lauantai 24. marraskuuta 2012

Tottakai

Mies on työmatkalla. Lähti myöhässä ja tulee vielä myöhemmässä. Isoäidillä on ollut yksi lapsi lainassa, eilen vaihtoi lasta. Täällä on merkittävästi helpompaa, kun yksi lapsi puuttuu. Ei ole mitään väliä kuka lapsista.

Heti kun mies oli lähtenyt ja käynnistin auton ekan kerran, tuli antipollution fault. Aina, kun mies on poissa. Mutta se on myös meidän auton ongelma aina syksyisin, kun on kosteaa ja lämpö laskee kohti nollaa. Mies taitaa aina matkustaa samoihin aikoihin keskimääräistä enemmän, koska olen lähes aina yksin, kun auto takkuaa. Nyt vikailmoitus hävisi, mutta sen ilmestyminen on kyllä taas odotettavissa.

Tänä aamuna kun herättiin, viisivee sanoi, ettei tulevaan keittiö-olkkariin tule valoa (siellä siis säilytetään tavaraa, jota viisivee kävi etsimässä). Valottomuus ei ole iso ongelma. Siellä on nyt pidetty peruslämpöä pikkuisella sähköpatterilla. Patterittomuuskaan ei ole iso ongelma. MUTTA siellä on meidän toinen jääkaappi, kun se ei mahdu nykyiseen keittiöön. Yläosa täynnä hilloja ja alaosa täynnä marjoja ja vähän jädeä. 

Menin siis sulaketaululle, joka on bisneksien jäljiltä (taulu sijaitsee siis entisessä liikehuoneistossa) aika vaikuttava. Onneksi siihen on aika selkeästi kirjoitettu mikä sulake on minkäkin asian. Ehjien sulakkeiden löytäminen vei hetken. Sitten jäin hämmästelemään miksen saa sulaketta paikalleen. Onneksi mies soitti niillä paikkeilla ja valisti minua, että 10 ja 16 amppeerin sulakkeet näyttävät aika samalta, mutta eivät sovi päittäin ja tietenkin minulla oli liian iso sulake. Lopulta jouduin ruuvaamaan irti yhden taulussa olevan sulakkeen ja vaihtamaan sen oikeaan paikkaan. Ilmeisesti sen toisen sulakkeen irroittaminen ei aiehuttanut mitään dramaattista sähkönpuutosta. Tunsin itseni aavistuksen tontuksi, kun en tajunnut katsoa sulakkeen kokoa.

Nyt toimii jääkaappi. Mansikat olivat niin kohmeisia, että annan niiden jäätyä uudelleen, lukuunottamatta ylähyllyn kahta yksinäistä purkillista. Jädet syötiin aamupalalla.



Sulakeshow.


Mies kantoi puita lasiverannalle välivarastoon, pino on huvennut jo puoleen. Vaikka eilenkään en lämmittänyt ollenkaan. Ja nyt saa huhkia kaksinverroin.

Tapeteista olen tilannut osan. Kaksi on tilaamatta. Olen roikkunut netissä myös joulupukin asioilla. Onpa vaikeeta.

3 kommenttia:

  1. Tästäpä muistinkin, että pitäisi munkin muistaa kurkata välillä sulakekaappiin, jos vaikka joskus tulee yllätyksiä. Kerran taisin sitä muuttaessa vilkaista, mutta en sen jälkeen.

    Odotan tapettikuvia!

    VastaaPoista
  2. Mikä ihme siinä onkin että kaikki itselle hankalat vastoikäymiset sattuu juuri kun mies on reissussa. Meillä alkaa silloin yleensä huutaa joku palovarottimista patterin loppumista ja minä kun en yltä niihin edes tikkailla.
    Ja sulakkeet on ihan hepreaa :D

    VastaaPoista
  3. Satu, mietin koko ajan, että esittelenkö tapetteja etukäteen vai vasta seinällä. Yritän säästellä seinälle saakka.

    Katja, jouduin kiskomaan palovaroittimen irti katosta ja pariston irti heti ekana iltana ruuanlaiton yhteydessä.

    A

    VastaaPoista

Olen todella iloinen, että jätät kommentin!