tiistai 24. syyskuuta 2013

Normaalia

Olen moneen kertaan miettinyt, että meidän lapsille normaalia on moni sellainen asia, joka ei varmasti kaikille ole edes yleistä tai ainakaan mitenkään keskivertoa.

Me olemme asuneet kerrostalossa, vielä esikoisenkin synnyttyä. Nyt jostain mysteerisestä syystä ystäväpiiri on tainnut keskiluokkaistua, eli kaveripiirissä ei ole monta, jotka asuvat kerrostalossa. Kerrostalot, portaikot ja hissit ovat lapsille eksotiikkaa. Ja se, että tömisevä juoksu tai äänekäs leikki kuuluvat johonkin naapuriin.

Lapset ovat tottuneet elämään ainaisen remontin keskellä. On luonnollista, että vanhemmat virittävät koko ajan jotain ja ennen kaikkea se on normaalia, että jos keksii pyytää isältä vaikkapa jousipyssyä, sellainen tehdään heti. Suvilalla mies teki kahtena kesänä lasten kanssa kasakaupalla puuautoja ja -veneitä.

Kaksi vanhinta osaa jo sytyttää uuneihin tulen ja tietävät myös, että kumpikaan ei saa sitä tehdä, jollei jompi kumpi vanhemmista ole paikalla. Puulämmitystä ei kukaan kyseenalaista. Puun kantaminen, jätteiden lajittelu poltettaviin ja pönttöuuneilla lämmittäminen on ihan normaalia.

Lapsista on ihan normaalia, että huonekalut tulevat kierrätyskeskuksesta, kirppiksiltä ja antiikkiliikkeistä. Ja sit joskus Ikeasta. Huonekaluja tuunataan ja viritetään, lapset maalaavat huonekaluja itse.

Meillä normaalia on että perhe tekee kaikkea yhdessä. Kolmevuotias neitihenkilö levitti kanssani tapettiliisteriä, kun tapetoitiin keittiötä. Meillä rempataan yhdessä, reissataan yhdessä, laitetaan ruokaa yhdessä.

Välillä lapset väsyvät siihen, että iskä ja äiti remppaavat koko ajan. Nyt meillä on hengähdyshetki: olohuone-keittiö on tapetoitu. Nyt vähän maalia, listat, sähköt ja vesi. Ja sitten pääsee SISUSTAMAAN. Ekaa kertaa täällä. Tilasin tänään Hollannista maton. Siitä lisää myöhemmin.


Ihanat värikerrokset paneloinnissa ja vanha muovimatto.


Pussauskoppi.


Keittiön saareke on osoittautunut hyväksi työpöydäksi remontoidessa.

9 kommenttia:

  1. No niinpä onkin. Uutta käyttöä löytyi heti.

    VastaaPoista
  2. Juuri samasta teemasta olin kirjoittelemassa blogiini. Kuinka meidän perheessä on normaalia, että pikkueteisestä puuttuu lattia, ja siihen muodostuu lasten silmissä hauska temppurata, kun kuljetaan lankkua pitkin. Normaalia on se mihin lapset ja vanhemmat tottuu, minkä keskellä eletään, ei se miten muissa perheissä eletään.

    VastaaPoista
  3. Minusta on ihanaa, että on tavanomaistakin lähiöelämää välttäviä perheitä ja erilaisia todellisuuksia. Hiukan teillä on varmasti antoisaa kasvaa ja nähdä muutakin kuin yhtiön valkoiseksi maalattuja tasaisia pintoja. Itse muistan lapsuudesta lämmöllä mökin vanhoja juttuja, uunin lämmittämisiä ja vääristäviä ikkunoita - en niinkään sitä kalseaa kaupunkikämppää.

    ~ Piia Anneli / annelivia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tärkeää, että on erilaisia todellisuuksia. Meillä lähinaapurustossa remontointi on aika normiarkea.

      Poista
  4. Melko lailla erilaista elämää tosiaan teillä kuin vaikkapa meillä! Me kun elettiin kaksi kuukautta remontin keskellä, oltiin jo ihan kypsiä :D

    t. Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, jäi M. perästä. T. Johanna M.

      Poista
    2. Ollaan mekin välillä aika kypsiä, mutta nyt taas on valmistumaisillaan olevia asioita, se on ihanaa!

      Poista

Olen todella iloinen, että jätät kommentin!