tiistai 31. joulukuuta 2013

Mihin vuosi 2013 päättyy?

Vuosi 2012 päättyi tähän:



Saatiin isojen poikien lattiat ja jalkalistat maalattua rakettien räiskyessä uuden vuoden aattoiltana. Puolen yön aikaan laskin pensselin kädestäni.


Vuosi 2013 päättyy remontin osalta tähän. Vanha keittiö on purettu katon tukirankaa ja lattiaa lukuunottamatta. Kuva on otettu itsenäisyyspäivänä. Sen jälkeen ollaan tehty aika vähän. Jos vaikka nyt uuteen vuoteen uudella innolla.

Hyvää uutta vuotta 2014!

Junibackenin ravintola

Tässä muutamia kuvia Junibackenin ravintolasta. Se ilahdutti minua kovasti. Miksei kodeissa voi olla enemmän huvia ja iloa ja vähemmän tyyliä ja jäykkyyttä?

Suosittelen myös tanskalaista blogia Brinja København, joka on varsinainen hyvänmielen blogi. Moniko on saanut puolisoltaan joululahjaksi sirkusvaunun?





Kännykkäkuvat eivät ole loistavia, mutta eiköhän näistä välity tunnelma?



maanantai 30. joulukuuta 2013

Mikä tekee kodista kodikkaan?

Tämä on aihe, jota olen pyöritellyt mielessäni aika pitkään. Minusta meidän vastavalmistunut keittiö-olohuone ei oikein ollut kodikas heti kättelyssä. Vasta joulukuusi ja huonekalujen väliaikaissijoittelu tuntuvat auttaneen asiaa. Mitä sitten, kun joulukuusi lähtee?

Ensimmäisen valaistuksen koin käydessäni lapseni kaverin kotona synttäreillä. Koti ei ollut sliipattu kuin sisustuslehdissä, vaan siellä oli aitoa kerroksellisuutta. Kalusteita eri vuosikymmeniltä, varmaan osa omistajien opiskeluajalta perintökalusteiden kanssa sulassa sovussa. Useamman väristä puuta. Hirsiseinää paljaana. Punaisia väripilkkuja. Paljon lasten taideteoksia seinillä. Eikä niin älyttömän tip top. Ja mielettömän kodikasta. Tuntui kuin olisivat kärineet minut pehmeään peittoon. En millään meinannut lähteä kotiin.

Seuraava valaistumisen hetki tuli Tukholmassa Junibackenilla Katto Kassisen ja Peppi Pitkätossun kotona. Molemmat olivat aivan hurmaavia repaleisuudessaan ja epätäydellisyydessään. Junibackenilla vielä kerrostumat eivät ole aitoja, vaan sisustajan/lavastajan rakentamia.

Alla olevat kuvat Junibackenilta Huvikummusta:






Olen seuraillut myös Suomen kaunein koti -ohjelmaa. Minusta sana kaunein, on ohjelman nimessä aika kumma. Se, jos jokin, on todella subjektiivinen asia. Olisi kiinnostavampaa, jos sarjan nimi olisi Suomen kodikkain koti. Silloin kodilla ei olisi yhtä suuria paineita olla trendikäs, tyylikäs, muodikas ja virtaviivainen. Kodikkuus syntyy monenlaisista asioita.

Me asuimme ennen tätä kotia uudehkossa linjakkaassa kivitalokodissa. Tiedättehän: paljon valkoisia pintoja ja isot ikkunat. Vaikka asunto oli meistä itsestäkin hieno, kiva ja tyylikäs, me ei jotenkin kotiuduttu. Viiden vuoden jälkeenkään emme olleet ripustaneet tauluja seinille. Olimme kuin toinen jalka oven välissä, lähdössä pois.

Me tunnemme itsemme merkittävästi onnellisemmiksi tässä kodissa. Nyt haluan vielä miettiä mistä se kodikkuus syntyy. Luulenpa, että se tulee arjen ja elämän jäljistä. Siitä ettei siisteyden kanssa pingoteta liikaa. Siitä, että muoti-ilmiöistä seuraa vain niitä, jotka oikeasti ilahduttavat. Ja kyllä varmaan myös siitä, että koti ei ole kokonaan yhtä väriä, oli se väri valkoinen tai joku ihan muu. Liiallinen sävy-sävyynsisustus tekee kodista tylsän. Minä olen aina sanonut, että less is more ja I want surfaces. Ja nyt yhtäkkiä olenkin vähän runsaamman kannalla, mutten kuitenkaan halua täyttää kotia täpötäyteen. Koti kaipaa värien lisäksi myös puupintoja. Kaikkea ei enää tarvitsekaan maalata valkoiseksi.

Tässä muutama kuva Pinterestistä, kaikissa jotain kodikasta. Linjakasta, kerroksellista, väripilkkuja. Tämäntyylistä haluan meille.







Betonitaso lehdessä

Viimeinen Kodinrakentaja-lehti ikinä ilmestyi ja siinä on meidän betonitasoprojekti. Kuvista huomaa, että keittiö ei ole vielä ihan oikeasti asuttu, se on aika karu. Valitettavasti en voi linkittää lehden nettisivulle, kun niitä ei enää ole.


Mies sai omat "15 minutes of fame":nsa, sillä hän näkyy aika monessa kuvassa. Keittiö näyttää autiolta.


Tällainen arkitila on paljon luontevampaa.


Sähkömies ei ollut vielä saanut kytkettyä kaikkea, kun keittiö kuvattiin.

Joulun aika on nyt mennyt ihan eri tavalla kuin suunniteltiin. Talviklassikon kakkososa osui minulle ja miehelle. Mies kömpi tänään töihin, vaikka oli vielä eilen kuumeessa. Minä olen vielä kotona ja harjoittelen syömistä. Lisäksi mennään lasten kanssa lääkäriin. Ollaan peruttu puurot, joulut ja esikoisen synttärit. Ei kovin kivaa.



lauantai 28. joulukuuta 2013

Joulun jälkeen suvilalla


Suvilalla odotti kaksi tylsää yllätystä. Jos tätä kuvaa tihrustaa oikein tarkkaan, tapetissa näkyy vesiläikkä. Kuva on otettu ulko-oven viereisestä seinästä ikkunan alapuolelta. Emme oikein ymmärrä miten, mutta siitä oli tullut sade läpi. Onneksi vain kämmenenkokoisen alueen verran.

Toinen yllätys oli saunalla. Rakennuksen ulkopuoli on ikivanha, sauna ehkä 50-60-luvulta. Saunan katosta oli tullut vesi läpi, pelkään että joudutaan kesällä avaamaan kattoa vähän enemmänkin. Ei nyt keksitty mitään hätäapukorjausta. Siellä se nyt vuotaa.


Mun mielestä tää meidän makkarin muuri on niin ihana!


Makkarin yövaloina toimivat Ikean sudenkorennot. Sininen hämärä. Taisin kuvata tämän aamupäivällä eli tämän valoisampaa ei tullut.


Olemme jättäneet osan listoista ja ovista käsittelemättä, minusta ne saavatkin olla näin.


Makkarin ovi ja lukko.


Ovi on toiselta puolelta ihan erilainen.


Peili on tullut suvilan mukana, samaten kipsimadonna, jonka joku on itse maalannut. Tapetti on ainoa alkuperäinen. Meillä olisi tavoitteena irroittaa nämä pinkopahvit tapetteineen rikkomatta niitä ja laittaa puukuitulevyt ulkoseinille. Tämä on se huone, jonne isot pojat saavat muuttaa.


Tämä on perintökalu. Pelipöytä, jossa on vihreä verka. Nyt se on taitettu kahtia ja se muistuttaa enemmän konsolipöytää. Haluaisin sen jonnekin arvoiseensa käyttöön. Ehkä jopa kotiin, kunhan sali valmistuu.


Porraskäytävä salakomeroineen. Seinien satumainen laventelinsininen ei pääse kuvassa oikeuksiinsa.


Kylppärin allas on vanha. Mahdollisesti vanhalta purjelaivalta. (Kylppäri on myös maalien säilytyspaikka talvisin, kuten kuvasta näkyy.)


Kylppärin laatoitus ja tapetti on erotettu toisistaan listalla.


Kylppäri on muuten vakoinen, mutta suihkun sisäpuoli on oranssi.


Olisiko pinnikselle käyttöä?

Oltiin suvilalla pari päivää pitämässä sadetta. Siellä ehti mietiskellä seuraavia remppaprojekteja. Niihin sisältyy, että isot pojat muuttavat kesällä omaan huoneeseen ja se tarkoittaa, että pienet perivät isojen sängyt. On siis aika luopua pinnasängyistä, kun nuorinkin on jo kohta neljä! Minne se aika menee?

Kiinnostaisiko jotakuta pinnis? Kaksi vanhempaa sijaitsevat Turun suunnilla meidän suvilalla ja kolmas kotosalla Uudellamaalla.




Vanhin sänky on oikeasti vanha, olisiko sata vuotta lähellä totuutta. Tästä haluaisin 120 euroa.


Tämä taitaa olla ehkä 40-luvulta. Voi mennä veikkaus 10 vuotta pieleenkin, suuntaan jos toiseen. Tästä haluaisin 80 euroa.


Muuramen pinnis on uusin, olisikohan 80-90-luvulta. Pohjan saa kahdelle eri korkeudelle. Hinnaksi olen ajatellut 60 euroa.

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Laiskaa joulua

Ulkona on satanut lähes koko joulun. Aattona oltiin viisiveen kanssa pihalla. Se kaiveli hiekkiksellä ja keräsi rännistä vettä. Minä haravoin. Mulla oli jalassa vajaamittaiset housut ja kumisaappaat, eikä tullut edes kylmä. Melkoinen joulu.

Ollaan koko jengi laiskoteltu. Lapset meinasivat pitkästyä joulupukinodotukseen. Alettiin syömään kolmelta ja lopulta joulupukki oli käväissyt jättämässä lahjat lasiverannalle neljän jälkeen. Lahjoja oli aika maltillisesti. Pojille legoja ja kirjoja. Neitihenkilölle nukkeja ja muita ihanuuksia (menee aika sukupuolistereotyyppisesti nämä lahjat, mutta ovat lasten toiveiden mukaisia). Kaikille lapsille yöpuvut ja sukkia.

Valvottiin illalla kymmeneen ja katsottiin Samu Sirkan joulutervehdys päivän päätteeksi. Tänään pojat ovat leikkineet uusilla legoillaan ja minä olen ommellut neitihenkilölle nukenvaatteita ja mies ja viisivee ovat tehneet yhden nukensängyn. Viisivee sai nimittäin kummitädiltä hienon ruuvinvääntimen!






Meillä asuu tällainen ihana hammaskeiju. Joka tosin oli tosi hämmästynyt, kun illalla kyselin, että onko yöllä töitä...


Neitihenkilö sai lahjaksi Mulanin (kuvassa keskellä) ja ompelin tänään kaikille tytöille vaatteita. Pitäisi yrittää tehdä vielä lisää, mutta kun en ole kovin kätevä, niin saattaa jäädä toiseen kertaan...


Tähän oranssiin asuun olen tyytyväisin.

Hyvää joulupäivää. Siirryn perheen seuraan television ääreen. Vuorossa taitaa olla Madagaskar.

tiistai 24. joulukuuta 2013

Aamupuurosta jälkkäri

Tekaisin äsken illaksi meidän klassikkojälkkärin. Aamun riisipuuro saa uuden elämän.

Vatkasin kermavaahtoa, sekaan sokeria ja vaniliinisokeria, raastettua sitruunan kuorta ja sitruunamehua sekä rahkaa ja sitten ne riisipuuronjämät. Sitten koko höskä kylmään ja illalla jälkkäriksi luumusopan kanssa, jos sitä jaksetaan ja ehditään keittää.

Hyvää joulua!



sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Taas vihreätä joulua...

Ulkona on plus 5 ja tihkusadetta. Sisällä kaksi potilasta naamat valkoisina. Tuli kutsumaton vieras, jonka takia peruttiin aamun joulupuuro, illan joululaulukonsertti ja jouluaaton vieraat… Onpa ainakin rauhallinen joulu.


Meidän vanhaa ja uutta pihaa erotti tämä kuusi. Se pääsi nyt sisälle.


Pihan sammalet viheriöivät.


Puu nurin. Saatiin viipaloida kuusta muutamaan kertaan, kun katkaisukohta oli liian paksu kuusen jalkaan. Ulkona kuusi näytti jo ihan nysältä, mutta sisällä se ylsi melkein kattoon (4,2 m).


Kaksi tervettä ja pirteää koristelivat kuusen. Kuvassa näkyy myös yksi potilas.



Kyllä meille lopulta tuli vähän joulutunnelmaa.


Huonekalut on pukattu väliaikaisille paikoille, jotta saatiin kuusi mahtumaan. Järjestys on tavallaan normaalia kivempi, kun keskilattialle jää tilaa. Mutta sohvat ovat kumpikin jonkin asian edessä.


Matto pääsee oikeuksiinsa paremmin näin.


En raaskinut laittaa tukholmantuliaisia piiloon.