lauantai 14. kesäkuuta 2014

Sateisena lauantaiaamuna

Tällaisena sateisena aamuna meillä on herätty kuuden aikaan. Mies on sytyttänyt uuniin tulen ja paistanut kaupantädin sämpylät. Ollaan syöty aamupalaa ja mietitty millaisissa taloissa lapset haluavat asua isoina. Täällä, kuulemma. Ja me muutetaan miehen kanssa suvilalle eläköitymään. Sopii meille.

Olen lueskellut erilaisia vanhojen talojen omistajien keskustelupalstoja. Blogeissa ei aina näe sitä totuutta, kun veto loppuu ja rahat ovat tiukassa. Vanhojen talojen korjaaminen on elämäntapa. Mutta siitä pitää osata pitää myös taukoa ja etsiä elämään muitakin huvituksia ja parisuhteelle ja perheelle aikaa. Villasukkaelämään on totuttava. Sanon, että meidän projektissa on parasta, että talossa voi asua, vaikka remontoidaan. Luulen, että suhde olisi ollut jo nurin kahdessa vuodessa, jos oltaisiin jouduttu muusta asunnosta käsin remppaamaan, pahimillaan kymmenien kilometrien päästä ja käytännössä minä olisin hoitanut lapsia ja asuntoa ja mies olisi yksin remppaillut. Nyt voidaan tehdä rempparutistuksia arjen ohessa. Välillä kokonaisia päiviä, joskus taas puolen tunnin tai tunnin pikkupuristuksia.

Lauantaina lapsilla on joko karkkipäivä tai pelipäivä. Isot pelasivat puolituntisensa kumpikin ja pienet söivät pikkukipollisen karkkia. Mies laittaa pyykkejä ja minä siistin keittiötä ja käynnistin tiskikoneen.

Nyt pitäisi aloittaa se monta päivää lykätty pinkopahvien leikkaus.

Hyvää viikonloppua!












9 kommenttia:

  1. Mä itseasiassa just eilen mietin tätä rakentamisen ja remontoimisen eroa ja etenkin sitä, että olisko meistä ollut vanhan talon kunnostajiksi. Täytyy myöntää, että ei ehkä olisi. Keskeneräisyyden sietäminen on mulle tosi vaikeaa ja kun arki tuntuu välillä haasteelliselta tällä jengillä ihan ns. ehjässä ja kokonaisessakin kodissa, niin millaista se olisikaan rempan keskellä. Täytyy siis ehdottomasti nostaa hattua!

    Mutta on tässä rakentamisessakin huonoja puolia, vaikka meillä vieläpä raksa on kävelymatkan päässä. Asiat pitää osata päättää melko kiireellä ja aikaisessa vaiheessa. Mulle on ollut joissain asioissa haasteellista tehdä päätöksiä pelkkien kuvien perusteella. On niin paljon helpompi päättää vaikka jonkun lampun paikka valmiiseen kattoon, kuin arvioida piirrustuksista. Eikä budjetointi lopulta ole välttämättä yhtään sen helpompaa, yllätyksiä tulee raksatessakin ja tässä ne rahat on vaan löydyttävä suunnilleen heti, ei voi jäädä odottelemaan ja säästämään kesken kaiken.

    Jos joskus on mahdollisuus, haluaisin kyllä kokea sen vanhankin talon remontoinnin, mutta luulen, että meillä se voisi olla korkeintaan kesämökki. Raksa on jo kasvattanut kärsivällisyyttä, mitenköhän zen olisinkaan mökin rempan jälkeen? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä on se onni, että raksa on kävelyetäisyydellä. Ajattele, jos sinne pitäisi ajella 50 km joka kerta. Jo se, että rautakauppaan pitää ajella, on melkoinen ponnistus aina välillä.

      Munkin on ollut vaikeaa sietää keskeneräisyyttä ja tavallaan on yhä. Mutta se, että saatiin keittiö-olkkari (melkein) valmiiksi, auttaa sietämään sitä, että muualla kaikki on kesken. Mun on jopa ollut vielä vaikeampaa sietää sitä, etten anna itseni tehdä mitään välimaalauksia tai tapetointeja keskeneräisille huoneille!

      Kunhan olette saanut rauhoittua uudessa kodissa, suosittelen pienimuotoista huvikumpuprojektia. Se on aika toisenlaista.

      Poista
  2. Jeps taidan tietää, mistä rehellisestä keskustelusta puhut ;) Totta, välillä on tosi vaikeaa kirjoittaa blogia, jota ihmiset haluaisi lukea, koska totuus on niin karu. On kai se itsellekin kivempi muistella jälkikäteen blogin kautta vaan kivoja hetkiä, eikä sitä että no ei juhlittu vappua, kun ei ollut rahaa ruokaan ja itse ei huvita esiintyä kuvissa kun kampaamo- ja vaaterahat on menneet remonttiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei niistä synkistä hetkistä tule paljon kirjoiteltua.

      Poista
    2. Kauhea uteliaisuus heräsi, että missä palstoilla te pyöritte! :D

      Minä kyllä tykkään lukea blogeja, joussa ne vastoinkäymiset ja ajoittaiset helvetitkin tulevat yhtälailla esiin onnistumisten ja riemuvoittojen rinnalla.

      Poista
  3. Asiaa puhut tuosta vanhan talon kunnostamisesta. Lepo välillä erittäin tärkeää, ihan varmasti jokainen väsyy välillä. Oma tahti on se oikein, välillä vähemmän ja välillä enemmän. Joskus saattaa remppablogeja lukemalla tulla se harhakuva, että tuolla tehdään kokoajan ja valmista tulee tasaista tahtia. Unohtuu, että ne valmiit jutuhan siellä näytetään... tai sitten tulee iso väsy ennenpitkää, luulen..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Sen verran me yritetään kirittää itsejämme, ettei lasten tarvisi ihan koko lapsuuttaan elää keskeneräisessä.

      Poista
  4. Aiemmat kommentoikin niin tyhjentävästi ettei itselleni jäänyt mitään järkevää sanottavaa, mutta sattuipa myös silmään että teillä näyttäisi olevan samanlaiset valaisimet kuin meillä. Kiinnityssysteemi tosin vähän erilainen, mutta hauska sekin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noi harmaat tehdasvalaisimet? Ne on vaijerilla katossa ja sähköjohto tulee sivuun. Sähköjohto pitäisi kiinnittää pienillä lenksuilla vaijeriin, on jäänyt tekemättä, kun yhdessä kolmesta on ehkä joku kosketushäikkä ja sille pitää vielä tehdä "jotain".

      Poista

Olen todella iloinen, että jätät kommentin!