keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Se tästä joulusta

Nyt suunnataan uuteen vuoteen. Jos ei oltaisi oltu kipeitä, joulukuusi olisi varmaan lähtenyt aiemminkin. Riisuttiin koristeet tänä aamuna ja nyt katsotaan tuleeko siitä kanien ilo. Tässä vielä muutama joulukuva. Yleensä olen aina kuvannut pakettejani, paketoiminen on minusta niin kivaa. Nyt sekin jäi. Kuusen alta minulla on muutama hätäkuva.

Neljävee neitihenkilö on ollut tyytymätön joulupukkiin ja osaan saamistaan lahjoja. Ensimmäinen kerta, että kukaan meidän lapsista on niin selkeästi ilmaissut tyytymättömyyttään. Me aiotaan palauttaa osa lahjoista, koska ei niillä tee mitään, kun neiti ei halua avata pakkauksia ollenkaan. Ei olla IKINÄ ennen palautettu joululahjoja. Ihan hämmentävä tilanne.


Hurja lahjapaljous kuusihenkisessä perheessä. Pehmeitä paketteja oli tänä vuonna poikkeuksellisen paljon. 


Kaikki lapset saivat kuulokkeet (paitsi esikoinen, jolla oli jo) ja niitä käytettiin kaksi päivää lahjoista eniten.


En tainnut muistaa piparkakkutalkoiden jälkeen kuvata valmista piparitaloa ollenkaan. Se varmaan syödään uuden vuoden kunniaksi.


Eilen laski lämpötila -18 asteesta  lähelle nollaa. Oli siis lumiukkokeli.


Keittiön kohdalta falskaa lämpö vintille sen verran, että räystääseen ilmestyy jääpuikkoja.


Pihatie.



Nämä kuvat kertovat aika hyvin sen, että meidän kuusessa oli vähän kaikkea.


Mailegin lippusiima on yksi lempikoristeista ja sen paikka on keittiön ikkunassa.


Tällaisen koristenauhan olen joskus kauan sitten rakentanut, se on ollut edellisessä kodissa ikkunassa.


Tästä alkaa seuraava operaatio. Sekä meidän makkariin että eteiseen pitää synnyttää komerorivi. Nämä kauniit peiliovet ovat Tjuda Skolasta. Tarvitsemme muutaman uuden salvan.

perjantai 26. joulukuuta 2014

Ihana ovi

Mies ei ole malttanut pitää remontitonta joulua. Eilen se aloitti meidän makkarin panelointia ja tänään vaihtoi lasiverannan ja eteisen välisen oven. Mies vaihtoi oveen uuden lasin rikkinäisen tilalle ja rapsutteli enimmät maalit pois ja maalasi oven uudelleen. On se niin ihana. (Mies tai ovi, saatte valita.)

Muuten joulu on ollut vaisu. Ensin sairastivat lapset, nyt minä.

Kuvista katsoen ovenvaihto oli tällainen sinisen hetken projekti.




Täältä löytyi lasiverannan viimeisin seinän väri ennen valkoista. Vanha vihreä. Sama väri, jota on myös vanhan keittiön sisäänkäynnissä. Lasiverannan lattian värinä on ollut melkein musta, ehkä sellainen tervanruskea tai ehkä tosiaan musta. Sitä pitää tarkastella valoisassa.


Kuinka valoisaa tuli, kun seinä ja vanha ovi lähtivät.


Karmeissa on muutama vaurio ja erityisesti kynnys tarvitsee korjaamista. Sitten kesällä.


Ensimmäinen ovilehti paikoillaan.


Ja koko ovi. Mies oli laittanut listan väärälle puolelle, joten se piti irroittaa ja kiinnittää uudelleen. Ovesta puuttui lukkopesä ja kahva, mutta ne me lainasimme jostain varastossa seisovasta ovesta. Oven peitelistat laitetaan sitten jonain päivänä. Eteisestä on vielä kaksi seinää remppaamatta.



keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Rauhallista joulua!

Kaiken syksyn kiireilyn jälkeen vietämme todella rauhallista joulua. Perheessämme on kiertänyt päänsärky-kuume-virus, toistaiseksi vasta lapsilla, mutta... Neitihenkilö on yhä makuuasennossa, muut suht iskussa.

Meillekin tuli vihdoin lunta, luulin jo, että ollaan Suomen ainoa lumeton paikka, kun työmatkan varrellakin muissa paikoissa oli lunta paitsi kotona. Maanantaina onneksi satoi valkean joulun verran.




Ne pussailee, sanoi neljävee. Mutta kuvassa on oikeasti kolme kania ja yksi porkkana.











Hyvää joulua kaikille!

tiistai 16. joulukuuta 2014

Ja niin joulu joutuu...

Onpa ilahduttavaa, että jälkikasvu alkaa olla isoa ja oma-aloitteista porukkaa. Kaksi vanhinta tekivät piparitaikinan sunnuntaina. Tänään minä piirsin talon kaavat esikoiselle, joka leikkasi ne itse ja hoiti kaiken talon osien leipomiseen liittyvän. Pienet leipoivat kukin yhden taikinapalleroisen ja nyt illalla meillä on ollut koristelutalkoot, joissa lapset ovat koristelleet pipareita kukin makunsa mukaan. Lisänä oli vielä yksi naapurin talkoolainen. Minun ei ole juuri tarvinnut osallistua. Reipasta porukkaa. Minä maltoin olla osallistumatta. Nyt on aidosti lasten tekemiä koristeluja.

Joulumusiikki soi, mies tuli juuri ja ilmeisesti toi joulukuusen mukanaan. Yleensä meille tulee joulukuusi vasta aatonaattona, mutta nyt me ollaan viimeiseen saakka töissä, joten tuntui kivalta ajatukselta saada kuusi jo ennen tulevaa viikonloppua. Ulkona kun täällä ei näytä yhtään talvelta. Lauantaina oli hetken aikaa lunta, nyt taas ihan mustaa.
















keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Joulukiirettä pukkaa

Ollaan jo joulukuun kymmenennessä. Aika kiiruhtaa. Ulkona myrskyää ja sataa jäätävää tihkua, lämpötila pysyy koko ajan sen verran plussalla, että lumesta ei ole tietoakaan. Nyt illalla olen kiertänyt puutarhaa valvomassa isoja puita, ettei mikään ole aikeissa kaatua. Naapurit ovat sitä mieltä, että heitä lähinnä oleva puu on seuraavana vuorossa. Toivottavasti ei, sillä se saattaa ylettyä heidän taloonsa.

Esikoisella oli alkuillan hämärissä kova huoli, etteivät puput lähde lentoon tuulen mukana. Puuskat ovat navakoita.

Meille tuli eilen yksi kuorma puita ja tänään toinen. Mies on lähes yksin pinonnut jo kaikki puut puuvajaan. Tänään minä auttelin hetken, eilen lapset. Saatiin ihan lähipuuta muutaman kilometrin päästä ja järkihintaan. Sekä myyjä että me ostajat olemme tyytyväisiä.



Ennen itsenäisyyspäivää kävimme joulumatkalla Ruotsissa. Silja Serenadella oli niin loistava palvelu, että kirjoitin kiitoskirjeen, ihan kynällä ja paperilla. Tukholmassa kävimme Tekniska Museetissa, jota suosittelen lämpimästi lapsiperheille ja muillekin tekniikasta kiinnostuneille. Siellä oli myös mukava ravintola, jonka ruoka oli raikasta ja hyvää.



Laivalla ravintola Tavolata oli sisustettu vähän industrial vintage -tyyliä mukaillen, mutta myös Italian lipun värein.


Jouluvaloja oli laivassa aika reilulla kädellä.


Joulukuun harmaudessa vilkahtaa Suomenlinnan majakan valo.

Remonttirintamalla olen ehtinyt ainoastaan hommata tapettia eteisen toiselle seinälle. Mies on raaputtanut niitä pariovia ja minä olen maalannut toisen oven toisen puolen.


Satavuotias puu on ihan kohtuullisessa kunnossa.


Nyt uuneissa on tulet, lapset ovat pienten huoneessa siskonpetissä, ulkona vinkuu tuuli ja me ollaan miehen kanssa leiriydytty television ääreen.