perjantai 30. tammikuuta 2015

Sprutt

Minä en ole Ikean palkkalistoilla enkä edes mikään blogitapahtumiin kutsuttu bloggaaja. Ystäväni julkaisi facebookissa muutaman kuvan Ikean uutuussarjasta Spruttista ja oli pakko googlata heti lisää. Tein hänen kuviaan katsoessani hauskan mittakaavavirheen, luulin, että kylpyankka oli lasten kylpyamme, mutta se onkin merkittävästi pienempi säilytysastia.

Sarja näyttää tosi raikkaalta. Kuvat ovat Ikean omia pressikuvia.






Tämä Södersvik-valaisin on minusta erityisen metka.

Meillähän pääkylppäri on yhä suunnittelun alla. Siksi näitä on kiva selailla.



lauantai 24. tammikuuta 2015

Elossa ollaan

Jätän tänne elonmerkin. Remonttirintamalla on hiljaista. Elämä on kiireistä. Monena iltana olen ollut jo ennen yhdeksää nukkumassa.

Tänään on esikoisen siirretyt sukusynttärit, taitaa tulla aika hiljaiset bileet, kaikilla muillakin on kiire.

Otin aamuhämärissä keittiön ikkunasta muutaman kuvan, täällä on pitkästä aikaa kaunis lumipeite. Neitihenkilö innostui tekemään koruja. Lisäksi meillä on ollut luistintensovittajaiset, perjantaina on jäädytetty jää ensimmäistä kertaa tänä talvena.







sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Voitto

Päädyin osallistumaan Instagramissa yhteen keittiökuvakilpailuun. Käytin kilpailukuvana autenttista arkikuvaa keittiöstä, jossa en todellakaan ollut siivonnut tai stailannut mitään. Yllätyksekseni voitin koko kilpailun. Tässä kuvani. Ja tällaiset olivat perustelut: 'Minusta parhaat kodit ovat tyylillisesti ehjiä tai taitavia sekoituksia. Tärkeitä tunnelmassa mielestäni on, että omistajan persoona näkyy sisustuksessa. Koti1898 on ehjä kokonaisuus ja onnistunein tunnelma. Kodissa näkyy ajan kerrostumat ja asukkaiden ja talon tarina. Kodissa myös näkyy se että tätä sisustusta on tehty ajan kanssa, esineitä on etsitty pitkään ja hartaasti' Sisustusarkkitehti Anu Jokela

Palkinnoksi saimme tuoremehukoneen. Itse suhtauduin vähän epäilevästi sen tarpeeseen, mutta mies ja esikoinen ovat adoptoineet koneen ja sillä on tehty harvase päivä erilaisia mehuja. Ja onhan ne ihania.

Siispä kiitos Ameliakeittiöt!





lauantai 10. tammikuuta 2015

Pinkopahvin maalipinta

Maalasin joskus pitkän aikaa sitten poikien huoneessa pinkopahvia Ahlbäckin pellavaöljymaalilla laihoin tuloksin. Ekan pinkopahvin käsittelin liisterillä ja maalasin siihen päälle. Liisteri kuulsi todella rumasti läpi. Toisen seinän maalasin esiliisteröimättä, mutta siinäkin kaikki liisteritahrat näkyivät rumina. Sen jälkeen en ole edes uskaltanut ajatella maalaavani mitään pinkopahvia.

Keittiön vanha pinkopahvikatto tosin maalattiin sillä Country Frenchin päärynällä ja siitä tuli hyvä.

Tänään maalasin eteisessä vaatekaappien takaseinän Uulan Into sisustusmaalilla. Olin ajatellut ensin tapetoida takaseinän tapettien jämäpaloilla (niistä kuvia Instagramissa), mutta sitten päädyin kuitenkin maaliin. Levitin maalin telalla ja siitä tuli kaapin takaseinäksi riittävän siisti kerralla. Lisäksi maalasin samalla maalilla kaapin väliseinät. Kunhan kaappi kuivuu se siirretään takaisin paikoilleen ja kiinnitetään seinään ja lattiaan.


Maalausvaiheessa seinä kuprutti vähän.


Turkoosi on klassisen vaikea kuvata, koskaan väri ei vastaa todellisuutta.


Vasta tässä kohtaa tajusin, että nyt valitsemani turkoosi muistuttaa kovasti jakkaran turkoosia. (Jakkara vaan on todella likainen ja pitää kuurata.)


Kaapin sisäseinä. Ja taustalla näkyy pinkopahvi.



Pinkopahvi pingottui takaisin ryhtiinsä todella pian maalaamisen jälkeen.

maanantai 5. tammikuuta 2015

Maalin kuivuessa

Tulin purkamaan kameran ja laittamaan ensimmäiset kuvat tänne. Olen hommissa meidän tulevassa makkarissa. Nyt on vuorossa ikkunaseinä, jonka mies helmiponttipaneloi ja nyt maalaan itse ensimmäistä kertaa Country French -maaleilla. Kyseessä on siis blogiyhteistyö ja sain muutaman pussukallisen maalia, yhteensä kolme eri väriä. Ensimmäisenä maalasimme makuuhuoneen katon sävyllä päärynä. Se oli mainio väri vanhaan kellastuneeseen pinkopahviin. Pahvi ei näytä liian uudelta eikä liian valkoiselta, vaan siinä on pehmeästi vihertävä vaalea sävy.

Nyt maalasin paneelit ehkä yllättävimmällä valinnallani. Sävyn nimi on kurpitsa, se muistuttaa aika paljon sinappia. Ja kun maalailin, tuli sellainen tunne, että paneelista tulee juurikin sellaista 80-luvun kellastunutta lakattua mäntypaneelia. Olenko hullu? Mutta yhä minulla on vakaa usko, että tämä väri sopii mainiosti valitsemani tapetin kanssa. Mutta silti jännittää.

Maalin teko oli helppoa. Vettä ja maalijauhe astiaan ja kunnon sekoitus poraan kiinnitettävällä vispilällä. Vajaan tunnin vetäytyminen ja sitten uusi sekoitus. Katon maalauksesta opimme miehen kanssa, että maalia on todellakin ihan pakko sekoittaa koko ajan maalauksen aikana. Meille jäi kattoon yksi raita, juuri sinne, missä mies maalasi maalipönikän viimeisillä väreillä.

Nyt kun maalasin, kiipesin aina tikkaita ylös, maalasin  4-5 paneelia alas asti, sekoitin maalit ja kiipesin taas. Olin suojautunut asianmukaisesti pitkähihaisella, pipolla, silmäsuojaimilla ja hanskoilla. Silti hanskan ja hihan väliin putosi yksi maalitippa ja voin kertoa, että emäksinen maali kyllä polttelee heti. Maali on kuivuttuaan täysin vaaratonta, mutta nyt märkänä emäksistä ja vaatii suojavarusteet.

Ihan sattumalta Voikukkapelto-blogissa on oltu myös juuri Country French -hommissa. Sielläkin on kyseessä blogiyhteistyö. Siellä on vuorossa mustat ja melkein mustat sekä valkoinen ja maalin lisäksi pintaan tulee vaha. Minä haluan jättää maalipintani ihan mattapinnoiksi, joten en nyt testaa vahaa.

Täältä löytyy Country French -jälleenmyyjät, joku niitä kyseli aiemmin.


Paneeliseinä ennen maalausta. Kuvassa oikella meidän vaatekomerorivistön ihanat ovet.


Puuhella on palannut paikoilleen. Säästettiin vanha kaakelointi. Muuri on saanut pintaansa Uulan ovi- ja ikkunamaalia, sävyä helmi. Olisin varmaan ihan yhtä hyvin voinut maalata sen Country Frenchin päärynällä. Tuo helmen sävy vaan on todella sopiva kaikkiin näitten vanhojen ovien sävyyn. Mehän olemme maalanneet sillä tähän mennessä kaikki uunit ja muurit.


Vasemmanpuoleinen ovi vie pikkueteiseen. Oikeanpuoleinen ovi on vaihdettu paikalleen, koska alkuperäisestä ovesta kulki läpi vesijohdot.


Tuolla kekkaloin maalaamassa.


Maali vispauksen jälkeen.


Kertaalleen maalattu seinä. Katossa päärynää ja oikealla vielä pinkopahvi. Tapetointihommia seuraavaksi.


Seinän toinen laita, väri näyttää erilaiselta eri valossa.

Kylpyhuoneen ideointia

Meidän iso kylpyhuone odotuttaa itseään. Osaksi siksi, että ei ole rahaa ja osaksi siksi, että meidän pitäisi kyetä valitsemaan se lämmitysmenetelmä puilla lämmittämisen rinnalle, sillä mahdolliselle kattilalle ja muille tykötarpeille pitää varata kylppäristä paikka.

Pohjapiirros löytyy täältä. Vaikka olen sitä haudutellut pitkään, se on aika hyvä. Mitat ja mittasuhteet on pakko vielä tarkistaa, kunhan tila on kokonaan purettu. Näitä altaita on kylppäriin kolme, eli saadaan rivi hampaanpesupaikkoja. Näistä Wanhan Wallankumouksen ikkunoista on tarkoitus tehdä tilanjakajat.

Värimaailmasta en vieläkään ole ihan varma, mutta lattiasta tullee hyvin tummanharmaa, melkein musta. Haluaisin melkein samanlaisen betonilattian kuin meidän keittiön tasot. Olen yrittänyt myös perehtyä epoksilattioihin, jos sillä saisi samanlaisen vaikutelman ja vedeneristysominaisuudet olisivat materiaalissa itsessään.


Tämä kuva on toiminut pääinspiraationa. Musta lattia, kierrätysrähjäinen ilme. Tässä on sellainen tunnelma, jota vähän haen. Ei yksityiskohdat sinänsä.


Ja jotain tällaista leikkiä haluan ikkunoiden kanssa harjoittaa.


Tässäkin on tumman lattian ja vanhojen ikkunoiden yhdistelmää.


Mietin itse altaita tavallaan seinäkkeeseen, ja kolme allasta vierekkäin. Tämä on aika vekkuli.


Tässä on ihana tuo lattian pinta.


Tämä on mukana muistuttamassa, että mustavalkoisuus tarvitsee omat väripilkkunsa.


Altaat rivissä, mustavalkoista ja se väripilkku.


sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Paneelia ja piirtämistä

Meillä on kyllä ollut harvinaisen seesteinen kaksiviikkoinen. Ollaan sairastettu sen verran. Lapset olivat melkein viikon yhteen menoon yöpuvuissa, niin nytkin. Joulupukki toi seiskaveelle Carcassonen ja sitä ollaan pelattu välillä melkein koko perheen voimin. Lapset ovat myös piirtäneet paljon ja rakentaneet legoja. Musiikki soi koko ajan joko stereoista tai lasten kuulokkeista.

Lauantaina meillä kävi äärettömän mukava blogituttavaperhe vierailulla. Naurettiin eteisessä, että 2010-luvun nettideittailu on tällaista koko perheen voimin toteutettavaa. Meillä oli todella mukava ja luonteva päivä ja lupasimme suunnata vastavierailulle katsomaan Radanvarren ohdakkeita.

Minä ostin perjantaina Ikeasta sellaisen lastenhuonekirjan, joka maksoi alle kympin. Meillä on remppavuorossa ensi kesänä kaksi lastenhuonetta ja neitihenkilö itse miettii kovasti sitä, miltä huoneen pitäisi näyttää. Ennen tuli ostettua paljon sisustuslehtiä, lähes viikoittain. Nyt aniharvoin, joten kirja oli aika edullinen lehtien korvike. Jotenkin blogitreffit ja kirja yhteensä saivat ajatukset liikkeelle ja olen surffannut koko päivän Pinterestissä, etsiskellyt eurooppalaisia antiikkiliikkeitä ja pohdiskellut seuraavia sisustusjuttuja.


Mies tekee meidän makkarin paneeliseinää, koska eteisen komeroita ei voi tehdä valmiiksi ennen kuin tietää jääkö paneelia.


En olisi uskonut, että itse valitsen kotiini paneeliseinän! Katossa on nyt Country French -maali, sävy päärynä. Se sopii tosi hyvin Uulan ovi- ja ikkunamaalin (sävy helmi) kanssa, jolla ollaan maalattu ovi ja hellan muuri. Se on ollut viime aikoina meidän vakkarimaali, jota käytetään tarvittaessa erilaisiin asioihin.


Tämä on se Ikean kirja. Maksoi 9,90.


Kirjan inspiroimana teippasin lapsille pitkät piirrustuspaperit ruokapöydälle ja lapset pääsivät toteuttamaan itsejään.


Ikeasta tarttui mukaan myös muutama kiva tyyny. Ensin ajattelin ne lastenhuoneeseen, mutta sittenkin otin ne olkkariin.


Vähensin vähän väriä, mutta leppäkertut jäivät...


Piirtäjät

Joululahjanvaihtoasiaa

Kun kerran rupesin, täytyy kirjoittaa loppuun saakka. Neitihenkilö ei siis avannut muutamaa joululahjaansa ollenkaan, ne olivat lastenhuoneessa pinossa, mutta neitihenkilö kiersi ne kaukaa. Vielä kun lähdimme lahjanvaihtoreissulle, kysyimme neitihenkilöltä, että onko hän varma, ettei leluja halua. Kävimme siis palauttamassa lelut kauppaan. Jälkimmäiseen kauppaan neiti itse tuli mukaan ja pitkään kierteli pinkkien nukenhoitotavaroiden hyllyä, mutta päätyi sanomaan jokaisesta lelusta, ettei kuitenkaan halua sitä tai tätä, vaikka ne olivat olleet listalla. Myös barbihyllyn ääressä neiti viipyi pitkään. Lopulta mikään vaaleanpunainen krääsä ei houkuttanut lastani ja hän hakeutui askarteluosastolle.

Mukaan tarttui kaksi muotisuunnittelu-värityskirjaa ja minun yllätyksestäni glitterkoristetta. Rahaa näihin meni alkuperäisestä summasta neljännes (loput odottavat minun lompakossani, jos neitihenkilölle tulee jokin uusi toive). Kun pääsimme kotiin, oli pakko heti päästä piirtämään ja värittämään. Meille molemmille tuli hyvä mieli!