sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Väliraportti

Hoh-hoijaa. Viisiveen huone on lähellä valmista. Eilen juhlittiin seitsemänveesynttärit. Tänään ollaan oltu luistelemassa ja pulkkamäessä. Ja aloitettiin seitsemänveen huoneen tapetointi, mutta se tyssäsi alkuunsa.

Seuraavia asioita olen taas oppinut. Jos esiliisteröimättömässä pinkopahvissa pellavaöljymaalin alta näkyvät pinkopahvin kiinnitysliisterit, niin voin kertoa että esiliisteröidyn seinän pellavaöljymaalipinta vasta ruma onkin. Voi luoja. En edes viitsi tuhlata maalia toiseen maalikerrokseen kokeillakseni peittyisikö seinä. Me päätettiin tapetoida se, vaikka joudutaan varmaan kokoamaan tapetti paloista. Onneksi se on ikkunaseinä eli ehjää pintaa ei muutenkaan ole paljon.

Nyt ollaan tapetoimassa sitä tapettia, joka ei vanhaan taloon kuulu. Ensin laitoin liisterin normaalisti tapettiin, sitten luin, että liisteri pitäisikin laittaa seinään. Taas virhe, virhe, virhe. Iso pinkopahvipinta meni niin kuprulle, ettei tapettia saanut enää mitenkään laitettua suoraan. Nyt seinä jäi kuivumaan ja jatketaan huomenna. Liisteri laitetaan perinteisesti tapettiin.

Kyllä rassaa opetteleminen. Ja miksi yhä opetellaan johtuu siitä, että suvilalla me olemme laittaneet aina joka seinään puukuitulevyn, paperitapetoineet sen makulatuuripaperilla ensin ja sitten olemme tapetoineet oikealla tapetilla. Ja voin kertoa, että sitä pitänee harkita muissa huonessa. Pinkopahvin käsittely rassaa. Vaikka täytyy sanoa, että viisiveen huone alkaa näyttää hienolta, kun seinät ovat kuivuneet. Siellä pitää vielä asentaa ja maalata jalkalistat sekä maalata lattia. Pojat saavat muuttaa huoneisiinsa ilman kattolistoja ja ovien ja ikkunoiden vuorilautoja ellemme nyt huomenna keksi asiaan jotain ratkaisua.

Löysin myös tällaisen vanhanajan tapetintekijän, joka on minulle uusi tuttavuus: Taitotapetti. Onko jollainen kokemusta? Kokoelmassa ei äkkiseltään ollut mitään minulle, mutta jos vaikka jollekin muulle.


Lapsityövoima eli viisi- ja kuusivee maalasivat kuusiveen (nyt jo seitsemänveen) sängyn.


Tässä valmis sänky. Huoneen toiveväreinä olivat siis musta, harmaa ja sitruunankeltainen, jos muistatte. Ja äiti lisäsi aika reilulla kädellä valkoista mukaan.


Tässä vilautus viisiveen huoneesta. Innostuin rapsuttamaan Rakennusapteekin ovesta irtonaiset lateksit pois. Maali oli niin löyhässä, että koko ovi ja karmi oli rapsutettu puolessatoista tunnissa. Nyt on rapsutuskäden peukalo jumissa. Allaoleva maalipinta on niin ehjä ja kaunis, etten oikein ymmärrä miksi ovi on ylipäänsä maalattu.



Verannalla on taas jääkukkia. Ne katosivat hetkeksi suojasäällä ja palasivat uudestaan.





5 kommenttia:


  1. Hyvältä näyttää vilautukset!

    En oikein tiedä, saanko tästä blogista lisäinnostusta vanhan talon kunnostamiseen (joskus tulevaisuudessa) vai käykö juuri toisinpäin ;) Ei kuullosta kovin helpolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään mäkään en tiedä... Mutta kyllä tää tästä. Jos pojat pääsisivät tiistaina omiin huoneisiin...

      a

      Poista
  2. Ihanan keltainen sänky! Ja ihan samaa mallia kuin yksi meidänkin lasten sängyistä.

    VastaaPoista
  3. Millanen siitä pellavaöljymaalilla maalatusta pinkopahvista tuli? Oliko se just se jonka maalasit allbäckin -maalilla? Ihana tuo keltainen sänky! Vanhan talon remppa on vaativaa , mutta palkitsevaa ;) Kokemusta aiemmin yhden pienen talon verran, nyt kohta 5vuotta tässä talossa remppaa tehden ;)

    VastaaPoista
  4. Se pellavaöljymaalilla maalattu seinä (jota ei esiliisteröity) näkyy tän päivän postauksessa, se on kirjoituspöydän ikkunaseinä.

    A

    VastaaPoista

Olen todella iloinen, että jätät kommentin!