tiistai 10. kesäkuuta 2014

Terveiset Neuvostoliitosta vuodelta 1951

Yritän maksimoida pikkuvessan ennen-kuvien määrän. Luulen, että historiakerrokset saavat jäädä seiniin suunnilleen sellaisinaan nykyisten kerrosten alle. Olisi jännää tietää minä vuonna joku seuraavan kerran avaa rakenteita.

Meillä pyörähti meidän timpuri katsomassa vessaa, koska hän hoitaa märkätilojen lattiarakenteet. Mies suunnittelee projektia "joskus syksymmällä", minä taas olen sitä mieltä, että nyt heti paikalla. Katsotaan minkälainen kompromissi tästä syntyy.


Sanomalehti vuodelta 1951


Vessan takaosan lattia on myös sitä superpaksua lautaa.


Seinissä on paloja todella monesta eri tapetista.


Naulojen pehmikkeenä on tällaisia taitettuja sanomalehtipaloja.


Tapetit ovat olleet suoraan hirsipinnassa.








Hirsien välissä täyteaineet vaihtelevat.


Lattia vielä.


Tästä saa ehkä jonkinalaisen käsityksen pöntön takana olevasta tilasta. Kun remppaamme, pönttö saa siirtyä noin puoli metriä taakse päin. Tavallaan olisin halunnut jättää tilan tällaiseksi ja hyödyntää matalan osa, mutta kun tilan leveys on noin 90 cm, se ei taida onnistua. Pöntön ohi ei oikein pääse kulkemaan. (Perälle olisi ollut hauskaa laitaa vaikka lasten pottarivi, mutta kun ne ei enää pottaile.)


Kun istuu pöntöllä ja katsoo ylös, sieltä on näin katedraalimainen näkymä.





Vihreäsävyisen tapetin kuviot näkyvät paremmin kuvissa kuin luonnossa.


Oikealla on ainoa jäljelläollut pinkopahvi, joka peitää entistä oven paikkaa. (Siis keittiön ja vessan välinen ovi, oletamme, että vessa on ollut ruokakomero.)


Tällainen primitiivivessa meillä nyt on...

4 kommenttia:

  1. Aikamoinen aikakapseli. Hieno muoto, mutta ymmärrän kyllä, että ei kaikkein käytännöllisin vessassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos jollain on hyvä vinkki, kuinka tuon syvyyden saa pöntöstä huolimatta tehokäyttöön, otan ehdottomasti harkintaan!

      Poista
  2. Hih...aika hieno...ja millainen siitä mahtaa tullakkaan..:)

    VastaaPoista

Olen todella iloinen, että jätät kommentin!