sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Vanhoista taloista ja niiden ostamisesta

Meillä on ollut suvila jo kymmenen vuotta ja tämäkin koti jo kohta vuoden. Ystävät kyselevät aina välillä minulta vanhojen talojen ostamisesta. Kirjoitin allaolevan tekstin toiseen blogiini, Hattaraan joskus keväällä 2011. 


Minulla on ystävä, joka osti vanhan talon samoihin aikoihin kuin me tämän. Sitä taloa oli remontoitu jonkin verran, mutta se oli ollut aika pitkään edeltävällä perheellä. Ystävän perhe oli todella onnellinen uudesta kodistaan, mutta kuitenkin koko ajan mukana kulki myös huoli, entä jos? Jos talo ei olekaan terve? Perhe sairasteli erilaisia hengitystiesairauksia ja saman aikaan perhe yritti selvittää onko talo varmasti kunnossa. Kaupanteon yhteydessä oli tehty kuntotarkastus, jossa talosta ei löydetty mitään merkittävää vikaa.

Lopulta ystävä oli yhteydessä asumisterveysliittoon ja sieltä kävi asiantuntija tutkimassa talon, nyt avattiin pintoja oikeasti ja otettiin näytteitä. Tuloksena oli, että talo on monesta kohtaa niin pahasti homeessa, että asiantuntija sanoi, että hänen mielestään korjaaminen tulee niin kalliiksi, että kauppa kannattaa ennemmin purkaa. Nyt ystävän perhe viettää viimeistä joulua unelmakodissaan, keväällä on edessä muutosten aika. Täytyy toivoa, ettei kaupan purku osoittaudu pitkäksi ja kiviseksi. Todella surullista.

Tämä sai minutkin miettimään, että entä jos olemme arvioineet väärin oman kotimme kunnon? Entä jos täällä onkin osa talosta merkittävästi olettamaamme huonommassa kunnossa? Mehän pelasimme upporikasta ja rutiköyhää emmekä teettäneet mitään tutkimuksia. Tiedämme (arvaamme), että sekä keittiössä että kylpyhuoneessa on ihan varmasti jotain vikaa. Myös lasten nykyisen huoneen lattiassa on laho kohta (reikä), jolle emme ymmärrä syytä. Täytynee kiiruhtaa korjauksia näiden pelottavimpien huoneiden kohdalta. Ja pitää sormet ristissä, ettei muualta löydy mitään odottamatonta, ainakaan isosti.

Alla siis vanhat tuumailuni vanhan talon ostamisesta, olen yhä suunnilleen samoilla linjoilla.

***

Epäselvyyksien välttämiseksi kerron heti, etten ole rakennusmestari tai kuntotarkastaja vaan ihan maallikko, joka on vähitellen oppinut ainakin joitain asioita, joita pitää katsoa, jos harkitsee vanhan talon ostamista. Ajattelin kuitenkin kirjoitella aiheesta jotain omia vinkkejäni, koska aina silloin tällöin joku kavereistani kysäisee mitä pitää katsoa, kun käy katsomassa vanhaa taloa. Minulle vanha talo on rakennus, joka on rakennettu ennen toista maailmansotaa eli ennen vuotta 1939 rakennettu.

Minun mielestäni ensimmäinen ja tärkein asia, on sisäänastuessa pysähtyä, sulkea silmät ja hengittää syvään. Monet kosteusvahingot nimittäin haistaa. Ainakin homeessa on ihan oma tyypillinen tuoksunsa. Minä luultavasti pyörtäisin ympäri ovelta, enkä antaisi itselleni edes mahdollisuutta ihastua taloon, jos tuntisin voimakkaan homeen tai maan ja mullan tuoksun.

Monesti vanhat talot ovat kummallisesti sisustettuja tai todella täynnä rojua. Tai ne ovat olleet melko pitkään autioina ja rapistuneita. Sen kaiken ohi pitää yrittää nähdä. Kannattaa katsoa kuinka valo kulkee huoneissa. Tunnustella miltä lattia tuntuu jalan alla. Onko muovimaton tai linoleumin alla puulattia. Mitä vähemmän talon pintoja on peitetty, se parempi. Kammoan erityisesti 80-luvulla (+- 10 vuotta) korjattuja taloja, koska niihin aikoihin käytettiin paljon "ihania" uusia materiaaleja, erilaisia muoveja, jotka eivät hengitä. Minä suhtaudun todella epäluuloisesti vanhaan taloon, jossa on pinkopahvien sijaan kaikenlaista uudehkoa levytystä ja panelointia tai parketti- tai laminaattilattia. Jos viimeinen remontti on tehty 50-luvulla tai aiemmin, olisin aika levollisin mielin. Mieluummin talo, joka on saanut siipeensä siitä, ettei sitä ole hetkeen korjattu, kuin sellainen, joka on pilattu korjaamalla väärillä (hengittämättömillä) materiaaleilla.

Kannattaa katsoa onko talon alapohjan, välipohjan sekä ullakon kattorakenteiden tuuletukset kunnossa. Kivijalassa pitää olla kissanluukut ja muualla riittävät ilmaraot. Yläkerrassa kannattaa katsoa katot, ettei näy vuotojälkiä ja jos näkyy, kannattaa selvittää koska on vuotanut ja onko korjattu ja miten. Savupiipun juuressa niitä yleensä näkyy. Itse en stressaisi kovinkaan paljon, jos ulkolaudoitus tai peltikatto pitää maalata, mutta enemmän kyllä, jos ne pitää vaihtaa. Hirsirakennuksen hirsien vaihtaminen eli talon kengittäminen onkin jo isompi juttu, ammattilaisten hommaa.

Olen alkanut suhtautumaan kaikenlaisiin kuntotutkimuksiin, joita nykyaikana on monen nimisiä (kuntotarkastus, kuntokartoitus, kuntoarvio, kosteusmittaus), melko epäilevästi. Vain jos pintoja ihan oikeasti avataan, voin luottaa edes osaan tutkimustuloksista. Aika monet kuntotutkimuksista tuntuvat olevan aistinvaraisia ja pintamittareilla tehtäviä. Niiden tuloksista huolimatta saattaa jäädä monta yllätystä huomaamatta. Tavallaan tilanne on turvallisempi kun tutkimusta ei ole tehty. Silloin tietää, että vanhoista taloista voi löytyä odottamattomia asioita. Pelottavampaa jotenkin on, kun tarkastaja on antanut talosta paperin, missä on listattu pieni määrä korjaustarpeita, mutta tavallaan talo on saanut puhtaat paperit ja sitten sieltä löytyykin joku killeri (tuttavaperheen talossa oli asbestia). Se paperi saattaa tuudittaa väärään turvallisuuteen.

Muita katsottavia asioita on tulisijat ja hormit ja niiden kunto. Vesijohto tai kaivo ja niiden kunto. Sähköliittymä ja sähköt. Rakenteet. Ikkunat ja ovet. Vanhat ikkunat ja ovet ovat kauniita ja niitä voi käyttää sata vuotta ihan kevyesti ja pitempäänkin, kunhan muistaa huoltaa ja maalata. En ikinä haluaisi vaihtaa vanhoja ikkunalaseja uusiin.

Jos taas talo on vanha, mutta vastikään korjattu todella kauniiksi, pyytäisin nähtäväksi korjaustapaselosteet ja kuvia talosta ennen ja korjauksen eri vaiheista. Toisen tekemästä ei voi olla varma, onko kerrokset oikein tehty ja hengittääkö talo yhä. Varsinkin muutama vuosikymmen sitten taloja tiivistettiin liikaa ja kissanluukkuja kivijalassa suljettiin jne. Tiiviydestä syntyy nopeasti erilaisia kosteusvaurioita.

Kunnalta kannattaa tarkistaa kaavoitusasiat ja selvitellä onko tontilla vielä rakennusoikeutta. Määrääkö kunnan rakennusviranomainen talon väristä, ulkonäöstä, lisärakennuksista, piharakennuksista jne. Onko odotettavissa kunnallistekniikka, jos sitä ei vielä ole.

Mutta kyllä viime kädessä se kodin (tai kesäpaikan) ostaminen on tunnepohjainen juttu. Jos talo tuntuu oikealta, suurin osa muista asioista on pikkuseikkoja. Home/laho/kosteusvauriot olisivat minulle kaupanteon este. Ainakin jos niitä olisi laajasti. Mutta jos ostaisin jonkinlaisen kosteusvaurioisen talon, korjauttaisin mieluummin vauriot itse kuin antaisin myyjän korjata. Kun itse tekee (teettää) tietää mitä talo on syönyt.

Tässä minun tuumailujani satunnaisessa järjestyksessä. Kysykää lisää, jos osaan vaikka kertoa. Loppukaneetiksi: Vanhasta huonokuntoisesta talosta ei kannata maksaa liikaa, remontti voi niellä enemmän kuin talon hinnan.

4 kommenttia:

  1. Entisen hometalon omistajana ihan tuttuja ajatuksia.
    Mekin otimme tietoisen riskin tämän aseman kanssa ja jätimme nuo "kuntotutkimukset" omaan arvoonsa. Me tiedämme että ainakin pesuhuoneessa on varmasti jotain kosteusvauriota, mutta muuten uskoisimme olevamme ihan terveessä rakennuksessa, sillä me oireilemme herkästi homeista. Kätevää omata ikioma homenenä, kun etsii kotia ;) Järkyttävää tosin oli huomata, miten monessa talossa niitä ongelmia onkaan!

    Noiden ikkunoiden vaihtamisessa uusiin on muuten ihan painavakin syy olla tekemättä sitä.
    Liian tiiviit ikkunat estävät korvausilmaa tulemasta sitä kautta, joten se ilma usein sitten tulee alapohjan kautta, eli mikrobeja tulee huoneilmaan liikaa. Samaisesta syystä pitäisi siis jättää vanhatkin ikkunat teippaamatta täysin umpeen näin talvisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ihan sama lähtökohta, eli riskillä hankimme. Tällöin hinnan pitää vain olla niin kohdallaan, että riskin realisoiduttua kokonaiskustannukset ovat vielä ok.

      Samaa mieltä minäkin, että vain itse tutkimalla, totuus saadaan selville!

      Vanhassa talossa ongelmat ovat useimmiten korjattavissa, jos vain osaa korjata oikein, eli huolehtii hengittävyydestä ja ilmanvaihdosta jatkossa.

      Poista
  2. Meillä oli epäilys katon suhteen, että se ei ole niin hyvä kuin edellinen asukas väitti. Ja ihan täysi katastrofihan sieltä paljastui. Mutta nyt koko katon purkaneena ja uuden rakentaneena (ja koko yläkerran purkaneena ja uudelleen rakentaneena..) sanon, että onneksi rakenteet on vanhoissa taloissa ja tässä meidän rintsikassa hyvin yksinkertaisia. Silloinkin, kun sinne on tungettu kivivillaa jokainen kolo täyteen ja tehty puolet torpasta pyllylleen jo alunperin.

    Se vaatii voimia ja rahaa, mut hyvä siitä tulee jos siihen jaksaa lähteä ja sitten tietää, mitä talo on syönyt.

    Jos meillä koti vielä tulevaisuudessa vaihtuu toiseen, suhtaudun kaikkiin taloihin sillä periaatteella, että kaikissa on jossain joku kosteusvaurio. Täysin tervettä taloa ei ole edes olemassa.

    VastaaPoista
  3. Meidän talo vaikuttaa suht hyväkuntoiselta, mutta lähdettiin heti siitä, että vähintään kylppäri on huonossa kunnossa. Ja keittiössä on myös jotain. Mutta on täällä silti paljon hyväkuntoistakin rakennetta. Ulkoseinää ollaan avattu itä- ja länsipäästä ja molemmat ovat olleet yhtä hyvässä kunnossa.

    A

    VastaaPoista

Olen todella iloinen, että jätät kommentin!