalittomalta ja mun pitää miettiä seuraaviin lattioihin muuta. Keittiö-olkkari nyt menee vielä Betoluxilla, kun olen jo puolet maalannut. Mutta muut sitten muulla. Outoa.

      Poista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Olen todella iloinen, että jätät kommentin!