maanantai 28. lokakuuta 2013

Hitaasti etenee

Viikonloppuna kannettiin tavaroita keittiö-olkkariin. Miten voikin käydä niin, että iso huone onkin pieni? Aika tiivistä siellä tulee meidän tavaroilla. Ostin Ikeasta kaksi mattoa, ovat eri pituiset. Samanlaiset matot.

Sähköhommat edistyvät hiljaksiin. Siitä tulee aika kallis pieti. Jotenkin tosi hankalaa.

Tänään ollaan täytelty museoviraston korjausavustushakemusta ulkopuolta varten. Jos saataisiin edes vähän tukirahaa. Eikä yhtään olla viime tipassa...

Kun kaivelin talon kuvia hakemusta varten, törmäsin moneen ihanaan kuvaan viime kesältä, mutta ajattelin linkittää nämä perhoskuvat uudelleen. Amsterdamin elintarhan perhostalossa tämä yksi perhonen rakastui kuusivee poikaani, eikä meinannut lähteä paidasta millään!



perjantai 25. lokakuuta 2013

En malta

En tosiaankaan malta pysyä kameran kanssa pois keittiöstä. Vielä on projektia jäljellä:
- työtason silkkarit
- muutamaa kaappia pitää vähän vielä siirtää
- liesituulettimesta taitaa olla pari osaa irti
- vesi on kytkemättä (ja varmaan myös viemäri)
- yhteen työtason valaisimeen on tulossa osa Hollannista
- yhden ikkunan listat ja muutamia muita listoja
- kaikki kattovalaisimet ja osa pistorasioista (ja olen eri mieltä katkaisijoiden asennuskorkeudesta, mutta jos ne nyt siirretään, niistä jää jäljet)
- roinat pois
- siivous
- verhotangon asennus
- kamat sisään

Lähellä ollaan. Eilen siivotiin (tai mies siivosi) roinia jo niin paljon, että huone on kuin tanssisali. Avasin uuden maton paketista. Se on IHANA! Vielä ihanampi kuin uskalsin toivoa. En yhtään kadu, että vaihdoin Hollannin messumatkan mattoon...


Tämä on se naulakko, joka tuli ovien mukana. Nurkassa näkyvät bakeliittipistorasiat.

Nyt pitää lähteä kauppaan ja postiin. Heippa.



keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Ei jaksa odottaa valmista

Sähkömies oli täällä alkuviikolla ja eilen kotiintullessa uuden keittiön uunien kellot vilkuttivat kodikkaasti nollaa. Ja työmaavaloon saattoi ottaa sähköä keittiön pistorasiasta.

Tänään ollaan miehen kanssa puuhailtu pieniä juttuja. Mies on laitellut listoja ja minä olen paikkamaalaillut. (Ei enää koskaan maalia, jonka kuivumista pitää odottaa 4 vrk.)

Yhdestä hollanninvalaisimesta puuttui pikkuruinen osa. Laitoin sinne viestiä ja uusi osa on jo matkalla.

Tässä yksi maistiainen keittiöstä (vaikka yritän pantata kuvaamista siihen saakka, että keittiö on valmis):




Tässä arkirealismia. Joku ennen meitä on purkanut eteisen kattoa, siellä on ruskeaa paperia tilalla. Lattia on käsittelemätön ja likaantunut. Hirsiseinästä on otettu pinkopahvit pois. Päätyseinän edelliset asukkaat ovat laudoittaneet. Ovi on taloon ihan liian uusi. Siihen meillä on jo uusi tai siis merkittävästi vanhempi pariovi. Vasemman seinän koulunaulakko siirtyy oikealle puolelle, kunhan suljemme kulun vanhaan keittiöön. Sitten saadaan vasemmalle jotain kaappejakin. Kuvan oikeassa reunassa kurkistaa vessan ovi, ovessa ihana sabloonakukka, joita paljastuu täältä kaikkialta. Joku on ollut vauhdissa... Ja tietenkin arjen kaaos ja eriparimatot.

Hei, haluaako joku ostaa meiltä nykyisen keittiön? 50-luvun kaappeja, osa paremmassa kunnossa, osa ei. 50-luvun tiskipöydän. Hienon melamiini (?) tason. Keraamisen lieden, joka toimii moitteetta, paitsi yksi levy. Kuvia on täällä. Eikä mulla ole aikomusta tehdä mitään bisnestä keittiöllä, voin vaikka vaihtaa sen johonkin tarpeelliseen asiaan.

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Kylppärin kattoa ja lauantaitunnelmia


 

Lapset olivat koko lauantain yöppäreissä. Tässä lapset ovat olohuoneessa. Yhdeltä seinältä on purettu lastulevyt ja osa koolauksista, ja osa koolauksista on jäljellä. Muilla seinillä on yhä kaunis lastulevy ja lattialla elegantti muovimatto. Sohvan takana on suljettu ovi, josta aikanaan tulee kulku meidän tulevaan makuuhuoneeseen. Nyt sen läpi kulkevat pintavetoiset letkumalliset vesijohdot. Ja siellä suunnilla on myös vilkkainta hiirielämää.


Mies on jatkanut katonavausprojekteja sähkömiestä varten. Tarkoituksena on siis, että osa isommista sähkökaapeleista kulkee vintillä huoneesta toiseen. Keittiön sähköt tulevat alas kylpyhuoneen puolelle keittiön seinän taakse. Tämä kuva on otettu meidän toisesta vessasta, jossa ei ole enää pönttöä. Kukkakoristeinen pönikkä on meidän luxuskokoluokan kuumavesivaraaja.

Katossa on PINKOPAHVI ja näyttää ehjältä. Ja siisti kattolista.


Hirsiseinä on hyvässä kunnossa. Olen tainnut turhaan haukkua kylppäriä homekylppäriksi. Ehkä se on ollut vain kunnon siivousta vailla. Elegantti spa-osasto on esitelty mm. tässä. Heti muuton jälkeen tässä. Ja vielä kerran täällä.


Tapetin yläreunassa kulkee sievä boordi. Lasketun katon alla on perinteisesti lasivillaeriste. Muovinen ilmastointiputki on muurattu kiinni piipun hormiin! Muovin ja savupiipun yhdistäminen vaikuttaa varsin persoonalliselta ratkaisulta näin ensi näkemältä. Emme ole onneksi kyseistä tulisijaa yrittäneetkään käyttää. Ja veikkaan, että sitä ei juuri ole käytetty viime vuosina.

Kurkkaus kattoon

Mies siis purki muuttovarastohuoneessa seinän yhdestä nurkasta ja katon myös. Mies räpsi minulle vapaalla kädellä (siis sokkona) muutaman kuvan siitä, miltä alaslasketun katon päällä näyttää. Siellä on samanlainen kaunis alkuperäinen katto kuin meidän tulevassa keittiö-olohuoneessammekin. En jotenkin osaa käsittää miksi joku on tällaisen ihanan katon levyttänyt piiloon. Onneksi katto näyttää suht ehjältä ja listatkin näyttävät olevan tallessa! Tästä huoneesta tulee meidän sali.


Sieltä se katto paljastuu.


Seinän päällä on koolaukset ja lastulevyt. Johtoja kulkee siellä ja täällä.


Ensopahvin alla on tällainen levy, onko se vaneri tai joku?


Ensopahvia on maalailtu muutamaan kertaan.


Villat tietenkin.


Katossa on hieno keskuskuvio.


Johtoja ja hämähäkinseittejä.

lauantai 19. lokakuuta 2013

Sivuprojekti

Meidän projektit poikii lumivyöryn lailla sivuprojekteja. Jotta keittiöön saadaan sähköt, miehen pitää purkaa siitä meidän muuttovarastohuoneesta yksi nurkka seinää ja kattoa, koska sähkökeskus siirtyy. Jotta päästiin purkamaan, meidän kannatti ottaa kirjahylly pois muuttovarastosta sekä toistakymmentä kirjalaatikkoa. Kun kirjahyllyt olivat huoneesta poissa, mies purki samantien sen seinän, jota vasten hyllyt olivat paketissa olleet.

Minä aloin operaatio kirjahyllyn aamulla, noin kahdeksan maissa, ja pikaisesta hodarilounaasta (kiitos Ikea) huolimatta olin valmis vasta kahden maissa. Me sijoitettiin kirjahylly meidän makkariin eli sitä varten meidän piti pikkuruisessa huoneessa kääntää sänky vähän hassusti päin. Minä nukun nyt tiiviisti seinän vieressä. Mutta koska joudumme seuraavana purkamaan nykyisen keittiön (koska siellä vuotanee joku putki), meidän makuuhuoneemme muuttaa sinne suht pian. (No, en lähtisi lyömään vetoa, että tänä vuonna, mutta kuitenkin seuraavien asioiden joukossa.)

Nyt meidän makkarissa on noin 35 hyllymetriä kirjoja ja karu totuus on, että muutamalle olohuoneen ja lastenhuoneen ajelehtivalle kirjapinolle ei jäänyt tilaa. Vaikka edellisessä kodissa hyllyssä oli vielä videotykki ja pari kaapillista lehtiä. Kuusiveen puolitoista vuotta kadoksissa ollut lempikirja löytyi tokavikasta kirjalaatikosta! Onneksi.

Sähkömies aloitti hommat torstaina ja perjantaina oltiin menty huolella ristiin. Perjantaina mies saumasi keittiön kaakelit ja pestiin ne yhdessä. Minä maalasin ison satsin listoja.

Katsoin muuten tämän kaakelinsaumausvideon, siitä kyllä oppii kaiken tarvittavan, jos ei ole ennen saumannut.


Tältä makkari nyt näyttää, Ylenpalttisella tilalla ei voi kehuskella. Tätä ei siis ole vielä rempattu, eikä kyllä hetkeen rempatakaan. Tästä tulee melko varmasti aikuisten työhuone, sillä tämä on läpikulkutila.


Aurinko kurkisteli huoneeseen ihanasti projektin aikana. Tuohon auringonkiloseinälle tuli hylly.


Lapset olivat kuin karkkimaassa, kun löytyi laatikkokaupalla lasten- ja nuortenkirjoja, joita he eivät muistaneet enää.


Minunkin tekisin mieli tarttua taas Mary Marckeihin ja Seljan tyttöihin.



perjantai 18. lokakuuta 2013

Joulukauden avaus Ikeassa

Oltiin lasten kanssa aamukasilta Ikeassa ilmaisella aamupalalla ja hämmästelemässä Ikean joulunavausta. Matkalla satoi kuulkaa räntää! Mutta se oli niin vetistä, ettei maahan jäänyt mitään. Kun jätti toiveen joulupukille sai pehmolelun. Varsinaisiin joulujuttuihin sorruin varsin vähän, ostin yhden valosarjan viime vuonna tiensä päähän tulleen tilalle. Tulevaan keittiöön ostin lasipurkkeja kuivamuonalle ja lisäksi muutaman kehyksen.

Kävin kuitenkin ekaa kertaa ikinä Ikean paperikaupassa. Sieltä tarttui mukaan kaikenlaista kivaa. Näillä pakkaa taas muutamat synttäri- ja joululahjat.







Kaakeleita

Selailin eilen uutta Dekoa ja Ariadne at Homea. Molemmissa sattui olemaan kivoja ja kiinnostavia kaakeleita. En tiedä olisiko mistään niistä meille, mutta kiva oli pällistellä. Tykkään nimittäin turkoosista (ja joistain vaaleansinisistä) vaikka siitä tummansinisestä en tykkääkään.


Dekossa kaakeleita oli useampi aukeama. Tämä oli kivoin. (Lehdessä oli myös paljon keittiöitä, ei ihan perussettiä, kannattaa vilkaista.)


Tykkään alimmasta ja tosta voimakkaan turkoosista.


Nämä valkoiset ovat todella hienoja.


Tässä noi turkoosin kalansuomupintaiset molemmat ovat hienoja.


Ariadne at Home jatkaa samanhenkisillä kuvioilla.

Onko joku muuten Hollannissa tai menossa? Haluaisin Ariadne at Homen kalenterin ensi vuodelle. Maksan kalenterin ja toimituskulut, jos joku viitsii minulle kalenterin taikoa!


Tämän siis haluaisin.




keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Keskeneräisen sietokyky

Meillä on kaikki keskeneräistä ja kaaoksessa. Otin kuvia kaaoksesta ja ajattelin laittaa niitä tännekin, mutta luovuin ajatuksesta. 

Pääasiassa pidämme katseen eteenpäin ja yritämme katsoa positiivisina tulevaan. Positiivista oli puutarhurien lasku, joka oli merkittävästi kustannusarviota pienempi. Positiivista on se, että meillä kävi suositeltu sähkömies eilen ja hän oli tyyppinä vallan mainio ja pääsee lähes heti hommiin! Positiivista on myös se, että me olemme saaneet jo osan listoista paikoilleen. Ja se, että kun sokkona ostelin sähkökatkaisijoita, olin osannut ostaa seiskoja eikä pelkkiä kutosia!


Uusi väliovi on kuuraamatta. Sielläkin päälimmäisen maalin alla kurkistaa tuttu sininen, jota löytyy kaikkialta.


Jalkalistat alkavat olla paikoillaan.


Pussauskopin vanhat jalkalistat ovat olleet vielä korkeammat, maalaamaton meinaa kurkistaa listan takaa.

Maalauskurssin opettaja sanoi, että jalkalistojen pitäisi olla lattian väriset, mutta korkeilla jalkalistoilla saattaa syntyä allasmainen vaikutelma ja kannattaa valita toisin.


Ikkunoiden vuorilaudat ovat alkuperäiset. Eikö ylälauta olekin komea?


Ovenpielen aloituspalikka pilkistää kuvan alareunassa.


Nyt minua tietenkin häiritsee vanhassa maalissa olevien ovien ja uusien listojen kontrasti. En haluaisi kuitenkaan maalata ovia.


Ovessa on elegantti oranssi teippi. Siinä on lukkopesän reikä... Nekin pitäisi paikata. Tämä ovi jää tähän, mutta siitä ei kuljeta. Sen taakse tulee viisiveen huone.

Hyvää loppuviikkoa!

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Ihan itse

Olin viikonloppuna kahden päivän kurssilla opiskelemassa erilaisia entistämistekniikoita. Meitä oli vain kaksi oppilasta eli saatiin toivoa, mitä opetellaan. Lisäksi ehdittiin keskustella opettajan kanssa paljon. Yritin imeä kurssista kaiken mahdollisen hyödyn ja tuntuu, että sain paljon.


Pinkopahvitin ihan itse. Meillähän käytännössä pinkopahvitus menee kotona niin, että minä mittaan ja leikkaan pahvit miehen kanssa, jompi kumpi meistä kostuttaa, mies koikkuu tikkailla naulaamassa ja minä nostelen pahvirullia. Nyt minä pahvitin kokonaan itse. Sanoin vaan opettajalle, että oli liian helppo kohde. Harjoitusseinä oli noin 210x210 cm ja kaikki reunat suoria.

Opin, että nupien väli on harsimisvaiheessa noin 20 cm. Ensin harsitaan yläreuna keskeltä ja sitten kohti kumpaakin reunaa, sitten alareuna ja lopuksi reunat. Kun koko pahvi on harsittu, aloitetaan kiinnittäminen. Nupit tulevat kolmen sormenleveyden välein. Ylä- ja alareuna naulataan siksakkina (minulla ei kuvassa ole, kun naulasin ensin liian tiehään). Nupit hakataan syvälle vasta kun koko pahvi on nupitettu.

Kaiken a ja o on kunnon kostuttaminen. Oli ihanaa huomata, että me ollaan osattu tehdä suht oikein ihan omin eväin.

Kuvassa pinkopahvi on vielä märkä ja siis kuprulla. Se oikenee vasta kun kuivaa.


Teimme liitumaalia. 2 kg liitua, 3 litraa liisteriä (olisi voinut olla luuliimaa) ja minulle väriksi okraa. Seos on kuin löysähköä kermarahkaa. Maaliksi siis aika paksua.


Maalasin liitumaalilla kosteaa pinkopahvia (siksi yhä kuprulla), siksi siinä näkyy vesipisaroiden kuvia. Liitumaalilla maalataan vain kerran ja se vaalenee noin puolet kuivuessaan.


Tässä sama seinä kuivana. Olen aika ylpeä pinkopahvituksestani, erityisesti kuinka siisti kahden pahvin sauma on. Rautaoksidilla saisi liitumaalista kauniin harmaata. Kyselin kalkkimaalista, koska siinä on kaunis pinta ja nykyään niitä näkee paljon sisämaaleina. Opettajan mielestä tämä liitumaali olisi oikeampi vaihtoehto sisäkäyttöön. Ja tämä on todella edullista tehdä. Väripigmentit eivät paljon maksa, eikä kotitekoinen liisteri. Ja ilmeisesti liitujauhettakin saa järkihintaan.

Puhuimme myös maitomaalista, jolla olen lukenut ihmisten maalaavan puuhellojen muureja. Sillä voi maalata muutakin. Rasvattomalla maidolla. Sain nipun erilaisia reseptejä.


Toisena päivänä harjoittelin vetämään viivaa linjaarilla. Ei ole minun hommani. Viiva levisi koko ajan ylös- ja alaspäin eikä ollut todellakaan siisti tai kaunis. Mutta on hyvä tietää miten sivellintä ja linjaaria käytetään, jos vaikka joskus...


Harjoiteltiin ootrausta. Kotikaljaa ja väripigmenttiä. Tässä on piiskattu puupinta. Alla siis maali, päällä kalja ja pigmenttiseos.


Piiska ja muut työvälineet.


Tässä meikäläisen tammijäljitelmäyritykset. Ei ollut minun lajini nämä puujäljitelmät. Eivät näyttäneet yhtään esikuviltaan. Kurssikaveri taas teki mestarillista puuta heti ensiyrityksellä.


Toinen yritys oli vähän parempi. Mutta ei tätä kyllä kukaan puuksi luule, edes vahingossa.


Marmorointiyritykseeni olen tyytyväisempi. Tämä pitäisi vielä lakata ja vetää värillinen lasuuri pintaan. Mutta olen jo tähän suht tyytyväinen.

Tällaisen viikonlopun minä vietin. Perhe kylpylöi.

Uutta ruohoa!

Kiitokset kaikille, jotka ovat käyneet kommentoimassa edelliseen postaukseen! On todella kivaa kuulla, ketkä blogiani lukevat. Olisi myös kivaa, jos kertoisitte mistä asioista voisin kirjoittaa enemmän (tai vähemmän).

Monessa blogissa on viime päivinä ollut toinen toistaan ihanampia ruskamaisemia. Olen sitä mieltä, että tämän syksyn ruska on ollut yksi upeimpia aikoihin. Nappasin minäkin muutaman ruskakuvan. Yllättävämpää on se, että meillä kasvaa ruoho! Tänä syksynä kylvetyistä ruohonsiemenistä osa on alkanut itää!


Maasta se pienikin ponnistaa. Mutta naakoilla on myös ollut juhlat. Oletan siis, että naakat käyvät syömässä ruohonsiemeniä...


Haravoimista tarjolla. Mies sanoo, että haravoidaan vasta, kun kaikki ovat maassa. Portti odottaa lapiota.


Eikö ole upea keltainen?


Ja niin erilaisia värejä.


Ja huikaisevan sininen taivas.


Jotkut puut pudottavat lehtensä niin paljon aiemmin kuin toiset.


Puukuja on lehtien peitossa.


Ihana punainen.