perjantai 27. toukokuuta 2016

Joo, siivottiin oikeasti!

Meillä siivotaan aika harvakseltaan. Mutta vanhojen talojen ryhmässä kävi ilmi, että se taitaa olla muillakin aika yleistä... Neitihenkilön huone valmistui jouluksi ja näin kesäksi pidimme suursiivouksen. Ollaan me aiemminkin järjestelty ja imuroitu, mutta nyt käytiin läpi kaikki kaapit ja laatikot.

Sain naapurilta lainaan Konmarin. Eilen luin sen loppuun. Jouduin tauottamaan lukemista, koska kirja herätti paljon ajatuksia. Ehkä ensimmäinen ja paras oivallus oli, ettei meille kaikille ole lapsena opetettu siivoamista varsinaisesti. Sanotaan vaan "korjaa nyt ne sotkut" tai "nyt siivoat oman huoneesi", mutta kukaan ei kerro MITEN kannattaisi siivota ja järjestää. Olen aloittanut oman konmarittamiseni hyvin maltillisesti. Omasta vaatekaapista lähti kasa vaatteita, jotka eivät tuota minulle iloa. Tänä aamuna kävin läpi kaikki talouden lääkkeet (joita todellakin oli kahdessa eri paikassa - konmarittamisessa on olennaista, että kaikki saman lajin tavarat kerätään sortattavaksi yhtä aikaa). Löytyi kyllä varsinaista vuosikertalääkitystä, nyt on puoli muovikassillista menossa apteekkiin. Toisaalta on syytä olla todella iloinen, että tarve lääkitsemiseen väheni samalla hetkellä kun muutimme vanhaan taloon. Meillä oli kahdella lapsella infektioastma ja kävimme säännöllisesti hengittämässä spiraa. Ja sitten se loppui tähän muuttoon. Onneksi!

Tänään siivottiin neitihenkilön kanssa yhdessä. Opetin neitihenkilöä luopumaan kaikista pienistä kikkanoista, jotka eivät kuulu mihinkään. Myös piirrustukset kävimme läpi siten, että säästimme vain 1-2 parasta ja sanoimme muille heipat. Samaten synttärikorteista säästyi vain kaksi. Lisäksi käytimme aikaa siihen, että kaikille asioille olisi paikat ja oikeankokoiset säilyttimet. Olemme projektissa vasta alussa, mutta huone ON merkittävästi siistimpi. Nyt istummekin molemmat täällä, minä neitihenkilön pöydän ääressä bloggaamassa ja neitihenkilö leikkii minun vanhoilla barbeillani (ja raaskin muuten juuri sanoa heipat niille kahdelle barbille, joilla on ollut jalat irti jo minun lapsuudestani saakka).

Kyllä mä ehkä koen, että olen jotenkin oppinut päästämään asioista irti. Onko se sitten pelkkää konmaria, tai ei. Mutta olo kevenee, kun karsii turhia pois.


  

Huone on aika pieni, nukensängyille ei ole oikein löytynyt optimaalista paikkaa. Nyt ne vievät


Vanha koulukaappi nielee kyllä kätevästi kamaa. Alaosassa on sellaiset mitä neitihenkilö käyttää useimmin ja ollaan yritetty keksiä kaikille asioille säilytyslaatikot.


Vanhassa katossa on kaunis kulma.


Ikkunalistat puuttuvat yhä. Yöpöydällä on Aku Ankka 25 vuotta juhlanumero... Sattumalta eikä stailattuna.


Cath Kidstonit kotiutuivat viime keväänä Englannista.


Neitihenkilö kuuntelee lähes joka ilta äänikirjaa (joo, nuorimalle lapselle on luettu ihan liian vähän). Meidän ehdottomat suosikit ovat Karhukirjeet (kiitos Lilli!) ja Onneli ja Anneli.


Nyt kun huone on siisti, neitihenkilökin halusi heti tehdä kaikenlaista. Ensin puuhakirjoja, sitten barbeja.


Neitihenkilön oma ajatus oli nostaa nukkekoti vaatekaappiin. Se on aiemmin ollut pienen kaapin päällä, mutta neitihenkilö valitti ylettymisongelmia ja lisäksi sen saa nyt suljetun oven taakse piiloon. Ei huono, sanoo äiti.


Pieni kirjakaappi muuttuu jatkossa nukkekaapiksi, projekti on vasta aluillaan, mutta en hoputa sillä neiti tekee mitä haluaa.




Minä en ehkä ole niin innostunut noista julisteista, mutta vaijeriin kiinnitetty näyttely vaihtuu onneksi usein.


Siivousraamattu...

8 kommenttia:

  1. Hyvältä näyttää ja kuulostaa:) Kiva kun olet ottanut neiti-ihmisen mukaan tuohon karsi ja järjestä-projektiisi. Itse suosin tuota ajatusmallia, näin löytää paremmin ne asiat joista pitää ja kulloinkin tarvitsee. Loppujen lopuksi se pelkkä tunneside tavaraan on ehkä huono syy säilyttää kaikenmailman esineitä. Jos ei muutoin uskalla luopua niin hyvä keino on siirtää tavara esim. varastoon, josta todennäköisesti voi pitkän ajan kuluttua huomata, ettei ole tarvinnut tai kaivannut kyseistä tavaraa. Ja nyt se luopuminenkin on jo paljon helpompaa.
    Mukavia siivous tuokioita myös tulevaisuuteen.
    P. tuo tapetti on aivan ihana!

    VastaaPoista
  2. Taidan olla kohta ainuita jotka eivät ole lukeneet Konmaria. Muiden kirjoituksista olen saanut käsityksen että ei sopisi minun tyyliin. Tykkään käydä nurkkia läpi ennemmin niin että yksi kaappi kerrallaan kuin että riivin kaikista kaapeista samanlaiset tavarat pois.
    Ehkä minäkin voisin luopua lapsuuteni jalattomista barbeista, tuskin niitä saisi edes korjattua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin vastustelin pitkään, enkä aio ottaa Konmaria niin kirjaimellisesti, mutta ainakin rusinat pullasta... Sanon, että kannattaa lukaista. Minulle se japanilaisuus ja siihen liittyvät tavat ja uskomukset feng shuineen olivat aika etäällä, mutta silti opin ainakin jotain.

      Poista
  3. Pirstakka tapetti työn huoneessa...tykkään! Tuota kirjaa en ole lukenut, enkä aio lukea...ei ole minun juttuni alkuunkaan..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua itseänikin huvittaa, koska olen (ollut?) aikamoinen hamsteri ja meille on kertynyt paljon kaikenlaista tavaraa. En ehkä suuntaa mihinkään minimalismiin, mutta sanoisin että ihanaa päästää irti tavaroista jotka eivät ilahduta. Velvollisuudesta en säilö enää tavaroita.

      Poista
  4. Kyllä tuo kirja toi puhtia elämään, ainakin hetkeksi. Mun tarttis varmaan ottaa uusi lukukierros... Onpas ihana huone! Mitäs muuten jos nukensänkyjä olisikin yksi vain?
    Tsemppiä raivaukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä (ei siis tytär) haluaisin, että jokaisella nukella olisi oma sänky... Mutta nukkeja on yhtäkkiä niin paljon, että se ei toteudu. Täytyy pohtia.

      Tänään mä olen konmarittanut huonekaluja myyntiin.

      Poista

Olen todella iloinen, että jätät kommentin!