maanantai 30. syyskuuta 2013

Blogivierailu

Minulla kävi perjantaina ihka ensimmäinen blogivieras. Emme olleet kumpikaan pukeutuneet oddmollyihin emmekä olleet ymmärtäneet kaunistaa itsejämme arjen käytännöllisistä asuista blogivierailun mukaiselle tasolle. Lisäksi olin varsin ankea emäntä, kun en tarjonnut edes teetä tai kahvia, macaroneista puhumattakaan. Sen sijaan hoputin vierasta ovesta ulos, jotta päästiin lähtemään suvilalle. Ehkä ensi kerralla ymmärrän kuin blogietiketin mukaan pitäisi toimia. Kiitos vierailusta Pömpeli, mukavaa oli!

Suviloinnin jälkeen täällä odotti vihdoin kokonaan maalattu lattia. Vetäisin vähän maalia pussauskopin oveen ja aloin maalata jalkalistoja. Taas kerran vaaleanharmaa on kovin vaaleaa ja jäin vähän suremaan vanhojen listojen kellastuneita maaleja. Mutta ei nekään varmaan ole alunperin olleet keltaisia, vaan ovat kellastuneet ajan kanssa. Päällimmäisen kerroksen alta näkyy monessa paikassa sitä väriä, jota lapsuuden tusseissa kutsuttiin ihonväriseksi. En oikein ymmärrä miten se on ollut jonkun suosikkivärivalinta. Sen alla pilkottaa preussinsinistä ja vielä alemmassa kerroksessa vaaleaa.

Toin suvilalta jotain vanhaa tavaraa ja pyörähdettiin lasten kanssa Tjuda Skolassa silittämässä pupuja ja tekemässä löytöjä. Tässä vielä linkki Villa Inkerin Tjuda Skola -postaukseen.


Viisivee sai Tjuda Skolasta tällaisen laatikon.


Tyhjennettiin kaikki sisältö ja imuroitiin ja putsattiin laatikko.


Alaosan salalokeroon pääsivät sahanterät.


Yläosassa on sekä laatikon mukana tulleita työkaluja että kummitädin syttärilahjatyökalut.


Minä ostin uuteen keittiöön tällaiset ihanat orvokkipurkit. Niitä pitää putsata vielä. Tjudassa oli mieletön määrä oikeasti tosi vanhoja ihania peltipurkkeja. Haikailin kaikenlaisia perhospurkkeja, mutta pihiys iski.


Ostin tällaisen verhoparin. Ajattelin ensin, että teen yhdestä salusiinin olohuoneeseen, kun tarvitaan näkösuojaa, mutta voi olla, että nämä menisivät sittenkin verhoina.


Tässä ikkunan peitelistojen värikerroksia.


Tässä samoin.


Ja uuden ja vanhan värin ero...


Ja ihana ootrattu lauta. Mä olen alkanut tykätä ootrauksestakin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olen todella iloinen, että jätät kommentin!