lauantai 28. helmikuuta 2015

Kolme vuotta

Tällä viikolla tuli täyteen jo kolme vuotta tässä kodissa. Ollaan rempattu noin puolet talosta, ehkä vähän yli. Siis sisäpuoleta. Ulkopuoli käsitellään tänä kesänä. Lisäksi on tehty puutarhassa se yksi isompi maisemointi ja perustettu kuusiaita.

Keräilin tässä ennen ja jälkeen kuvia. Tässä ullakon kesähuoneen pikamuutos. Siellä täytyy joskus tehdä seinät ja säätää lisää. Mutta en ole vielä raaskinut, koska siellä on näkösällä palasia talon vanhimmista tapeteista ja ikivanhat sähköjohdot. Kesähuoneesta tuli lasten huvitteluhuone, tavallaan sisäleikkimökki.


Kesahuone edellisten asukkaiden tavaroilla.


Katto oli styroksia! Ja seinissä villat.


Minä purin seinät ja alaslasketun katon hullunraivolla. Lattiassa oli useampaa väriä.


Ja maalasin lattian vadelmanpunaiseksi.


Lapsilla on siellä lojumispaikkoja ja riippumatto ja huoneen ulkopuolella renkaat ja kiipeilytikkaat.


Ja kuvasta puuttuu huoneen Duplopaljous. Duplot alkoivat jo olla vähän last season, mutta huvitteluhuoneessa niillä leikkivät isot ja pienet.

Kerään muutaman muunkin kuvasarjan muutoksista.



Onnea voittajille!

Anteeksi, että arpominen kesti. Vain viikonloppuna tuntuu olevan aikaa.

Esikoinen toimi onnettarena ja sanoi kaksi numeroa 1 ja 29 välillä ja onneta suosi seuraavia lukijoita: Kirjapalkinto osui Kati Kainulaiselle ja tapetointitarpeet Kartsulle. Laitan teille molemmille myös meiliä.

Kiitos kaikille osallistuneille!




sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Vierashuone on kutakuinkin valmis!

Kiinnitin eilen itse vierashuoneen listat, koska mies on eteisessä komerohommissa. Nyt vierashuoneesta puuttuvat enää sähköt ja kattolistat (kuten kaikista uusituista huoneista paitsi keittiöstä) ja verhotanko. Viimeksimainittu ja vierashuoneeseen tuleva naulakko ovat meillä jossain odottamassa. Päiväpeitto on ihan kadoksissa.

Eilen selailin tätä omaa blogiani ja mm. ajatuksiani keittiöstä, silloin suunnitteluvaiheessa. Kyllä suunnitelmat elävät matkalla yllättävän paljon. Tässä muutama linkki suunnitelmiin ja ideoihin:
Valkoisia keittiöitä (Kirjoitin: "Meille tulee varmaan jotain tällaista.")
Keittiöitä, joissa on keltaista (Keltaista tuli sitten seinälle.)
Mustia keittiöitä (Kirjoitin "mustaa keittiötä meille ei ainakaan tule".)

Meidän keittiömme

Minulla on ajatuksena kuvata meidän keittiötä jossain vaiheessa ja kertoa mikä onnistui hyvin, ja mitä tekisin toisin.






Mies kaapissa

Mies oli kaapissa, ja tuli myös kaapista.

Eteisen komerorivi on ottanut muutaman harppauksen eteenpäin. Tai ei tietenkään ottaisi ilman miehen panosta. Ovien paikoilleen nostaminen sai projektista merkittävästi valmiimman näköisen. Yläosaan teemme jonkinlaisen piilokomeron, jonne hilloamme sellaista tavaraa, jota ei tarvitse usein, mutta josta ei myöskään raaski luopua.

Komeroiden ovet ovat siinä maalissa, jossa olivat meille tullessaan. Väri on hyvin vaalea harmaa ja maali kiiltävää. Kiiltävä toistaa valoa hienosti.

Loppujen lopuksi me tingimme komeroiden syvyydestä, koska syvemmät olisivat vieneet tilaa eteisestä ja erityisesti tulleet oven eteen. Näistä tulee siis hyllykomerot eikä tankokaapit.




lauantai 14. helmikuuta 2015

Kolkutin

Meillä ei ole ovikelloa. Tai on, mutta se on yhä paketissa. On ollut varmaan kaksi vuotta. Odottaa länsipäädyn sähkötöitä. Päätin ostaa ovenkolkuttimen. Minulla oli massiivinen ja komea leijonanpäänmuotoinen kolkutin, jonka olin ostanut joskus teini-iässä ja kun se ei sitten yli vuosikymmentä (jollei kahta) myöhemminkään ollut missään käytössä, myin sen huutonetissä. Vyönsoljeksi kuulemma. No, nyt silläkin olisi ollut käyttöä.

Koska kolkutin on väliaikaisratkaisu, en halunnut maksaa siitä kovin paljon. Ajattelin, että kolkuttimen käypä hinta on kahdenkympin jommalla kummalla puolella. Löysin kolkuttimen hintaan 3,90! Täältä.





Kolkuttimen shabby chic -patinointi sopii mainiosti meidän rähjäiseen oveemme.

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Blogiarvonta!

Lupasin satamiljoonaa vuotta sitten, että kun blogin lukijamäärä ylittää 200 järjestän arvonnan. Toinen palkinto minulla on ollut syksystä saakka, mutta asia on silti vanunut. Nyt on arvonnan aika.



Arvonta jatkuu 22.2.2015 saakka. Osallistut kommentoimalla ja mainitse kommentissasi kumman palkinnon arvontaan osallistut ja lisäksi jokin tunnistettava yhteystieto, jotta tavoitan sinut arvonnan jälkeen!

Tiedon arvonnasta voit jakaa myös omassa blogissasi, laitan yhteen kuvaan arvontatiedot, sen kuvan voi napata mukaan. Ja suotavaa tietenkin on liittyä blogin lukijaksi tuosta oikeasta reunasta.

Onnea arvontaan!


Ihaninen Arnen ja Carloksen uusin neulekirja. Jos Arne ja Carlos eivät vielä ole sinulle tuttuja, voit tutustua vaikkapa tästä.


Mainio tapetointivälinesetti. Läpinäkyvä lasta (paketissa alimmaisena) ja kaksi harjaa sekä paketti liisteriä. Me käytämme vallan näitä samanlaisia harjoja. Ne ovat pienet, kevyet ja kätevät.



Seitsemänvuotias leipuri

Uudessa Unelmien talo ja koti lehdessä oli taas yksi ihana Kinuskikissan resepti. Seiskavee on nyt innostunut leipomisesta ja päätti testata sitä.

Seiskavee on luonteeltaan tarkka ja ohjeita noudattava eli nuori mies ja leipominen ovat luotu toisilleen. Tällä viikolla jonain aiempana iltana sama poika valitti, että miksi meillä ei _koskaan_ leivota leipäkoneleipää. Sanoin, että leivo itse. Poika ilmestyi pienen mustan vihkon kanssa ja kirjoitti ohjeen muistiin ja aamulla meillä tuoksui tuore leipä. Partion ruuanlaittotehtävänä hän on tehnyt muutamana iltana pannaria.






Tämä oli todella äkkimakeaa. Mutta pohja ja kuorrutus olivat hyvät. Minä jättäisin ensi kerralla vaahtokarkit pois, veikkaan, että ne voisi korvata suolapähkinöillä. Jopa lapset ronkkivat vaahtokarkkikerroksen pois. 

Koska seiskavee käytti ohjetta pienempä vuokaa, pohjan olisi pitänyt olla uunissa pitempään. Myös vaahtokarkkikerroksen olisi pitänyt olla uunissa hetken pitempään. Ohjeessa ei herrahenkilön mukaan lukenut, että se pitää pitää jääkaapissa kunnes se on jäähtynyt. Osaatte varmaan arvata mitä kävi, kun irtoreunavuuan reunat avattiin...

lauantai 7. helmikuuta 2015

Sohvia

Hyvänen aika. Yhtäkkiä tekee mieli uutta sohvaa. Eikä tämä Melukylän talon postaus yhtään helpottanut. Unelmien talo ja koti -lehdessä oli tuunattu Ikean sohva, joka herätti ensimmäisen ajatuksen, sen jälkeen tuntuu, että olen törmännyt sohviin kaikkialla.

Me olemme olleet vannoutunut Tomelilla-perhe. Sohvat ovat olleet edullisia, helposti siirreltäviä ja päälliset pestäviä. Kaikkea, mikä meille on ollut olennaista tässä elämäntilanteessa. Miehen sohva on ostettu yli 10 vuotta sitten, muut ovat tulleet meille käytettyinä, eli ne voivat olla minkä ikäisiä vaan. Sohvissa on ollut erinomainen hinta-laatusuhde. Yhden lahjoitimme eskariin, siinä pohja oli huonoimmassa kunnossa näistä meidän sohvista.


Tässä kuvassa, Unelmien talo ja koti -lehdessä, on Ikean Söderhamn-sohva ilman käsinojia, sorvatuilla pinkeillä jaloilla ja Bemzin mintunvärisellä päällisellä.


Hauska April-sohva, joka ei ole edes kovin kallis, mutta aika pieni.

Ikean Stocksund, joka on myös mukavan näköinen. Mulla varmaan heiluisi heti maalipensseli ja jalat saisivat VÄRIN.

(Sohvakuvien alla linkit lähteisiin.)

Mies on kanssani samaa mieltä, että tien pitää kulkea sohvakauppaan ennemmin tai myöhemmin. Yhdelle Tomelillalle pitää löytää vielä uusi koti ja yksi päätynee suvilalle. Mutta olennaisempaa on, että me päätämme missä huoneessa tässä kodissa katsotaan televisiota jatkossa. Television ääreen pitää saada nykyistä runsaammin istumatilaa, jotta koko kuusihenkinen perhe mahtuu mukavasti katsomaan televisiota. Nyt olemme lasten olohuoneessa ja neljä istuu Tomelillalla, yksi lojuu fatboylla ja yksi istuu suoraselkäisenä tuolissa. Kun huonevalinta on tehty, voimme miettiä sohvan kokoa. Ja tapettivalinnan jälkeen ulkonäköä.

Juhannusruusu on täällä taas

Yksi ensimmäisistä tapeteista, joista olin varma, kun ostimme talon, oli ruskea Juhannusruusu. Ja sitten sen valmistus loppui. Kyselin sitä Tapettitalosta useampaan kertaan, ja sitten luovutin. Nyt vastikään haikailin harmaata maalaisrokokoota, ja laitoin siitä viestin Tapettitehtaalle suoraan ja kysäisin ohimennen myös juhannusruusua. Maalaisrokokoota on vain kelta-ruskeasävyisenä. Mutta yllätyksekseni ruskea Juhannusruusu on tehnyt paluun, hieman aiempaa vaaleampana. Sain siitä mallipalan. Nyt pitää miettiä olenko itseni kanssa yhä samaa mieltä ja haluanko sen oikeasti "saliin".



Vähän mua vaivaa toi raskas viiva noissa kukissa. Se on vähän suttuisen, jopa itseaskarrellun näköinen. Onko se aina ollut tällaista?


Poppelina-nimisessä blogissa oli 2010 juttu visiitistä tapettitehtaalle, lainasin tämän kolmannen kuvan sieltä. Viivat näyttävät erilaisilta.




perjantai 6. helmikuuta 2015

Toinen kerrossänky suvilalle

Ostin joskus viime kesänä yhden Niemen tehtaiden sängyn, tarkoituksena hommata päälle toinen samankokoinen ja tehdä siitä kerrossänky pienemmille lapsilleni. No, sen toisen samnkokoisen löytäminen olikin jostain syystä vaikeaa, joten kun löysin lapsille samanlaisen metallisen kerrossängyn kuin isoveljillä, ostinkin sen. Nyt olisi myynnissä yksi Niemen tehtaiden sänky.



Patjat ovat liian isot, mutta ensi kerraksi ehdimme hankkia uudet patjat. Lapset eivät nukkuneet vielä uusissa sängyissä, testailivat vain.




MYYDÄÄN Niemen tehtaiden sänky. 164x64 (päädyn keskikohdan ulkoreunasta päädyn keskikohdan ulkoreunaan, laidan ulkoreunasta laidan ulkoreunaan). Hp. 180 euroa Sänky on ollut keltainen, joku on sen varsin rennolla kädellä (ei siis kovin hyvin) maalannut valkoiseksi. Pohjavanerissa on halkeaman alku. Sijaitsee nyt Turunmaan saaristossa, kulkeutuu jollain aikavälillä Uudellemaalle. Laita viestiä: bloginnimi ät gmail piste com.