sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Seitsemänvuotias leipuri

Uudessa Unelmien talo ja koti lehdessä oli taas yksi ihana Kinuskikissan resepti. Seiskavee on nyt innostunut leipomisesta ja päätti testata sitä.

Seiskavee on luonteeltaan tarkka ja ohjeita noudattava eli nuori mies ja leipominen ovat luotu toisilleen. Tällä viikolla jonain aiempana iltana sama poika valitti, että miksi meillä ei _koskaan_ leivota leipäkoneleipää. Sanoin, että leivo itse. Poika ilmestyi pienen mustan vihkon kanssa ja kirjoitti ohjeen muistiin ja aamulla meillä tuoksui tuore leipä. Partion ruuanlaittotehtävänä hän on tehnyt muutamana iltana pannaria.






Tämä oli todella äkkimakeaa. Mutta pohja ja kuorrutus olivat hyvät. Minä jättäisin ensi kerralla vaahtokarkit pois, veikkaan, että ne voisi korvata suolapähkinöillä. Jopa lapset ronkkivat vaahtokarkkikerroksen pois. 

Koska seiskavee käytti ohjetta pienempä vuokaa, pohjan olisi pitänyt olla uunissa pitempään. Myös vaahtokarkkikerroksen olisi pitänyt olla uunissa hetken pitempään. Ohjeessa ei herrahenkilön mukaan lukenut, että se pitää pitää jääkaapissa kunnes se on jäähtynyt. Osaatte varmaan arvata mitä kävi, kun irtoreunavuuan reunat avattiin...

2 kommenttia:

  1. Hienoa, pääasiassa että innostus leipomiseen on tullut! Nyt on pojasta iso apu äidille tulevaisuudessakin eikä ole sormi suussa sitten joskus kun muuttaa omaan kotiin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, pitää vaan ehkä satsta ruuanlaittoon enemmän... Ihan pelkillä herkuilla ei pärjää.

      Poista

Olen todella iloinen, että jätät kommentin!