lauantai 14. tammikuuta 2017

Junibacken

Olemme käyneet perheenä Junibackenilla Tukholmassa varmaan kolme-neljä kertaa. Vaikka isoin lapsi on jo 11, kaikki viihtyivät siellä tosi hyvin. Kukaan ei enää pelännyt satujunassa. Ja lapset jaksoivat leikkiä piilosta Pepin kotona tosi pitkään.

Minulla on uudehko kännykkä ja täytyy kyllä sanoa, että kuvanlaatu on loistava. Olen nyt ottanut blogin kaikkien viimeisten postausten kuvat kännykällä. Valo riitti ihan mainiosti myös satujunan hämärissä. Täytyy sanoa, että tällaiselle vanhan talon asukkaalle ja romunkerääjälle Junibacken on ihana kohde. Myös ihan aikuisseurassa. Suurin osa meistä on varttunut Astrid Lindgrenin tarinoiden parissa.





Näistä ensimmäisestä en ole ihan varma olivatko kaikki samasta talosta. Ainakin osa Viirulta ja Pesoselta.


Marikki katolla.


Pidot Vaahteramäessä ja Iida lipputangossa.


Eemelin verstashuone


Siellä lentää maailman paras Kattokassinen


Maailman parhaan kukkomaalarin kodissa


Korpun ja Joonatanin kotona palaa


Korppu ja Joonatan Nagnijalassa


Huvikumpu


Huvikummun keittiössä


Huvikummun yläkerrasta voi tulla liukumäkeä alas.



6 kommenttia:

  1. Siis mä niin ja haluan tuonne:)
    Lapsenmielisyys, sopivassa määrin, tärkeä säilyttää myös aikuisena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mäkin voin vielä käydä, niin kauan kuin lapset haluavat. Siljan Club One -kortilla saa alennusta sisäänpääsystä.

      Poista
  2. Mun on ehkä pakko päästä tuonne, täytyy varmaan kaapata joku tuttu lapsi mukaan niin kehtaa mennä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaappauksen kohde varmaan ilahtuu! Mutta kyllä sinne heti avaamisaikaan voi aikuisseurassa mennä.

      Poista
  3. Oih...voiskohan tuolla tosiaankin käydä ilman lapsia, tahtoo!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai voi! Sit ehtiikin nähdä jotain. Huomasin saman, kun lapset on vähän isompia.

      Poista

Olen todella iloinen, että jätät kommentin!