maanantai 30. joulukuuta 2013

Mikä tekee kodista kodikkaan?

Tämä on aihe, jota olen pyöritellyt mielessäni aika pitkään. Minusta meidän vastavalmistunut keittiö-olohuone ei oikein ollut kodikas heti kättelyssä. Vasta joulukuusi ja huonekalujen väliaikaissijoittelu tuntuvat auttaneen asiaa. Mitä sitten, kun joulukuusi lähtee?

Ensimmäisen valaistuksen koin käydessäni lapseni kaverin kotona synttäreillä. Koti ei ollut sliipattu kuin sisustuslehdissä, vaan siellä oli aitoa kerroksellisuutta. Kalusteita eri vuosikymmeniltä, varmaan osa omistajien opiskeluajalta perintökalusteiden kanssa sulassa sovussa. Useamman väristä puuta. Hirsiseinää paljaana. Punaisia väripilkkuja. Paljon lasten taideteoksia seinillä. Eikä niin älyttömän tip top. Ja mielettömän kodikasta. Tuntui kuin olisivat kärineet minut pehmeään peittoon. En millään meinannut lähteä kotiin.

Seuraava valaistumisen hetki tuli Tukholmassa Junibackenilla Katto Kassisen ja Peppi Pitkätossun kotona. Molemmat olivat aivan hurmaavia repaleisuudessaan ja epätäydellisyydessään. Junibackenilla vielä kerrostumat eivät ole aitoja, vaan sisustajan/lavastajan rakentamia.

Alla olevat kuvat Junibackenilta Huvikummusta:






Olen seuraillut myös Suomen kaunein koti -ohjelmaa. Minusta sana kaunein, on ohjelman nimessä aika kumma. Se, jos jokin, on todella subjektiivinen asia. Olisi kiinnostavampaa, jos sarjan nimi olisi Suomen kodikkain koti. Silloin kodilla ei olisi yhtä suuria paineita olla trendikäs, tyylikäs, muodikas ja virtaviivainen. Kodikkuus syntyy monenlaisista asioita.

Me asuimme ennen tätä kotia uudehkossa linjakkaassa kivitalokodissa. Tiedättehän: paljon valkoisia pintoja ja isot ikkunat. Vaikka asunto oli meistä itsestäkin hieno, kiva ja tyylikäs, me ei jotenkin kotiuduttu. Viiden vuoden jälkeenkään emme olleet ripustaneet tauluja seinille. Olimme kuin toinen jalka oven välissä, lähdössä pois.

Me tunnemme itsemme merkittävästi onnellisemmiksi tässä kodissa. Nyt haluan vielä miettiä mistä se kodikkuus syntyy. Luulenpa, että se tulee arjen ja elämän jäljistä. Siitä ettei siisteyden kanssa pingoteta liikaa. Siitä, että muoti-ilmiöistä seuraa vain niitä, jotka oikeasti ilahduttavat. Ja kyllä varmaan myös siitä, että koti ei ole kokonaan yhtä väriä, oli se väri valkoinen tai joku ihan muu. Liiallinen sävy-sävyynsisustus tekee kodista tylsän. Minä olen aina sanonut, että less is more ja I want surfaces. Ja nyt yhtäkkiä olenkin vähän runsaamman kannalla, mutten kuitenkaan halua täyttää kotia täpötäyteen. Koti kaipaa värien lisäksi myös puupintoja. Kaikkea ei enää tarvitsekaan maalata valkoiseksi.

Tässä muutama kuva Pinterestistä, kaikissa jotain kodikasta. Linjakasta, kerroksellista, väripilkkuja. Tämäntyylistä haluan meille.







36 kommenttia:

  1. Mitäköhän sanoisit meidän kodista :D Mä löydän tuosta alimmasta omaa kotiani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kiva nähdä miltä teillä näyttää!

      Poista
  2. Niin totta kirjoitat...sliipatut ja valkoiset kodit eivät ole mielestäni kodikkaita. Kodissa pitää olla juuri kerroksellisuutta. Tämä on tietysti vain minun mielipide. Ihailen kyllä valkoisia ja kauniita koteja, mutta omaksi en sellaista haluaisi...kaikki kuvasi edustavat juuri sellaista, kun haluaisin omasta kodistani...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tajusin nyt kuvia katsellessani, että kaikesta huolimatta kaikki noi alakuvat ovat tosi vaaleita.

      Poista
  3. Kodikkuudessa lie kyse myös siitä, kenelle sisustaa. Itsellekö? Vai onko taustalla koko ajan kukkumassa huoli siitä, mitä ystävät/tuttavat/blogiyleisö ja ties kuka tästä sanoo ja ajattelee. Kun ei tarvitse tehdä mitään ketään miellyttääkseen, voi se ihan oma makukin sieltä nousta esiin ja ennenkaikkea kasvaa. Ehkä. Luulisin.
    Tätä asiaa on tullut paljon pohdittua oman talon rempan keskellä. Ajatus on selvä, mutta lopullinen oivallus vielä kesken minulla. Mites siellä?

    :)
    -Pöö-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla alkaa oivallus jotenkin syntyä! Tunnen olevani lähelle. Pyrkimys on sisustaa itselle ja perheelle ja nyt tärkeimmäksi pyrkimykseksi muodostuu kodikkuus. Suht lapsiystävällistä meillä on ollut aina.

      Poista
  4. Itse pidän kerroksellisuudesta, minkä mainitsit, mutta niin, että jokin punainen lanka on kuitenkin. Kotona ja saaressa noudatan juuri tätä periaatetta, vaikka aikakaudet ja sitä myötä tyylikin ovat aivan erit. "Punaisen langan" valitseminen on mielestäni se a ja o. Sen ympärille voi sitten höystää kaikenlaisella, rönsyillä ja ilotella. En tiedä, ilmaisenko itseäni ymmärrettävästi...Meillä esim. kotona tuon "rungon" tyylille muodostavat erilaiset luonnonmateriaalit ja puupinnat yhdistettynä moderneihin muotoihin aina 50-luvulta tähän päivään (ja, poikkeushan vahvistaa säännön, heh). Tyyli ja kokonaisuus on muotoutunut aika pitkän ajan kuluessa. Uskon, että sekin on yksi kodikkuuden avain - ei väkisin kerralla bykattu, vaan luonnollisen tarpeenkin kautta syntyvä kokonaisuus. Saaressa on tarkoitus sisustaa rempseällä kalastustorppa -tyylillä ja toisin kuin kodin naturell-ilmeessä, tuntuu, että on myös kiva kun on maalattuja huonekaluja. Huonekaluissa pääpaino on väistämättä viime vuosisadan alussa, mutta uskon, että sopivan säväyksen voivat tuoda juuri muutamat vähän uudemmatkin kalusteet. Saas kattoo, mitä syntyy :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua kiinnostaa minkälaista on rempseä kalastustorppa-tyyli? Meidän suvilahan on sellainen myös. Kun me muutettiin sinne, kaikki vanha oli maalattu turkoosiksi. Mä maalasin osan valkoiseksi, mutta viisaasti jätin vanhat maalikerrokset alle, jotta jos alkaa kaduttaa... Niitä voisi vaikka miettiä rapsuttelevansa esiin.

      Sisustusohjelmissa kaikki saaristomökit päätyvät sini-valkoisiksi, jolleivät poikkeuksellisesti puna-valkoisiksi tai peräti kaupunkikotia mukailevasti harmaa-valkoisiksi.

      Mä luulen, että mulle vastenmielisimmät sisustukset on hankittu kerralla samasta kaupasta. Ja on silläkin eroa ovatko vanhat kirppis- tai huutokauppaesineet tarttuneet mukaan vähän kerrallaan, vai mennäänkö lopuksi antiikkiiliikkeeseen hakemaan tietynlaista kerroksellisuutta viimeistelemään sisustus.

      Poista
    2. En ehkä ihan vielä itsekään tiedä, mitä on rempseä kalastustorppa-tyyli ;)) Ehkä kyse on jossain määrin siitä, että saan hyödynnettyä tilan tarpeiston, mutta niin, että asioita ei ole asetettu esille sisustusmielessä vaan sillä perusteella, että tavaroita myös käytetään. Kai se luonnollisuus ja käytettävyys on avainasia.

      Olet kyllä ihan oikeassa siinä, että sävyskaala muotoutuu helposti tylsäksi juuri noilla tyypillisillä yhdistelmillä. Sitä täytyy välttää eli ehkä juuri se "poikkeus vahvistaa säännön" -periaate pitää pitää mielessä!

      Poista
    3. Me ollaan suvilalla säästetty melkein kaikki mitä siellä vaan oli. Ja alussa tosiaan huiskin liiankin aktiivisesti sen valkoisen maalin kanssa. Onneksi ihan kaikkea en jaksanut...

      Poista
  5. Katto Kassisen koti! Nyt minun on sitten matkustettava Ruotsiin. Voi miten rakastinkaan lapsena Katto Kassisen kotia. Se vilahti ohjelmassa ehkä vain muutaman kerran, sillä muistan odottaneeni sitä joka jaksossa ja aina pettyneeni. Sama juttu kuin Pelle Hermannin vankkurikodin kanssa. Sinnekin "pääsi sisään" aivan liian harvoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Junibacken on kyllä visuaalinen elämys ja inspiraation lähde. Voin kännykästä tuutata pari kuvaa ravintolasta, joka ilahdutti minua. Me käytiin siellä näin talviperjantaiaamuna heti kun se aukesi ja siellä oli ihanan rauhallista!

      Poista
  6. Mä tiedän kodin, missä vierailit ja osuit just oikeaan, siellä on kaikessa runsaudessaan ihanan lämmintä ja viihtyisää. Suuren työn ovat kaikkien vuosien aikana tehneet. Ja vuosien varrella siellä on pysynyt asiat samanlaisina.

    Meidän koti on varmaan just sellainen liian sävysävyyv sisustettu, mutta minkäs luonteelleen voi :D mä haaveilen väreistä, mutta en oikein meinaa uskaltaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvauksestako arvasit? Se koti jätti muhun pysyvän merkin. Mä koko ajan mietin miten voi kehittää omia koteja kodikkaammiksi.

      Poista
    2. Kuvauksesta tunnistin :) Mä jossain vaiheessa tajusin, että liika sisustaminen pilaa paljon.

      Poista
    3. Jäin oikein miettimään, että ei kauneus tai tyylikkyys riitä, jos koti ei ole kodikas ja kutsuva kuin äidin syli...

      Poista
  7. Minusta tuntuu, etä vasta tämä talo on näyttänyt mitä haluan oman kotini kodikkuuden olevan. Mitä pidemmälle remppa etenee, sitä enemmän lopputulos miellyttää. Olennainen osa sitä on värit, luonnollisuus, eri ajan kerrostumat ja tärkeät/rakkaat esineet.
    Minusta kuvien perusteella teillä on kodikasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kai täällä tavallaan onkin aika kodikasta, mutta ehkä tää keittiö-olkkari oli erityisen haasteellinen ison kokonsa vuoksi. Haluan vielä muutaman asian seinälle ja vähän elämän jälkiä, niin eiköhän ala tuntua kodikkaalta.

      Poista
  8. Kaikki epämääräiset mutta kauniit vuosien varrella mukaan tarttuneet esineet tekevät mulle kodin. Että oma historia näkyy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tohon mäkin uskon. Ja välillä se oma historia on juuri sellaista, että mitä ei voi piilottaa, sitä pitää korostaa. Joskus sitä on itsellä mitä kummallisimpia asioita, joihin suhtautuu varsin sentimentaalisesti.

      Mä en halveksi Ikeaakaan, mutta olen kyllä sitä mieltä, että Ikean osuus saa vähentyä meidän kalustuksessa. Sisustuksessa kyllä pientavaroiden osalta siellä on kaikkea kätevää.

      Poista
  9. Olipa kaunis kuvaus tästä eräästä kodista, toivon että kodin asukkaat lukevat blogiasi. En usko että kauniimmin voisi jonkun toisen kotia kuvailla <3 Ja täällä on aina niin mukava vierailla, kiitos että jaksat kaiken muun tekemisen keskellä päivitellä Koti1898 meidän iloksi! Ja parempia vointeja sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos parempien vointien toivotuksista. Tänään olemme kaikki suht tolpillamme.

      Minua vähän jännittää miten sen kodin omistaja itse suhtautuu kommenttiini, mutta kerroin sen kyllä jo heillä.

      Poista
  10. Olen kyllä Pilvin kanssa samaa mieltä siitä, että hiljaa hyvää tulee. Nyt kun on ajatuksissa elää nykyisessä kodissa pidempään, siedän keskeneräisyyttä juuri siitä syystä, että hosumalla tulee huteja. Kotoisaa meillä ei vielä ole, mutta minusta sitä ei voi pakottaa, vähin erin ja esine kerrallaan. Kuten joskus FB:ssa huutelin, eletty elämä ja ne koetut hetket tuovat sen kodikkuuden tunnun minulle. Voisin hyvin kuvata sen hetken, jolloin koin itseni todella kodikkaaksi teidän vanhassa kodissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sekin on totta, ei tosiaan voi sisustaa ja sanoa, että nämä vielä sisään ja sitten on kodikasta ja valmista. Ei tarvi enää muuttaa mitään.

      Kerro joskus!

      Poista
  11. Hauskaa, että tänään mietin tuota samaa ohjelmaa ja sitä miten talon omistajien pitää aina sanoa: "Tämä on Suomen kaunein koti, koska ..." Tuntuu niin päälleliimatulta ja moni näyttää vähän nolostuneelta kun noin on käsketty sanomaan. Itse en voisi varmaan koskaa ajatella, että kotini olisi Suomen kaunein. Eikä sillä edes olisi mitään väliä, vaikka se joidenkin mielestä olisi Suomen rumin :D

    Sisustusmuoti tuntuu menneen taas runsaampaan suuntaan, musta-valkoisia asuntoja täydennetään puulla ja folklorella ja räsymatoilla. Perinteiset jutut ovat minusta usein kodikkaita, mutta osaan niihin liittyy niin voimakkaita mielenyhtymiä, menneisyyden painolastia, että esim. rukkiin koriste-esineenä mun on mahdotonta suhtautua vaan vanhana ja hienona esineenä, kun muistan 80-luvulta nahkasohvien viereen uusiin olohuoneisiin astellut pölyyntyneet rukit, joista aina irtosi joku osa kun lapseni niihin törmäsi.

    Pakko myöntää, että viihdyn vieraana paremmin hyvännäköisesti sisustetuissa ja mielenkiintoisissa kodeissa, visuaalisuus on mulle niin tärkeää. Toisaalta kodikkuudessa tärkeintä on kodin tunnelma, eikä minkään epämiellyttävän ja ilkeän ihmisen koti voisi tuntua kodikkaalta vaikka olisi kuinka kaunis tahansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, sisustusmuoti on muuttumassa. Surku niille, jotka ovat olevinaan trendien aallonharjalla ja tekevät vitivalkoisia koteja. Mietin myös kuinka moni nainen sisustaa miehensä ulos. En ainakaan voi uskoa, että vaaleassa pitsiromantiikkasisustuksessa yksikään mies tuntee oloaan kotoisaksi ja luontevaksi.

      Minä myös olen niin paljon esteetikko, että inspiroidun ja stimuloidun kiinnostavasta, jäsennellystä ja virikkeikkäästä ympäristöstä. Ahdistun värien epäsointuun ja kaaokseen.

      Poista
  12. Tuo alin kuva koukutti minut eniten. Ihana tunnelma värikkyyden vuoksi! Minusta kodikkuuden tuo lämpö! Kun astuu kotiin josta suorastaan puskee ovelle "lämpö"vastaan siellä on hyvä olla. Mun äidin koti on pieni omakotitalo, ahdas kun ollaan kaikki lapset siellä perheineen, ei mitää tiettyä tyyliä noudattava koti. Mutta siellä on just se "lämpö" ja mulla on äidin luona aina niin hyvä olo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äidin syliin taisinkin verrata jossain kommentissa kodikasta kotia. Siltä se tuntuu.

      Poista
  13. Hienosti kuvattu tuo kodikas koti. Itse en tiedä mistä kodista on kyse, mutta voin kuvitella sen. Tuskin kuvitelmani vastaa todellisuutta, mutta määrätyn tunteen voin kuvitella ja mielikuvan voin muodostaa. Joidenkin ihmisten luona on sitä paitsi aina kodikasta, riippumatta siitä missä tai miten asuvat.

    Ja tuossa alimmassa kuvassa on juuri se matto, mitä olen metsästänyt kaikkialta. Harmi, mieluummin se voisi olla täällä meidän "salongissa". Olen myös ollut jo pitkään tiedustelemassa, että miten tuon pinterest-täpän saa liitettyä kuviin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavallaanhan ihmiset tekeät kodin. Tavarat ovat vain esineitä.

      Matto on minustakin kiva. (Mutta Granitin nahkaräsymatot ja Stockan räsymattovalikoima ovat myös yllättävän kivoja… Vink-vink. Enkä muuten olisi välttämättä uskonut, että räsymattoja kannattaisi katsoa Stockalta…)

      En ole ihan varma käytinkö täsmälleen tätä ohjetta Pin it -nappeihin: http://www.codeitpretty.com/2013/05/how-to-install-official-pin-it-hover.html

      Pinterestin omat ohjeet:
      https://help.pinterest.com/entries/23624997-Add-a-widget-to-your-website#hoverbutton

      Poista
  14. Kodikkuus toki lähtee siitä missä jokainen itse viihtyy. Mielestäni liian vaaleat persoonottomat "sisustuslehti"talot eivät ole kodikkaita. Vaan kodikkuus tulee väreistä ja siitä että eläminen näkyy siellä. lasten askarteut saavat olla esillä ja kaiken ei tarvitse olla tiptop. Mutta nämä tosiaan ovat makuasioita :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, mutta aika samat ajatukset minullakin!

      Poista
  15. Olipas mukava lueskella ajatuksiasi. On mukavaa huomata, että kykenee muuttumaan ja että omat mieliteot elävät siinä mukana.

    Oikein hyvää tulevaa vuotta teidän koko perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta olen muuttunut sisustajana, mutta kyllä varmaan tietyt teemat (ainakin vanhat tavarat) ovat kulkeneet mukana jo opiskeluajoista. Olen myös asunut erikoisissa paikoissa tai rakennuksissa. Ehkä siitäkin voisi kokeilla kirjoittaa jotain joskus.

      Hyvää uutta vuotta!

      Poista
  16. Kommentoinnistakin huomaa, että jokaiselle se oma kodikas koti on erilainen. Minä taas en voisi kuvitellakaan, että meillä kotona kaikki olisi esillä - haluaisin mieluummin paljon pintaa ja kaikki pikkutavarat kaappeihin. Olen viimeisen päälle käytännön ihminen ja minusta käytännöllisyys menee jopa "kauneuden" edelle - tai ainakin sen miltä joku näyttää. En toisaalta ole mikään siivousihminenkaan, joten myös sen takia on yksinkertaisempaa, että tavarat ovat "piilossa" kaapeissa. Jos etenkin keittiössä kaikki jauhopurkit, mukit ja kattilat olisivat koko ajan esillä, pölyä saisi olla koko ajan pyyhkimässä ;) Minä rentoudun sellaisessa kodissa, jossa tavarat ovat paikoillaan kaapeissa, koska muuten stressaisin pölyn määrästä. Sen takia kodikas on minulle myös pelkistetty. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin olen ollut samaa mieltä pitkään, eikä meillä nytkään ihan älyttömästi ole esillä olevaa kamaa. Rakastan yhä tyhjiä pintoja. Mutta uskallan väittää, että LIIAN tyhjät pinnat ja steriiliys (persoonattomuus) ei ole kodikasta, vaikka on selkeää ja mieltä rauhoittavaa. Minua hermostuttaa epäesteettisyys, sotkuisuus ja kaaos. Jos minulla on tavaroita esillä, niillä on järjestys ja tiedän heti, jos joku on koskenut tavaroihini.

      Poista

Olen todella iloinen, että jätät kommentin!