maanantai 31. elokuuta 2015

Vuosi kaninomistajina

Kaniveljekset ovat olleet meillä ensi viikonloppuna vuoden. Vuosi on ollut pääosin mukava ja yhteiselo vaivatonta. Paitsi viime keväänä, kun kanit aloittivat valtataistelun ja tappelivat koko ajan, eikä se päättynyt ennen kastraatiota.

Kaniveljekset ovat belgianjätin ja ranskanlupan sekoituksia. Vaikuttaa, että korvista toinen on belgianjätin tarkkaavainen pystykorva ja toinen ranskanlupan luppa.

Kanit asuvat ulkoaitauksessa, jonka kyljessä on talo, joka on lämpöeristetty ja jonka sisällä on vielä pieni koppi, jossa niiden on mahdollista nukkua kylki kyljessä. Sisäkopin sisäänkäynti on eri suunnasta kuin ulkokopin, joten  vaikka ulommassa kopissa ei ole minkäänlaista tuulensuojaa ovessa, se pysyy aina ihan tuulensuojassa. Aitauksessa oli kanien tullessa ruoho ja vähän sammalta, mutta se katosi aktiivisten tassujen alta aika pian. Tänä kesänä kaneilla on ollut kovia kaivautumisharjoituksia, eniten kuumilla viikoilla.

Siivoamme kanilan kerran viikossa perusteellisesti ja vaihdamme koppien heinät. Kakkaa ja tallottua ruokaa täytyy viikon aikana haravoida pois. Ruokaa ja vettä tarjoilemme kahdesti päivässä. Nyt kesäkaudella kanit ovat pääosin vihreällä luonnonravinnolla, lisäksi ne saavat kaura-mysliseosta (heppojen) ja keittiöstä kaikenlaisia jämiä: porkkanan kuoria ja naatteja, kurkunpätkiä, leivän kannikoita jne. Talvella kuivaheinä ja porkkanat muodostavat enimmän osan ravinnosta.

Meidän kanit eivät ole kesyjä sylikaneja, mutta eivät ihan villejäkään. Niitä voi silitellä ja ne antavat lasten sylitelläkin. Aikuisten sylittely ei niitä juuri kiinnosta.


Kanila


Kaneilla pitää olla koko ajan oksia purtavana, koska hampaat eivät lopeta kasvua. Kova purtava pitää hampaat sopivassa mitassa. Lisäksi kanit tykkäävät piiloutua oksamajaan.


Kolmella kanilla pitää olla vähintään neljä ruokapaikkaa häkissä, jotta ei tule tappelua. Vuohenputkia on tänä kesänä riittänyt hyvin. Lisäksi mustaviinimarjan lehdet ovat hyvää herkkua.


Pikkukoppi rakennettiin silloin, kun kanit olivat valtataistelun takia aidalla erotettuina.


Lauman johtaja.


Neitihenkilö tarjoillee kaneille vettä.


Kani pesulla.


Kaniveljekset putsaavat avuliaasti toisiaan.


Varpaat pitää putsata.


Molemmilla sama homma yhtä aikaa.



Kuuntelen tarkkana.




Kun palautimme kanit kanilan siivouksen jälkeen siirrettävästä nurmiaitauksesta omaan häkkiin, kaikki suuntasivat ensimmäisenä pajumajaan.

7 kommenttia:

  1. Eläinjutut blogeissa kiinnostavat jostain syystä aivan erityisesti, nuo teidän jänöt on ovat kyllä valloittavia. Olen aina haaveillut isosta eläinlaumasta, mutta kyllä tämä kolme kissaakin riittää silloin tällöin kärsivällisyyden loppumiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noi on ihania. Toki välillä olisi kivaa, että olisivat kesympiä ja tulisivat itse syliin.

      Poista
  2. Tää olikin hyvä juttu, ollaan juteltu, että otettais kaneja sitten kun tyttö on vähän isompi. Millainen lämmityssysteemi tuossa kopissa siis on vai pärjääkö nämä pelkällä eristyksen lämmöllä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime talvena eristys ja talvikarva riittivät mainiosti. Pakkasaamuinakin kanit olivat usein ulkona. Ja juuri siksi siellä on heinää ja sisäkoppi, että voivat tehdä pesää. Nämä isot kanit ovat ulkokaneja. Luonnosta ovat kotoisinkin.

      Meillä on tarkoitus laittaa kopin oveen jonkinlainen kattohuopasuikaleläppä, mutta viime talvi oli mitä oli.

      Poista
  3. Ihana kanila! Meillä myös jossain kohtaa suunnitelmissa ottaa kaneja. Mutta ehkä yhden eläinlajin lisäys per vuosi riittää tahdiksi. Tänä vuonna kanat, ensi vuonna lampaat, joten ehkä sitten on kanien vuoro... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä haluaisin lampaita, mietitään ensi kesänä naapurin kanssa yhdessä ja kanatkin on harkinnassa. Nyt vaan remppa on sellaisessa vaiheessa, ettei pysty keskittymään muuhun.

      Poista
    2. Onpa teillä suloiset kaniveljekset ja heillä tosi hieno kanila. Meidän perheessä oli kani jonkin aikaa kun olin lapsi ja siitä ajasta on lämpimiä muistoja. Sen jälkeen meille tuli mäyräkoira, joka sinnittelee edelleen 19-vuotiaana.

      Poista

Olen todella iloinen, että jätät kommentin!