lauantai 26. joulukuuta 2015

Seiskaveen huone

Idea lähti vihreästä riippumatosta. Mutta riippumatto ei kertakaikkiaan mahtunut huoneeseen. Hups.

Ja puolen viikon kokemuksella en suosittele kiiltävän mustaa lattiaa lastenhuoneeseen. Näkyy nimittäin pölyt...

Tässä seiskaveen huone. Herra valitsi tapetin ja värit aika itsenäisesti.



Pöytä oli suvilan eteisessä, kun ostimme suvilan. Se on viettänyt vuosikymmenen työkaluvajan pöytänä ja nyt palasi oikeaan käyttöön.


Tapetti toistaa hauskasti ovien salmiakkikuviota.


Kiiltävässä mustassa on tosiaan puolensa.


Molempien lastenhuoneiden ovet ovat parituvan ulko-ovet saarelta.



perjantai 25. joulukuuta 2015

Neitihenkilön huone

Saimme kaksi lastenhuonetta asumiskuntoon joulua edeltävänä viikonloppuna. Lauantaiaamuna vielä tapetoimme seiskaveen huoneen, illalla lapset jo asuivat huoneissaan. Sunnuntaina juhlittiin esikoisen synttäreitä ja meillä kävi ystäviä glögillä.

Tässä kuvia neitihenkilön huoneesta. Listat puuttuu. Jalkalistat on paikoillaan, mutta maali puuttuu. Sähköt puuttuu. Mitään ei ole vielä seinillä. Mutta neitihenkilö on ihan hämmennyksessä konseptista, että hänellä on oma huone! Ekana iltana isoveljet kävivät halimassa pienet moneen kertaan nukkumaanmennessä. Taisi olla ero outoa kaikille.



Löysin pari vanhaa koulukaappia netistä. Kirjoituspöytä on minun mummolastani. Tuoli taisi tarttua mukaan Urjalan makasiinikirppikseltä. Olin ajatellut maalata sen. Ehkä joskus.


Kaappi tuli talon mukana ja antoi inspiraation lattian väriin.


Väri osui ihan värimuistilla tosi hyvin kohdilleen. (Värimuisti on minun erikoislahjani.)


Minulla oli samanlainen yöpöytä lapsena. Se on esikoisella. Kaikilla lapsilla on nyt samanlaiset yöpöydät.


Mummolan pöydän pinnassa on vuoden 1948 sanomalehti. En ole raaskinut tehdä pöydälle mitään.

Täältä löytyy alkuperäinen väriajatukseni neitihenkilön huoneeseen. On se vähän jalostunut matkalla. Mutta on siinä samaakin.

torstai 24. joulukuuta 2015

Hyvää joulua!

Joulukuu on ollut kyllä huippuvauhdikas. Mies on ollut joko työreissussa tai tehnyt pitkää päivää, ollaan yritetty puristaa lastenhuoneet valmiiksi jouluksi ja lisäksi vielä minä päädyinkin ylimääräiseen lääkäri-hammaslääkäripyöritykseen, kun minua vaivasi hammas, joka ei ollutkaan hammas, kunnes korvalääkäri totesi sen kuitenkin olevan hammas ja päädyin juurihoitoon... Lisäksi on ollut huolta läheisistä.

Nyt on koti koristeltu sen verran jouluun kuin ollaan jaksettu. Jouluruuissa mentiin siinä missä aita on matalin. Naapureitten kanssa tehdään vaihdantataloutta. Me tehdään imelletty perunalaatikko ja naapurit vastineeksi jotain punajuuri-vuohenjuustohässäkkää. Kaupantäti on tehnyt porkkana- ja bataattilaatikot. Mies päätyi lopulta kuitenkin ostamaan kinkun, vaikka oltiin mietitty kinkusta luopumista. Tuolla se on uunissa ja mies tekee parhaillaan sinappia. Se ei osaa pysähtyä.

Lasten lahjat paketoitiin eilen illalla. Lievä syyllisyyden tunto kaivaa, onko kaikille edes jotain toivelahjaa. Yritämme aina toteuttaa edes yhden toiveen. Väitän, että molempien keskimmäisten kohdalla ei nyt ihan osu...








keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Domus Classican bloggaajailta

Sain kutsun Domus Classican uuden Helsingin myymälän bloggaajailtaan. Olen käynyt aika vähän missään bloggaajatapahtumissa, mutta tämä myymälä on valikoimaltaan kuitenkin niin lähellä omaa perinnerakentamis-/korjausfilosofiaani, että se oli pakko nähdä livenä. Helsingissä on aiemmin jo ollut Rakennusapteekin myymälä Korkeavuorenkadulla sekä Smyygi, joka on vastikään sulkenut ovensa.

Domus Classican myymälän ulkoasu on pitkälti Parolan aseman Katja Rinkisen kädenjälkeä ja siitä välittyi blogista tuttu pehmeän harmoninen tyyli, jossa materiaalit ovat raffeja. Myymälässä oli kauniita pintoja ja materiaaleja. Miljöö oli syleilevän kodikas.

Vaikka olen kertaalleen käynyt Hattulassa Metsänkylän navetassa ja Domus Classicassa, en jotenkin osannut ymmärtää, että tämä Helsingin myymälä myy oikeasti ainoastaan uutta tavara. Odotin vähän vanhojen tavaroiden tuomaa särmää kaikessa harmoniassa. Myymälässä oli ihana sohvaryhmä ja selailtavia kirjoja ja lehtiä. Sieltä jotenkin puuttui kuitenkin sellainen suunnittelun ja ideoimisen meininki, jota olin odottanut. Voi toki olla, että tapahtuman takia osa arkea oli siivottu pois.

Ehdottomasti suosittelen myymälää kaikille vanhan korjaajille, jotka haluavat vanhannäköisten osien olevan uusia. Itselleni löysin ajatuksen vessan valaisimesta (en ostanut, olin kuvitellut, että me saisimme jonkin ostoedun bloggaajaillan aikana tai että meitä ylipäänsä kannustettaisiin ostoksille) ja tulipesänkorjausainetta (suvilan uunissa on reikä, nyt pitää selvittää jolta kulta itseäni viisaammalta, että voiko sen paikata tällaisella aineella  - ja ehkä tiilellä).

Tarjoilut olivat ihanat ja juttelin siellä Niinan unelmia -bloggaajan kanssa. (Arvasin muuten vaatteista, että mistä blogista saattaa olla kyse...) Lähdin aika äkkiseltään, sillä halusin ehtiä viimeiseen junaani (ei suinkaan tuhkimoaikaan, vaan ihan alkuillasta näin meillä päin).




Nämä kuvat ovat Domus Classican omia promokuvia. 
Muutama minun kuvaamani kuva löytyy Instagramista.

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Remppapäivä

Jalkapohjat ovat ihan muusia. Tänään on tapetoitu neitihenkilön huone melkein kokonaan. Ikkunaseinältä jäi tapetoimatta ikkunan ylä- ja alapuoli sekä puolitoista vuotaa. Veto loppui, piti tehdä iltaruuaksi pitsaa ja valmistautua linnan juhliin, ja liisteri loppui.

Taas keitettiin itse vehnäjauholiisteri. Tänään oli helppoa tapettia. Eikä hengittävää, mutta muu seinärakenne hengittää. Uskallan uhmata sääntöjä, kun tiedän mitä teen.


Yhdeksän osaa vettä, yksi osa venhnäjauhoja. Vehnäjauholiisteri on maailman helpointa.


Sekoitan ja odotan kuplaa.


Tapetit valmiina.


Neitihenkilö suhtautuu optimismilla omaan huoneeseen muuttoon. Kantoi barbit remontin keskelle.


Kyllähän sitä suojapaperin päällä voi leikkiä.


Neitihenkilön sänky ei sovi tämän värisenä uuteen huoneeseen. Siispä se saa uuden värin.


Neitihenkilö maalasi itse, iskän paidassa. Sänky sai aika vaaleanharmaan maalin. Voi olla, että värin olisi pitänyt olla joku muu, mutta inspiraatio iskee aina kun maalikauppa on kiinni. On tyydyttävä siihen mitä on.


Neitihenkilö liisteröi myös.


Olen sitä mieltä, että lattia ja tapetti ovat hienot yhdessä, kunhan tämä tästä valmistuu.


Huoneen omistaja kekkaloi iskän apuna.

Kuvat ovat ihan muhjua. Kuvaan lähinnä vallitsevassa valossa...

Pilkahdus aurinkoa

Lauantaiaamulla aurinko pilkahti keskelle kaamosta. Ihanaa! Oli ihan pakko ikuistaa auringon läikät kodissa.

Hyvää itsenäisyyspäivää!









lauantai 5. joulukuuta 2015

Lastenhuoneet

Lastenhuoneiden remppa alkaa olla loppusuoralla. Enää tapetit, listat ja sisustus ja on muuttovalmista.



Nuoren herrahenkilön huoneessa on musta lattia, yksi basilikanvihreä seinä. Vielä mustavalkoista tapettia ja homma on valmis.

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Ensimmäinen adventti

En muista, että olisin ollut koskaan näin ajoissa. Olen tilannut joulukortit (lasten kuvista), kuvia kummeille jouluksi, hankkinut joulukalentereihin täytettä (ei ihan kaikkea 24x4:stä), opeille ja tarhatädeille joululahjat, joulupaperit ja vieläpä adventtikynttilät ja pari ensimmäistä joulukukkaa. Mä olen yleensä aina se, joka puree kynsiään ennen joulua, kun posti ei tuo niitä omia kortteja ajoissa ja tädeille ei ole lahjuksia. Tänä vuonna ostin lahjat taas Susannan työhuoneelta.

Remontti seisoo, kun miehellä on pitkiä työpäiviä ja työmatkaa. Minä laitoin nyt pinkopahviin nurkat, ei ole kyllä kovin siistit, mutta saan edes jotain eteenpäin. Tapetointi on pakko hoitaa yhdessä, koska jo nurkissa minulta loppui pituus, huonekorkeus on noin 360 cm. Eli huoneet ovat lähes tapettia vaille valmiita.

Täällä ollaan tänä aamuna tunnelmoitu ensimmäistä adventtia.










maanantai 23. marraskuuta 2015

Suvilalla

Nämä kuvat ovat suvilalta lähimetsästä muutaman viikon takaa.









Kenen kakka? En siis tiedä, siksi kysyn.