sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Välineurheilua

Minun haasteeni ovat ajantasaiset siivousvälineet. Ei tule päivitettyä välineistöä edes silloin kun on aika. Meillä on monta vuotta vanhoja mikrokuiturättejä, jotka kiertävät käytössä ja pesukoneessa, vaikka valkoinen ei enää muutu valkoiseksi, vaikka kuinka pesisi. Lisäksi meillä on muutama pönikkä sellaisia pesuaineita, kun on tullut kokeiltua uutta merkkiä ja se ei olekaan vastannut odotuksia tai on haissut pahalta.

Nyt tilasin itselleni kaksi uutta ihanaa tiskirättiä Susannan työhuoneelta ja yksi vanha mikrokuiturätti lähti roskikseen. Nämä uudet rätit ovat sellaisia froteepintaisia ja paksuus tuntuu tosi hyvältä. Neitihenkilö hulautti hetimiten kahvikupilliseni pöydälle ja yksi rätti riitti imemään kupillisen kahvia ihan kevyesti. Mietin, että raaskisinko tilata kaikille päiväkodintädeille ja opettajille tiskirätit. Olisi hyödyllinen ja kaunis lahja.


Tiskirätti saisi olla meillä musta, mutta kyllä tämä ruskeakin sopii.


Onhan meillä ruskea kahvimyllykin.


Kyllä uusi tiskirätti on iloinen asia!


Päädyin tässä muutama viikko sitten ihan vahingossa Amway-kutsuille. Kyseessä on pyramidi-verkostomarkkinointiyriritys, joka myy siivousaineita ja kosmetiikkaa. Hämmästytin itseni ja päädyin tilaamaan yleispesuaineen ja tiskikoneaineen. Esittelijä ylisti yleispesuainetta niin kovasti, että päädyin kokeilemaan. Tiskikoneaineen vaihtamiselle taas olin valmis uhri, koska olen jo jonkin aikaa harmitellut sitä, että astiat eivät puhdistu kunnolla.

Eilen (lasten poissaollessa) järjestin pienten lasten huoneen uusiksi ja samalla voin sanoa suursiivonneeni sen. Huone on siis niitä, joihin ei ole vielä remonttimielessä koskettu yhtään. Järkkäilin koko järjestyksen uusiksi, ammattisisustajien moittimalla tavalla eli huonekalut pitkin seinänvieriä. No, pitkin seinänvieriä siksi, että keskilattialle jää maksimaalinen leikkitila! Se vaan on niin tärkeää.

Testasin Amwayn yleispesuainetta mm. valkoisiin tuoleihin, joihin "joku" oli piirrellyt, maton peiteväritahraan, kaappeihin liimattuihin tarroihin, kirjoituspöydän maalausalustoihin. Maton peiteväri lähti suht hyvin pois, mutta matosta näkee nyt, että jotain on putsailtu. Tuoleihin tehdyt maalaukset lähtivät kovasti hankaamalla, tarrat lähtivät helposti, liimat eivät. Kirjoitusalustat eivät ole kokonaan puhtaat. Putsaaminen vaati varsin paljon hankaamista. Normaalioloissa käytän usein Fairy-vesiseosta suihkepullossa, ja se toimii aika hyvin. En nyt oikein osaa sanoa toimiko Amway sen paremmin. Ainakin osa tahroista vaati todella paljon hankaamista. Voi olla, että samalla hankaamisella Fairykin olisi hoitanut homman. Joten jää nähtäväksi, kuinka erityisiä ne ovat. Onko joku muu testannut?


Maton tahra ennen...


Ja jälkeen. Se on toi vaalea kohta.


Tähän pitäisi laittaa vielä jouluvalot.


Neitihenkilön leikkinurkkaus päivittyi.


Kun neitihenkilö saa oman huoneen, maalaan sängyn, mutta en tiedä minkä väriseksi. Isoveljen sänky on valmiiksi krakeloitunut valkoinen.


Nyt mahtuu leikkimään. Valkoinen kirjakaappi sänkyjen luona on ainoa huonekalu, jolle ei löytynyt loogista paikkaa, voi olla, että siirrän sen johonkin muuhun huoneeseen.


Hommasin eilen myös ensimmäisiä joulukukkia.

maanantai 24. marraskuuta 2014

Värinä päärynä

Tänään vihdoin maalasimme ekalla Country French -maalilla. Operaatio alkoi eilen. Mies pesi entisen keittiön pinkopahvikaton kidesoodalla ja sitten vielä huuhteli koko katon. Pinkopahvikatto löytyi siis kun irrotimme alas lasketun katon. Pinkopahvi oli lähes virheetön, joten päätimme säästää sen sellaisenaan. Katossa oli keittiörasvaa ja siihen tarttunutta pölyä. Jo pelkkä pesu auttoi paljon.

Teen Country French -maalien kanssa blogiyhteistyötä ja tämä on ensimmäinen kerta, kun kokeilemme maalia käytännössä. Minä olen yleensä meillä se, joka maalaa, mutta kattoihin ylettyy vain mies, vaikka meillä on loistavat tikkaat.

Maali tehdään sekoittamalla värijauhepussin sisältö veteen. Mies käytti sekoittamiseen poraan kiinnitettävää vispilää. Sekoittaminen oli vaivatonta. Pömpelistä olimme saaneet hyvän vinkin, että maalia kannattaa muistaa sekoitella myös maalauksen aikana, sillä pigmentillä ja vedellä on taipumus erottua.

Mies puki ylleen asianmukaiset suojavarusteet: suojalasit, lippiksen, pitkähihaisen paidan ja hanskat. Märkänä maali on emäksistä. Kuivana sitten ihan myrkytöntä ja harmitonta.

Valitsin katon väriksi päärynän, koska olen alkanut pelätä vitivalkoisia. Päärynä on ehkä aavistuksen vihertävä ja vähän kylmä. Mutta kellastuneessa pinkopahvissa se näytti silti ihan valkoiselta. Koska tapetitkin tulevat olemaan vihreäsävyiset, ajattelin että vihertäväsävyinen valkoinen sopii hyvin.


Pinkopahvi ennen.


Puuhella palasi viikolla takaisin paikoilleen.


Mies katonpesuhommissa.


Sekoitimme maalin vanhassa maalipurkissa.


Maalit on pakattu kauniisti.


Sekoitushommissa.


Tässä näkyy päärynä-sävyn ero vanhaan pinkopahvin sävyyn.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Aamun tapetointihomma

Jee, kaksisataa lukijaa! Lupaan kehittää arvonnan ihan lähipäivinä. Tervetuloa kaikki uudet lukijat!

Tänään aamu on taas alkanut vehnäjauholiisterin keittohommilla ja tapetoinnilla. Tänään vuorossa oli Tanskasta ostettua aitoa retrotapettia, tuntui ihan paperitapetilta, mutta se ei ensin meinannut vettyä. Vettyi kuitenkin. Tapetista tuli vähän sellainen vanhan haju. Tapettia oli vajaa rulla eli palapelihommia oli luvassa.







Minun mielestäni nämä kaksi erilaista tapettia sopivat vierekkäin jollain mysteerisellä tavalla. Siniset ovat ihan sukulaisia. Nyt vaan pitäisi tietää mitä tulee kahdelle jäljellä olevalle seinälle.



lauantai 22. marraskuuta 2014

Lunta

Eilen satoi lunta. Ihanaa! Ja kanit näkivät lunta ensimmäistä kertaa.


Ei sitä lunta paljon ole, mutta vähän kumminkin.



Tällainen veljessarja on aina kanihäkin ovella odottamassa, kun jonkun askelet lähestyy.



"Olisikohan sillä jotain hyvää syötävää?"



"Eikö sillä tosiaan ole kädessä enää mitään? Entä jos haukkaan vähän?"




Veljekset kuin ilvekset. Pojat ovat melkein aina kylki kyljessä ja päällekkäin. Joka ruokapalasta pitää varmuudeksi taistella.


Tämä lapsi pyysi joulupukilta lahjaksi lunta. Ehkä tämä on alustava joululahja?




torstai 20. marraskuuta 2014

Tjuda Skolan aarteita ja vanhoja lautasia

Käytiin viikonloppuna Tjuda Skolassa. Tällä kertaa mukaan tarttui aika paljon kaikkea pientä. Olemme alustavasti ehdottaneet, että voisimme tänä jouluna viettää sukujoulua meillä. Tajusimme, että vaikka meillä on paljon kaikenlaisia astioita, lautasia ei välttämättä ole kahdellekymmenelle (se on laskennallinen enimmäismäärä joulupöytään). Päätimme siis tuoda suvilalta pinon lautasia kotiin. Tjuda Skolassa on kasapäin vanhoja aterimia, joten sorruin ostamaan sellaisia lautasten kaveriksi. On meillä ennestäänkin sekalainen setti aterimia, näistä suurin osa oli keskenään samanlaisia.

Kuvat kertovat aarteista enemmän kuin tuhat sanaa.


Tämä laatikko oli jotenkin älyttömän ihana. Sillä oli vähän erilainen punainen kaveri. Se jäi Tjudaan.


Tässä koko saalis.


Nyt on piikki, jolla pidetään kinkusta kiinni, kun sitä leikataan.


Esikoinen halusi piparkakkumuotit. Ukko ja kummitus?


Kahta eri lajia veitsiä.


Haarukat ovat kaikki samanlaisia.


Suvilan vanhaa Arabiaa.







Eiköhän näillä hoidu joulu?

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Aikuisten makkari suvilalla

Tai asuu aikuisten makkarissa vielä yksi lapsi, joka ei suostunut nukkumaan omassa sängyssä, koska se oli isoveljen. Oma sänky olikin raahattu kotiin ja myyntiin. Kriisi.

Makkarissa on nyt väljää, vaikka tuotiin sinne yksi lipasto.


Nämä tuolit ovat todennäköisesti jostain 1910-luvun paikkeilta. Minun vanhempani saivat ne häälahjaksi, silloin tuoleissa oli edellinen kangas ja ne oli lahjoitusta varten maalattu valkoisiksi. Vanha kangas oli koko minun elämäni beessinharmaa. Kun purin kankaan pois päällystääkseni tuolit uusiksi, kangas olikin mintunvihreä-vaaleanpunaista ja oli vain haalistunut.
Olen päälluystänyt ja maalannut tuolit 90-luvulla opiskeluaikana. Aika rohkea värivalinta, mutta jotenkin tykkään siitä yhä. Tuolin maalipinnan väri sopii tapetin oranssin kanssa.


Yläkerran pieni puuhella on yhä paikoillaan, mutta irti, koska toisessa seinämässä on reikä. Mietimme miehen kanssa, jos sen sittenkin voisi korjata. Alunperin olimme ajatelleet jonkin kamiinan hankkimista sen paikalle.


Neitihenkilön uusi sänky, jota hän ei tunne omakseen.


Keltaisen lipaston väristä en oikein tykkää, mutta en raaski mennä ronkkimaan maalia, koska päällinen on ootrattu kauniisti. Ovi on myös niin ihanasti rapistunut etten raaski siihen koskea.