lauantai 21. marraskuuta 2015

Ruuhkavuodet ja marraskuu

Marraskuu on minulle pimeydessään aina vuoden rankin kuukausi ja nyt kyllä tuntuu, että elän myös kuuluisia ruuhkavuosia. Välillä tuntuu, että oravanpyörä ei edes hidasta, pysähtymisestä puhumattakaan.

Aina kun vain ehdimme, edistämme lasten huoneita. Kyllä lasten on tarkoitus päästä osastoihinsa ennen joulua.

Meillä tuli ensilunta tänään sen verran, että auton ikkunassa on loskaa. Muuten lumesta ei ole tietoakaan. Maa ei siis ole valkoinen. Käytiin kuitenkin lasten kanssa hakemassa tallilta pupuille talviruokaa.


Neitihenkilön tulevan huoneen seinä ennen pinkopahvia.


Pinkopahvit vettymässä.


Puukuitulevyt pinkopahvitamme aina liimaamalla. Ihan huippunopeaa, helppoa ja tulee siistiä. Liimaa laitetaan 10-15 cm reunoihin, ja saman verran edellisen pinkopahvin reunaan. Jatkokohdasta pinkopahvi ei tule seinään kiinni, vain toisiinsa.


Tässä pahvi on vielä kosteaa.


Saatiin (tai no ostettiin) naapurista samanlainen ovi, joita meillä on enemmänkin. Tämä parka on vaan aika huonossa hapessa, lähinnä lukkopesän kohdilta.


Meidän ovi.


Naapurin oven lukkopesä.


Neitihenkilön huone pingotettuna.


Ekan kerran meille kävi tällainen. Pahvi pingottui niin paljon, että vaikka vuodat ovat 10-15 cm päällekäin, ne lähtivät toisistaan eroon ja tuli reikä! Tässä vähemmän elegantti paikka.


Naapurin ovi vielä kerran. Olen alkanut tykätä kulneesta maalipinnastakin. (Toiselta puolelta se on maalattu siistiksi.)

8 kommenttia:

  1. Upeat ja erikoiset nuo teidän ovet. Tsemppiä ruuhkavuosiin, samoissa vesissä soudellaan meilläkin ;)

    VastaaPoista
  2. Ymmärrän, haastava yhdistelmä. Toivottavasti löydät vapaa-aikaa myös itselle ainakin silloin tällöin muuten ei jaksa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä meillä välillä on vapaa-aikaakin, mutta jotenkin sekin meinaa mennä rentoutumisen suorittamiseksi. Luulen, että tavallaan on helpompaa tehdä x määrä asioita valmiiksi ja pysähtyä kunnolla vasta sitten. (Kun saadaan nämä kaksi lastenhuonetta käytävineen ja pikkuvessa tehtyä, pidetään taukoa kevääseen saakka. Tai ainakin inspiraatioon saakka.)

      Poista
  3. Mielenkiintoista. Ja hyvältä näyttää. Uskaltaisikohan joskus kokeilla tuota pinkopahvin liimausta... Nupinauloilla on tähän asti menty, mutta työlästähän se on. Kaikkinensa pinkopahvi on minusta nerokas keksintö. Se pingottuu lopulta niin kauniisti;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puukuitulevylle pinkopahvin liimaaminen on helppoa. Hirteen ja lautaan mekin nakutellaan, niin että ranteita särkee.

      Poista
  4. Aikanaan kun ekan seinän pingotimme, venytimme sitä liikaa. Ajan kuluessa oven yläkulma halkesi, vajaa puolimetrinen railo. Sen sitten paikkasimme ja tapetti päälle. Ekakertalainen kun oli, ei paikan reunoja osannut ohentaa tarpeeksi. Aamulla aina kun silmäni avaan, katse kohdistuu vastapäisen seinän paikkaan. Paitsi marraskuussa. Onneksi on pimeää :) Ihana kun laitat oikeita pinkopahvikuvia, niin harvoin näkee sitä ihan oikeaa pahvitusta, sitä voi suositella kenelle tahansa seinämateriaaliksi. Ja oikeesti näkee kättensä jäljen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ei mitenkään kiristetty, mutta oltiin varmaan vetytetty tosi hyvin. Mietin tässä myös, että paljonko tuo paikka mahtaa rujoudessaan näkyä, tapetti onneksi on värikäs ja kuviollinen, eli ehkä se antaa armoa!

      Poista

Olen todella iloinen, että jätät kommentin!