tiistai 15. heinäkuuta 2014

Fanø

Osa matkan teemasta oli tietenkin Legolandissa käyminen. Siitä on kirjoitettu niin monessa blogissa niin moneen kertaan, ettei minulla ole mitään uutta annettavaa. Veikkaisin, että tämä toinen kerta oli meidän perheen viimeinen. Lapsillekin härveleitä tärkeämpää oli lego-kauppa.

Legolandin jälkeen kävimme Fanøn saarella. Sinne pääsee Esbjergistä lautalla, matka kestää 12 minuuttia.  Saaren länsireuna on 16 km pitkä hiekkaranta. Suurin, jonka minä olen ikinä nähnyt. Päivä oli ainoa sateisempi päivä koko reissulla. Silloinkaan ei satanut kuin muutaman hetken, mutta oli sellaista harmaata. Suosittelen todella lämpimästi saarimatkailua, jos mahdollisuus tarjoutuu.

Saaren talot ovat kauniita olkikattoisia taloja. Jälkeenpäin kaivelin kuvia pinterestissä ja löysin ihania saaren kansallispukuja ja käsitöitä. Antiikkiliike-kirppiksiä oli muutamia, yhdessä kävin.

Juuri kun oltiin kierretty saari ja olimme lähdössä kotiin, ajelimme hiekkarantaa pitkin takaisin (hiekkaranta on osaksi tietä, siellä on ihan bussipysäkit) ja tulimme hiekkarannan toiseen päähän, jossa oli ajokieltomerkki. Mies teki u-käännöksen, että päästään pois ja auto jäikin hiekkaan kiinni. Ensin yritimme itse saada autoa irti. Sitten mies meni lifeguardien tornille pyytämään apua. He eivät kuitenkaan saa auttaa vaan ovat rannalla vain uimareita varten. Mies sai jonkun saksalaispariskunnan nelivetoisine autoineen avuksi, mutta lopulta heidänkin autonsa jäi hiekkaan, vaikka he ensin saivat meitä muutaman nykäyksen taaksepäin. Siinä kohtaa minä ja esikoinen lähdettiin kävellen hakemaan apua. Törmäsimme ensi töiksemme poliisiin, joka sitten ottikin meidät kyytiin ja ajoi apuun. Poliisi nykäisi ensin saksalaiset irti, sitten meidät. Onneksi. Me aikuiset nimittäin ehdimme miettiä sitäkin, että mitä tapahtuu, kun nousuvesi alkaa nousta...  Lapsilla oli lähinnä jännittävä seikkailu.

Tässä Fanø Instagram-kuvina.


Autotie päättyi tähän ranta-avaruuteen. Se oli todella vaikuttavaa. Minusta tuntuu, että meidän lapset nauttivat lomilla kaikkein eniten siitä, että saavat juosta johonkin rantaan, heittää kengät pois ja alkaa kuopia hiekkaa. Meillä ei ollut edes mukana mitään lapioita tai ämpäreitä.


Olen lomaillut Aasiassa upeilla hiekkarannoilla, mutta en muista, että mikään ranta olisi ollut näin leveä ja jatkunut silmänkantamattomiin.


Rannalla oli paljon simpukoita, ostereita ja jonkin verran taskurapuja.


Autonrenkaissa oli komea hiekkakuorrutus. Samaten hiuksissa oli hiekkaa, kun mentiin kotiin.


Yhtäkkiä keskeltä saarta löytyi vaijerikeinu. Lapset jaksoivat keinua vaikka kuinka kauan!


Saarella on paljon kaneja, mutta jonnekin ne aina katosivat, kun juoksimme perään...


Talot olivat lähes kaikki olkikattoisia.


Tässä lapset ovat jo sadetakeissa. Takana näkyy surffaajia, jotka surffaavat liitovarjon kanssa. Lisäksi ranta oli leijanlennättäjien suosiossa.


Mies ja viimeinen lapsi tulossa sateesta autoon.

2 kommenttia:

  1. Kertakaikkisen upea paikka! Tanska on matkatoivelistalla ja tämä postaus pahensi sitä kuumetta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jyllannin pohjoisosa on ilmeisesti kaikkein hienoin. Suosittelen maisemia Esbjergistä pohjoiseen. Mäkin haaveilin valkeista rannoista ja dyyneistä. Olisi pitänyt viipyä Tanskassa vielä pidempään.

      Poista

Olen todella iloinen, että jätät kommentin!