maanantai 16. kesäkuuta 2014

Pinkopahvitus

Lauantai-iltapäivänä pinkopahvitettiiin noin 3 tuntia, ehkä vähän vähemmän. Saatiin kylppärin seinien yläosa ja vierashuoneen kaksi seinää pahvitettua. Vierashuoneesta tuli todella siisti, kylppärissä pitää vielä vähän säätää. 

Mietin siinä pinkopahvituksen lomassa, että miksi mies aina pahvittaa, kun minäkin osaan. Mutta tajusin, että meillä on huonekorkeus 360 ja vaikka meillä on hyvät tikkaat, minä en kertakaikkiaan yllä tekemään seinän yläosan kiinnityksiä. Eli minä olen se, joka leikkaa suiruja naulojen alle ja kulmapaloja ja taittelee ne ja kantaa miehelle aina seuraavan rullan.

Me siis pinkopahvitamme nykyään aina puukuitulevyseinät liimaamalla. Ihan älyttömän nopeaa. Seinään reunoille leveän siveltimen leveydeltä puuliimaa ja kunnolla kostutettu pahvi paikoilleen. Kylpyhuoneessa oli kaakelilujaseinät eli ne on vesieristetty. Emme haluneet niitäkään rikkoa, joten liimasimme myös kaakelilujaan, mutta sen verran teimme kompromissiä, että naulasimme yläreunan, sillä kaakeliluja on alustana niin paljon puukuitulevyä liukkaampaa, että pelkäsimme pinkopahvin lähtevän liukumaan kuivamisvaiheessa. Hirsiseinille kiinnitämme pinkopahvit ihan  perinteisesti naulaamalla. Ei kuitenkaan pinkopahvitusnauloilla vaan huopakattonauloilla, jotka ovat merkittävästi halvempia. Toimivat ihan samalla tavalla.

Meillä on siis ulkoseinissä puukuitulevy (22 mm) ja sisäseinät ovat ihan hirrellä, koska ei sisällä tarvita lisälämmöneristystä.

Nyt pitää vielä maalata kylpyhuoneessa suihkun yläpuolella oleva komero, ikkunan aukon laudat ja ensopahvi. Sitten pitää hioa ja maalata vierashuoneen lattia. Sitten molemmat huoneet tapetoidaan. Lattia maalataan toiseen kertaan. Sitten kaikki listat paikoilleen ja sähköt ja kylpyhuoneen kalusteet ja sitten päästään sisustamaan.





Ensopahvin pinta on kaunis. Meillä on muutamia noin oven kokoisia paloja jäljellä. Jos joku haluaa niitä johonkin itselleen, laita viestiä bloginnimi at gmail piste com. Me varmaan hävitetään loput palat nyt kun olemme museoineet pari palaa. Pinnassa siis lienee joku lateksi tms. eli kovin hengittävä rakenne se ei ole. 

Kylppärissähän hengittävyys tuleekin siitä huone huoneen sisällä rakenteesta ja toimivasta tuuletuksesta + lämmityksestä.


Tässä vierashuoneen päätyseinän pinkopahvi on vielä märkä. Seuraavana päivänä se oli ihan sileä.


Tässä sitten naulattua pinkopahvia. Mies naulaa liiankin tiiviiseen...

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Mitä tein tänään?

Laiska töitään lukee. Eli ihan pakko saada luetella kuinka paljon sain aikaiseksi tänään, kun rupesin!

Ensin pesin vierashuoneen pönttöuunin. Sitten hioin vierashuoneen lautalattian (siellä on jostain muusta huoneesta siirretty vanha lauta). Seuraavaksi maalasin pönttöuunin ja muurin sekä vierashuoneen kylppäristä komeron etuseinän, ensopahvin ja ikkunan ja oven pielet. Sitten olikin lattiamaalauksen aika. Sanoisin, että jos olisin tehnyt kaikki ihan peräperää ilman taukoja, olisin tehnyt hommia varmaan noin 3-4 tuntia. Pidin kuitenkin välillä taukoja.

Pinkopahvituskuvat ilmestyvät blogiin vasta huomenna, vaikka se tehtiin eilen.


Uunin yläosan siistimiseen olisi melkein riittänyt pelkkä pesu.


Mutta alaosaan ei.


Komero on suihkun yläpuolella. Siellä voi säilyttää vaikka matkalaukkuja.


Ensopahvi ja ikkunanpielet saivat saman värin.


Tässä väri näyttää oikeammalta.


Uuni on siisti, luukku ei. Mutta silti luulen, etten koske luukkuun.


Tässä näkyy mudan harmaanruskea lattiamaalini.


Kynnyskin sai uuden värin.


Väri vaihtuu riippuen valon suunnasta.


Vierashuoneen lattiassa on luukku talon alle.

Nyt sitten seuraavaksi tarvittavat kakkoskerrokset vaaleille maalipinnoille, tapetit ja sitten lattian kakkoskerros.

Scola

Eilen pinkopahvituksen jälkeen lähdettiin lasten kanssa ravintolaan syömään. Lapset ovat kärsivällisinä leikkineet ullakon huvitteluhuoneessa aina kun sataa tai juosseet ulkona radiopuhelimiensa kanssa, kun ei sada. Sovittiin siis, että mennään yhdessä jonnekin, kun pahvitus on tehty.

Ajeltiin vähän pidempi matka ja päädyttiin Barösundiin ravintola Scolaan, jota on meille kehuttu. Matkan eksotiikkaa on lyhyt lossimatka. Paluumatkan eksotiikkaa olikin sitten valkohäntäpeura koikkelehtimassa keskellä tietä ja hirvi tien varressa. Nähtiin myös kaksi kurkea pellolla.

Kannatti ajella. Scolan ruoka oli maukasta ja kiinnostavaa, palvelu ystävällistä ja paikka oli juuri niin lapsiystävällinen kuin puskaradio oli kertonut. Pihalla oli kolme riippumattoa ja hiekkalaatikko lapsukaisille. Ravintolassa on ihana iso terassi meren ääressä, voin kuvitella että se on kesällä ihan täynnä.


Ravintola sijaitsee vanhassa punamultaisessa puukoulussa. Sisäpuoli on levytetty ihan sileäksi, värimaailma on valkoista ja harmaata hillityn kauniisti. Lattia on harmaa vanha puulattia. Ikkunat on uusittu ja ainakin osa ovista myös. Eteinen, josta ei tietenkään ole yhtään kuvaa, on paikan viehättävin ja vanhaa aikaa henkivin osa.


Sisällä on harkitun yksinkertaista. Uudet pöydät, mutta vanhat tuolit. Taaemmassa pöydässä olevat tuolit vaikuttavat ihan oikeilta koulutuoleilta.



Söin alkuruuaksi härkäpastramin. Annos oli alkuruuaksi aika iso (olen tästä kuvan määrästä jo maistanut). Piparjuuri olisi voinut olla vähän terävämpi, muutoin maut olivat kohdillaan.


Tässä lapsen herefordhampurilaisen jämät. Nirsoinkin söi hyvin, vaikka sämpylässä oli timjamia. Minä söin ihanan parsalasagnen ja mies söi ribsejä. Maut olivat kohdillaan.


Ravintolassa oli tällaisia kauniita yksityiskohtia.


Tarjoilupöytä. Tällaista haaveilin omaankin keittiööni, mutten millään keksinyt mihin ja miten sen sijoitan.


Lossi näkyy terassilta.


Vanha koulu.


lauantai 14. kesäkuuta 2014

Pinkopahvituksen alku

Sanoisin, että tunnissa leikattiin ja kostutettiin pinkopahvit vierashuoneen kylppärin seinien yläosaan ja vierashuoneeseen (siellä on puolet pahvitettu). Vuotia tuli kuusi + kaksi palaa vanhaa ensopahvia. Saa nähdä onnistuuko sen käyttöönpalauttaminen vai ei.

Ensopahvit on irroitettu keittiö-olohuoneesta. Päällimmäinen maali taitaa olla jotain lateksia, pelkään. Ja minä sudin siihen vielä jonkun maalikerroksen. Niistä tulee yksi seinä. Ovatpa sitten  museoituna esille. Yritän noudattaa valitsemaani linjaa, ettei asioida hillota mihinkään varastoon, vaan esille kaikki mitä säästetään.

Kostuttamiseen meni alle vartti. Nyt koko nippu muhii muovin alla ja me laitetaan ruoka. Ruuan jälkeen alkaa operaatio pinkopahvi. Teoriassa huomenna voitaisiin tapetoida! Mutta vierashuoneen lattia pitää hioa jossain välissä, ehkä ennen tapetointia. Kylppärin lattian laatat odottavat myös yhä käsittelyä.




Me ollaan valittu kostutusvälineeksi tällainen puutarhasumutin. Saa tasaisen kosteuden ja homma hoituu nopeasti. Pahvien alla on muovi ja sitten vaan pahvit pinoon viimeisestä ensimmäiseen asennusjärjestyksessä.


Täällä pahvitetaan seinien yläosa. Allaskaappi on lähes oikeassa kohdassa, muttei siis mitenkään vielä asennettuna. Tämä lattialaatta pitää vielä käsitellä. Vessanpöntön viemärin sulkee elegantti muovipussiratkaisu...


Huone huoneen sisällä -rakenteen ansiosta ikkuna jäi hauskaan koloon. Siihen tuli ikkunalauta ihan itsestään.


Vierashuoneen seinässä kulkee legendaarinen sähkökaapeli. Se jää pinkopahvin taakse.


Katon listoitus on kaunis.


Vanhaa ensopahvia uuden pinkopahvin päällä. Mies laittoi muovin väliin, jos vaikka maalipinnassa alkaa tapahtua jotain. Tämä on ensimmäinen kerta, kun laitamme vanhaa pahvia uudelleen. Kesällä (jos remontoimme suvilan viimeisen makkarin) on tarkoitus irrottaa vanha pahvi tapetteineen, laittaa puukuitulevy väliin ja pingottaa uusiksi.


Vanhaa pahvia.


Muovit reunan yli, ettei vesi valu tai kosteus katoa.


Ja toinen muovi päälle ja paketti on valmis.

Sateisena lauantaiaamuna

Tällaisena sateisena aamuna meillä on herätty kuuden aikaan. Mies on sytyttänyt uuniin tulen ja paistanut kaupantädin sämpylät. Ollaan syöty aamupalaa ja mietitty millaisissa taloissa lapset haluavat asua isoina. Täällä, kuulemma. Ja me muutetaan miehen kanssa suvilalle eläköitymään. Sopii meille.

Olen lueskellut erilaisia vanhojen talojen omistajien keskustelupalstoja. Blogeissa ei aina näe sitä totuutta, kun veto loppuu ja rahat ovat tiukassa. Vanhojen talojen korjaaminen on elämäntapa. Mutta siitä pitää osata pitää myös taukoa ja etsiä elämään muitakin huvituksia ja parisuhteelle ja perheelle aikaa. Villasukkaelämään on totuttava. Sanon, että meidän projektissa on parasta, että talossa voi asua, vaikka remontoidaan. Luulen, että suhde olisi ollut jo nurin kahdessa vuodessa, jos oltaisiin jouduttu muusta asunnosta käsin remppaamaan, pahimillaan kymmenien kilometrien päästä ja käytännössä minä olisin hoitanut lapsia ja asuntoa ja mies olisi yksin remppaillut. Nyt voidaan tehdä rempparutistuksia arjen ohessa. Välillä kokonaisia päiviä, joskus taas puolen tunnin tai tunnin pikkupuristuksia.

Lauantaina lapsilla on joko karkkipäivä tai pelipäivä. Isot pelasivat puolituntisensa kumpikin ja pienet söivät pikkukipollisen karkkia. Mies laittaa pyykkejä ja minä siistin keittiötä ja käynnistin tiskikoneen.

Nyt pitäisi aloittaa se monta päivää lykätty pinkopahvien leikkaus.

Hyvää viikonloppua!












keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Dinosauriin luu?

Viime viikonloppuna meillä miehen kanssa alkoi taas remppakärpänen. Minä tyhjensin vierashuoneen ja vierashuoneen kylppärin. Mittasin tarvittavat pinkopahvit ja ensopahvit sekä tapetit. Nyt pitää leikata mittojen mukaiset palat.

Mies korjaa vanhan keittiön lattiaa, vesi on lahottanut rakenteita jonkin verran, mies korvaa lahoa puuta uudella. Viikonloppuna me miehen kanssa livahdettiin lapsilta salaa talon alle ja istuskeltiin siellä hetki. Sieltä pitää poistaa eloperäistä ainesta ja roskaa.


Sininen kuvassa on puolisoni. Tässä näkee vähän paikkauksen alkua.


Talon alta löytyy kaljapullo, jos toinenkin.


Vessan lattiasta tiedämme jo, että se menee vaihtoon. Siellähän kasvaa sisälläkin se sieni satunnaisesti.


Vessan lattiaa yhä.


Poikein huoneen alla oleva lattia on priimakunnossa.


Aivan priimaa.


Talo on melkoisten graniittilohkareiden päällä.


Suoraan keskellä on poikien huoneen uunin perustus.


Tässä se dinosauriin luu. Onko se luu? Minkä (tai kenen) luu se on? Jonkun veli venäläisen?




Luu useammasta suunnasta.


"Mitä me syötiin ennen kuin oli Flooraa?"