keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Sisustussuunnittelusta

Parina viime vuonna olen tehnyt freelancerina aika monta sisustussuunnittelukeikkaa. Olen keskittynyt suunnittelemaan lähinnä vanhoja taloja, mutta mukaan on mahtunut pari 1960-luvun taloa ja asuntoa sekä yksi upouusi asunto.

Viime keväänä olin kollegani ja ystäväni kanssa Sisustusakatemiassa opettamassa vanhojen talojen sisustussuunnittelua. Sitä ei Suomessa paljoa opeteta. Sisustussuunnittelussa pätevät tietyt lainalaisuudet ja säännöt, oli talo uusi tai vanha. Mutta vanhojen talojen sisustussuunnittelijan on hyvä ymmärtää kulttuurihistoriaa, arkkitehtuuria ja rakennusperinnettä. Kun ymmärtää miksi jonkin rakennuksen yksityiskohta on tehty tietyllä tavalla, on helpompi ymmärtää kuuluuko se säästettävien tai suojeltavien osien joukkoon, vai voiko sitä häikäilemättä muokata tai jopa poistaa.





Kun selailee Oikotiellä mynnissä olevia koteja, vanhoja taloja on usein remontoitu liian raskaalla kädellä ja liian moderneilla, kiiltävillä ja kaikuvilla materiaaleilla. Toinen tärkeä asia on hengittävien materiaalien käyttö. Vaatekaapissanikin on lähinnä puuvillaa, villaa ja pellavaa. Talossani on puuta, pellavaa ja paperia ja talossani voisi olla myös olkea ja savea.





Kun suunnittelen 100-vuotiaan kohteen päivitystä aloitan suunnittelun aina siitä mitä voi ja kannattaa säilyttää. On rahan tuhlausta lähteä repimään kaikkea ja samalla hukata vanhan talon tunnelma. Moni vanha asia on parempi kuin pussillinen uusia, varsinkin, jos päivityksen tekee keveällä kädellä. Talossa säilyvät tunnelma, mittasuhteet ja akustiikka.


Joku itseäni viisaampi vanhojen talojen guru sanoi talon ikkunoita sen silmiksi. Sillä on merkitystä millaiset silmät juuri sen talon mittasuhteisiin sopii, eivätkä silmät saa olla liian syvällä päässä. Kun rakennuksiin tehdään lisäosia, vaikkapa lasiveranta, kannattaa konsultoida vanhojen rakennusten asiantuntijaa, jotta mittasuhteet säilyvät.




Vuosien varrella olen opiskellut ja oppinut vanhoista taloista paljon. Minun ajatukseni on, että vanhat rakennukset ovat meillä vain lainassa sen aikaa kun saamme niissä asua, ja meidän tehtävämme on pitää ne niin hyvässä kunnossa, että talossa voi asua vielä monta sukupolvea meidän jälkeemme. Hirsitalolle 100 vuotta on vasta teini-ikä ja parhaimmillaan odotettavissa on vielä useampi sata vuotta. Toivon, että vanhojen talojen korjaajat ymmärtäisivät säästää vanhoja yksityiskohtia ja materiaaleja. Mikä on kauniimpaa kuin patinoitunut puu?

(Kuvituksen kuvat ovat tapettinäytteitä Seinäruususta, Wallpaperdirectista ja Mimousta. Osa niistä on menossa kahteen kotiin, joita parhaillaan suunnittelen.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olen todella iloinen, että jätät kommentin!