maanantai 28. huhtikuuta 2014

Lapsuudenkoti

Oltiin muutama aika sitten sukukokouksessa talossa, joka oli lapsuudenkotini kouluikään saakka. Talo oli osaksi aika surkeassa kunnossa, mutta osaksi siellä oli vielä tuttuja asioita jäljellä. Talo on Terijoelta siirretty huvila. Huviloista enin osa siirrettiin 1920-luvulla Suomeen. Tämän talon tarkkaa siirtoajankohtaa en tiedä.


Sisäkatto on kaunis. Suorastaan uskomatonta, että sitä ei ole peitetty tai pilattu. Talo on ollut 1970-luvun lopulta lähtien kaupungin omistuksena ja paljolti kerhotilakäytössä.


Vanha tuttu parketti.


Lasiverannalla on ihanat ikkunat.


Talon ympärille on rakennettu aika tiiviisti, mutta on sentään joku suunta, jossa näkyy luontoakin.


Katto.


Yläkertaan vievä portaikko.


Vasemmanuoleinen ovi vei minun huoneeseeni, oikeanpuoleinen isoäidin huoneeseen.


Sisäänkäynnin kaide ja liuskekivet.

2 kommenttia:

  1. Ihania yksityiskohtia! Mä haaveilen tuollaisista ovista Villa Sukkaan, mutta tuntuu mahdottomalta löytää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkein kaikkialla ne on päälle maalattuja. Suvilalla me putsattiin yksi.

      Poista

Olen todella iloinen, että jätät kommentin!